Reilun tunnin kestävä kotimainen dokumentti Metsän tarina antaa meille mahdollisuuden astua suomalaiseen metsään sisään. Luvassa valkokankaalla on luonnontieteen ja suomalaisen kansanhistorian tunnin yhdistelmää tavalla, joka herättää kivasti pohdiskelemaan metsän merkitystä meille kullekin. Metsän tarina -dokumentissä pääosassa ovat metsän väki, joten avara luonto tyyppisistä ohjelmista pitävät ihmiset kiittävät tässä kohtaa. Nyt luvassa valkokankaalla oli vain ehkä enemmän arvovaltaista Mr. Panu Aaltosen säveltämää musiikkia, kuin eläimiin, luonnon kiertokulkuun tai puihin liittyvää teoreettista tietoa.
Dokumenttia on osin arvostelu molemmista suunnista. Siinä on kuulemma liikaa tai sitten liian vähän puhetta, musiikkia olisi saanut olla enemmän tai sitten ei lainkaan. Ehkä enemmänkin tulisi kysyä, että kuinka moni katsoja jaksaisi keskittyä seuraamaan tuulen tuiverrusta, linnun laulua ja puiden huminaa ainoina ääninä reilun tunnin ajan. Tämän kaiken kuitenkin saa kun menee lähimetsään seisomaan, ilman leffalippua. Joten jos musiikki tai kansantaruihin pohjaava keskustelu ohjaa innostumaan siitä omasta metsäretkestä, dokumentti lienee on palvellut tarkoitustaan tällöin erittäin hyvin.
Minimaalisen faktuaalisen esityksensä lisäksi Metsän tarinan -dokumentti antaa arvonsa sille suomalaiselle kansanhistorialle, jolloin esi-isämme uskoivat metsän henkiin palvoen niitä. Luvassa on pohjustuksia maahisiin, menninkäisiin, metsänhaltijoihin ja muihin merkittäviin metsän asukkeihin. Heitä kohtaan osoitettu arvostus näkyi myös asenteessa metsän eläimiä ja kasvustoa kohtaan. Tätä samaa arvostusta toivoisi näkevän edelleen suomalaista metsää ja sen asukkia kohtaan meidän kaikkien taholta. Maamme on tunnettu metsistään ja hyvä olisikin, jos niitä olisi myös jälkipolville muutenkin tarjolla kuin DVD-kotelon kansien välissä.
Nyt valkokankaalla nähdään metsän elämää syksystä kesään ja mukana siinä ovat säävaihtelut aina kunnon ukkosmyrskystä lumisateeseen. Leffa toimisi ehkä parhaiten lastenelokuvana, jossa salissa on valot päällä ja lapset saisivat elokuvan tahtiin kommentoida tapahtumia valkokankaalla. Ehkä tätä tekijät ovatkin jollakin tapaa ajatelleet. Koululuokkien keskuudesta pinnaa dokumentin katseluun voi löytyä jo enemmän ja siitä ehkä saa myös innoitusta pulpettiopetuksen pariin, metsä herättää eri lailla henkiin kirjojen sivuja ja ainakin omalla kohdallani nosti arvostusta metsää ja sen asukkeja kohtaan.
Elokuvateatterihin on viime vuosina tasaiseen tahtiin valunut hienoja ulkomaalaisia luontodokumenttaja, joista hyvänä esimerkkinä voisi mainita Oceans-dramanetin. Joten vaikka ei ihan BBC:n tai Sir David Attenbourgin juontamien eläindokumenttien tasolla olla, niin Metsän tarinan on hieno suomalainen tuotos luontodokumenttien luokkaan. Luontokuvaajat herrat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen saavat olla ylpeitä tuotoksestaan. Ei sitä ihan äkkiä ulos ikkunasta katsoessa uskoisi, että noinkin vilkasta elämää voi löytää parin kilometrin säteellä, vaikka ei ihan sinne aarniometsien pariin ensimmäisellä luontoretkellä vaeltaisikaan.
| Jos haluat metsään mennä nyt niin takuulla yllätyt |   |
|---|---|
| Vaikka dokumentti esittelee hyvin pintapuolisesti metsän elämää, lähinnä sen pienempien asukkien näkökulmasta, se avaa myös suomalaista kansanhistoriaa ja uskomuksiamme tavalla, joka laittoi ainakin minut pohtimaan perinnehistoriaamme. Valkokankaalla nähty kuvaus on pääasillisesti hyvä laatuista ja tasaista, mutta ikävä kyllä joissakin kohdissa tekniikka pettää. Neljän vuoden ja yli 20 tunnin kuvausmateriaalista olisi uskonut löytävän näidenkin tilalle selvempiä kuvia. Luontokuvaajat ovat kuitenkin palkkansa ja ansionsa ansainneet, niin oivallisia otoksia valkokankaalta tarjoillaan. Elokuva-arvostelun näkökulmasta on todettava, että vaikka Metsän tarinan kantaa syksystä kesään siitä puuttuu selkeä painopiste, jolla draaman kaarta olisi saanut kiinnostavammaksi. Nyt oikeasti mieleenpainuvia olivat vain satunnaiset otokset ja mukana seurannut musiikki sekä ennenkaikkea loppukuvat. Suosittelen dokumenttielokuvaa kaikille luontodokumenteista ja metsistä pitäville. Se opettaa (tai ainakin kovasti yrittää) meitä arvostamaan metsiämme ihan eri tavalla, kuin uskoisikaan. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |