Outin Leffaopas

Tässä kohtaa on varmasti myönnettävä, että en ole mikään intohimoinen oopperan ystävä. Osaan puhua sujuvasti oopperaa ja tiedän eri äänilajeja, mutta niiden erottaminen toisistaan onkin sitten eri juttu. Tosin samaan aikaan myönnettävä, että pidän laulettavista esityksistä. Olivatpa ne sitten oopperaa, operetteja tai musikaaleja, niin musiikissa on jotain, joka vie mukanaan…. Joskin on myös myönnettävä, että tykkään myös niistä välipuheista, joten operetti lienee vie voiton oopperasta yksi nolla.

Valkokankaalla tavataan tässä nyt kuitenkin yksi maailman kuuluisimmista (ainakin aikoinansa) oopperatähdistä sopraanossa laulava Ms. Maria Callas alkuperäiseltä nimeltään María Ánna Sofía Sesilía Kalogeropoúlou (1923 – 1977). Daami aloitti uransa harjoittamisen 13-vuotiaana ja lopetti sen 50+ vuotiaana. Siihen väliin mahtuu monta oopperaa, skandaalia, elämän iloista kieltäytymistä, harjoituksissa vietettyä aikaa ja reppureissaajan elämää. Näistä kaikista nähdään paloja valkokankaalla.

Itselläni ei ollut varsinaista odotusta Maria by Callas dokumentistä. Toki odottelin korkealta ja kovaa lauluosuuksia, mutta daami itsessään on jäänyt takavasemmalle. Hän ei kuulunut siihen äänimaailmaan, mitä lapsuudenkodissani kuunneltiin. Ja televisiosta katsottuna se operetti oli hauskemman oloista. Dokumentti etenee reippain askelin. Se kertoo merkittävistä musikaalisista hetkistä daamin elämässä aloittaen aina pianotunnille pakottamisesta, tyttären ja äidin muutosta Ateenaan konservatorion perässä ja liikkeistä maailman eri oopperatalojen (mm. Milanon La Scala, Pariisin Garnier ja New Yorkin Metropolitan) välillä.

Filmi esittelee säännöllisesti esimerkkejä daamin vakuuttava äänenhallinnasta. Ja se todellakin on vakuuttava. Ehkäpä varhaisesta treenaamisesta johtuen Ms. Callaksen ilmaisussa oli mukana niin teknistä taitoa kuin draamallista ilmaisua. Joten daamin lempinini La Divina ei ole varmaankaan kovin kaukaa haettu. Yhdessä nämä mahdollistivat usean erilaisen roolin esittämisen. Ms. Callaksen äänen kanssa kuitenkin alkoi olla ongelmia 1950-luvun lopulla. Ja daami jättikin oopperalavat laulettuaan siellä ammatillisesti 23 vuotta. Musiikki ei kuitenkaan jäänyt takavasemmalle, vaan oopperaa seurasi vielä konserttikiertue sekä uusi uranvaihto elokuvan pariin. Ohjaaja Mr. Pier Paolo Pasolini sai daamin esittämään pääosaa Medea-elokuvassa (1969).

Musiikin lisäksi dokumentti ottaa kantaa myös Ms. Callaksen yksityiselämään. Ensin hänen avioliittoonsa italiaisen Giovanni Battista Meneghini kanssa ja sen jälkeen pitkään ystävyyssuhteeseen Aristoteles Onassiksen kanssa. Mutta mihinkään revittelyyn ei se repeä, vaan esittelee näitä asioista uutiskuvien ja Ms. Callaksen kirjeenvaihdon kautta. Ehkä hyvä niin. Dokumenttia voisi tietenkin kritisoida siitä, että se jättää daamista puhtaisen, pehmoisen ja muutenkin suloisen kuvan. Poissaolollaan loistaa kriittisyys ja asioiden alleviivaus. Toisaalta katsojalla on kyllä sitten mahdollisuus tehdä ihan millaisia johtopäätöksiä tahansa.

Ohjaaja Mr. Tom Volf on varmasti ollut massiivisen urakan alla. Miehen pöydälle on varmasti kasautunut läjäpäin haastatteluja, uutisia, videopätkiä, konserttitaltiointeja, kirjeitä ja ihmisten kommentteja Ms. Callaksesta. Mistä aloittaa, mihin lopettaa ja mitä laittaa sinne väliin. Mielestäni ohjaaja on hyvin onnistunut dokumentissaan. Toki en tunne syvää intohimoa oopperaan tai Ms. Callaksen persoonaan, joten en osaa sanoa, olisinko halunnut mukaan vielä jotain muuta. Todennäköisesti en, sillä poistuin suhteellisen tyytyväisenä leffateatterista. Mutta ymmärrän myös niitä, joiden mielestä leffa tuntuu rakkaudentunnustukselta. Olen itse samaa mieltä, ohjaajaa voisi pitää ykkösfanina, joka on saanut mahdollisuuden osoittaa maailmalle, miten mahtava Maria Callas oli ja miksi hänen nimensä pitää säilyä historiassa. Vaikka itse on moiseen rakkaudentunnustukseen taivukaan, niin hattua kyllä nostan daamin äänen kohdalla. Dokumentistä välittyy myös intohimo musiikin esittämistä kohtaan, samoin kuin ne uhraukset, mitä tämä on naiselta vaatinut.

Tämä asialle omistautuminen herätteli ehkä enemmänkin kuin varsinainen laulaminen. Toki musiikkiuran valinnan tekivät aikoinaan Marian vanhemmat, mutta daamin heittäytyminen siihen oli ihan omaa luokkaansa, ainakin dokumentin mukaan. Ms. Callas todellakin rakasti ammattiaan eikä suonut siinä itselleen tai muille heikkoja esityksiä. Koko ajan on pyrittävä kehittymään ja esittämään uutta.

Rakkaudentunnustus Maria Callakselle

ja siinä samalla vähän tähden persoonan avaamista esiripun toisella puolella. Tai ainakin yritystä sinne suuntaan. Maria by Callas ei pääse oikein missään vaihessa varsinaisen Callaksen taakse. Sen sijaan se esittelee laulajan maailmanvalloitusta eri oopperatalojen lavoilla ja hieman henkilökohtaista elämää. Mihinkään ei tartuta kuitenkaan pitkäksi aikaa. Jollain tapaa tämä on hyvä, koska näin katsoja pääsee katsomaan ja ennenkaikkea kuulemaan miksi Maria Callasta pidetään yhtenä aikansa parhaista oopperalaulajista. Se vaati daamilta paljon omistautumista, asennoitumista ja yhteiskunnan paineiden hyväksymistä. Jotain sellaista, mistä kaikki eivät selviä terveiden kirjoissa. Suosittelen rainaa kaikille oopperan ystäville. Maria by Callas ei varmaankaan tarjoa paljon uutta tietoa daamista, mutta sen sijaan se kyllä imaisee kiitettävä hyvin mukaan mielenkiintoiseen matkaan daamin kanssa.

Overall
Kokonaisarvosana.

Kesto: 1 tunti 53 minuuttia