Matka merelle on käsikirjoittaja-ohjaajan Mr. Jouni Hiltusen dokumentti Suomenlahdesta ja sen rannikoista. Siinä missä katsoja ehkä odottaisi enemmän meri-asiaan perehtymistä (mitä asiaan se ikinä se sitten onkaan), niin dokumentti viettää enemmän aikaa Suomelahden rannikoilla. Toki tämän kolmen eri maan rajoittama vesialue on mielenkiintoinen niin pinnan alla kuin sen rannoillakin, mutta itse olisin sitten muotoillut dokumentin nimen toisella tavalla. Nyt odottelin koko ajan sinne merelle.
Toki Suomenlahdelle on annettava omat meriittinsä. Sitä kuormittaa noin 20 miljoonaa ihmistä lahden eri reunoilla. Ja näistä kuormituksista sekä ilmastonmuutoksista johtuen lahti ei voi aina niin hyvin kuin toivottaisiin. Ihmisen ja luonnon pitäisi elää paremmassa yhteistyössä tämän merialueen säilyttämiseksi ja mahdollisen öljytankkerionnettomuuden ehkäisemiseksi. Joka tapauksessa valkokankaalla dokumentissä nähdään millainen linnusto tällä alueella elää ja mitä siellä pinnan allakin aina välillä tapahtuu. Ihastuttavaa oli seurata eri ihmisten kommentteja, jotka jollakin tapaa olivat yhteydessä Suomenlahteen. Tämä siitäkin huolimatta, että ohjaaja tuntui välillä kadottaneen sen punaisen lankansa tai veteen piirretyn viivan, että mitä oikein haluaa katsojille kertoa.
Dokumentti ottaa kantaa muun muassa niin lintujen rengastamisen, luonnonsuojelun, öljyvuotoriskin esittelemisen, kalastamisen, norppien hoitamisen ja merikotkien lisääntymisen puolesta. Pienempikin määrä olisi riittänyt. Ja siinä pienemmässä määrässä olisi sitten voinut pohtia, että millaisen perinnön Suomenlahden suojelusta haluaa kertoa pojalleen ja katsojilleen. Toki nämä kaikki ovat tärkeitä asioita Suomenlahden hengissä pitämisen kannalta, mutta itse olisin nauttinut enemmän suoraviivaisemmasta tarinan kerronnasta. Mutta nyt mennään näissä merkeissä. Onhan matka merelle toki kaunista katsottavaa ja saa pohtimaa omaa käyttäytymistään luonnon suojelussa. Mutta visuaalista esitystä enemmän dokumentin kohdalla osoitan kiitosta sen musiikille. Luonnon äänet ja dokumenttiin herrojen Simo Helkalan ja Markku Kopiston säveltämä musiikki on ihastuttavan rauhallista kuunneltavaa. Kiitos, musiikin sulosävelmiin olisi voinut nukahtaakin.
| Kaunista katsottavaa |   |
|---|---|
| ja kuunneltavaa. Matka merelle sopii hyvin unilauluksi, jos sitä kaipaa. Se poukkoilee teemallisesti vähän joka suuntaan tasaisen monotonisella tyylillä, eikä oikein uskalla kunnolla ottaa kantaa siihen, mitä ohjaaja haluaa. Tai tätä on kyllä vaikea sanoa, että mitä ohjaaja dokumentillään haluaa kertoa, sillä ei ainakaan avautunut minulle. Toki lintujen muuttoa ja kesäeloa on aina hauska katsella, mutta miten se liittyy aiheeseen matka merelle. Suosittelen rainaa yleisesti virtahevon päiväkirjoista pitäville, jotka eivät ole niin ronkeleita varsinaisen tarinan suhteen. Lintulaumat ovat vakuuttavia, merikotkat massiivisia ja Suomenlahti aina välillä sinilevässä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |