Animaatioiden Bug’s Life, Antz ja Turbo tavoin Minisankarit animaatio sijoittuu sananmukaisesti ruohonjuuritasolle. Niistä poiketen Minuscule kuitenkin pärjää ilman dialogista mässäilyä sen keskittyessä ihmisten luomien äänimaailmojen esittelyyn ötököiden parissa. Valkokankaalla nähdään pikkuötököiden, muurahaisten ja yhden erittäin rohkean leppäkertun sankaritekoja hurjien luonnon elementtien keskellä.
Mahtava aarre – peltilaatikollinen sokeria – aloittaa suuren muurahaissodan kahden heimon välillä. Sokeriastia jää eväsretkiläisiltä jälkeen, joten mustat muurahaiset aloittavat sen kuljetuksen kotinurkille. Heidän tietämättään mukana kulkeutuu myös perheestään eronnut pikku leppäkerttu. Toisen heimon punamuurahaisten saadessa vihiä näinkin arvokkaasta sokeriaarteesta alkaa huikea kamppailu luontoa ja toista muurahaisheimoa vastaan. Siinä kaikki keinot ovat sallittuja ja niitähän löytyy. Samalla voi tarkkailla, mitä kaikkea ihmisiltä sinne luonnon keskelle on oikein jäänyt.
Jännittävän aarteen kuljetuksen lisäksi Minisankarit elokuvat häikäisee luonnon elementtien kuvauksella ja mukana olevien pikkuötököiden elekielellä. Animaatiossa on toki omat jännittävät hetkensä pienen leppäkertun kannalta hänen törmätessään lähes kohtalokkain seurauksin esimerkiksi sammakkoon tai kalaan sekä muurahaisheimojen käydessä sotaan toisiaan vastaan. Joten perheen pikkuväki voi moisesta avara luonto -tietoisuudesta säikähtää.
Ms. Hélène Giraudin ja Mr. Thomas Szabon käsikirjoittaja ja ohjaama animaatio on saanut innoituksensa Minuscule-televisiosarjasta, jota mekin saamme nauttia lastenohjelmien parissa. Kokemukseni mukaan tämä täti ei saa selittää tapahtumia pikkupimatsuille, vaan pikkytytöt komensivat tädin yksiäänisesti olemaan hiljaa. Uskoisinkin Minisankareiden saavuttavan suuren suosion ja tällä kertaa osasin myös itse pitää suuni kiinni koko elokuvan ajan.
| Ötökän päiväkirja |   |
|---|---|
| joka kertoo siitä, miten vaikeuksien kautta päästään voittoon ja mitä kaikkea sinne ötökän maailmaan kuuluu. Elokuvallinen animaatio esittää hyvin maailmankuvaa ötökän näkökulmasta, joka meillä isommilla ihmisillä jää usein huomaamatta. Pikkuväki sen sijaan katselee muurahaisia ja muita mönkijöitä avoimemmin silmin. Samaa avartavuutta saa myös tästä elokuvasta. Minuscule keskittyy luonnon ihmeiden kuvaamiseen ja mielenkiintoisella tavalla myös ihmisten luomien asioiden äänimaailman sinne mukaan laittamiseen. Kaasu pohjassa kaamisesta ei voi erehtyä, eikä myöskään ötököille annetuista inhimillisistä tunteista. Kaikesta opettavaisuudesta ja seikkailun tunteen luomisesta huolimatta elokuva olisi saanut olla reippaasti lyhempi. Sen edeltäjät, televisiossa näytettävät, muutamien minuuttien pituiset esitykset pikkuötököiden vievät vertailussa voiton kotiin sata nolla. Suosittelen elokuvaa kaikille niille, joilla on pitkä pinna hiljaisuuden sietämiseen, intohimoa sarvikuonon päiväkirja tyylisiin ohjelmiin ja niille, jotka ovat menettäneet sydämensä Miniscule -ohjelmille. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |