Ranskalainen ohjaaja Mr. Xavier Giannoli jatkaa musiikillisen teeman parissa. Hänen edellinen musiikin parissa viihtyvä elokuva The Singer (2006) keskittyi kertomaan lahjakkaasta mutta unohdetusta tähdestä. Marguerite-elokuvassa mennään sitten ihan päinvastaiseen suuntaan. Valkokankaalla on lahjaton, mutta lähes kaikkien puheissa liikkuva laulajatar. Ohjaaja kuitenkin lähestyy kohdettaan hyvin inhimillisesti pilkan tai satiirin sijasta. Vaikka ei voi välttyä siltä, että elokuva on selvästi hyvin koominen murhenäytelmä musiikkikorvalle. Onneksi en kuitenkaan omaa mitään absoluuttista sävelkorvaa vaan kärsimyksen sijaan pystyi sitoutumaan Margueriten ponnisteluihin.
Marguerite Dumont kutsuu nuoren musiikinopiskelijan Hazelin Dumontin kartanoon auttamaan häntä orpojen hyväksi järjestytyssä konsertissa. Hazelin tarkoitus olisi laulaa duetto yhdessä Margueriten kanssa. Samaan aikaan kaksi daamin äänestä kiinnostunutta lehtimiestä Lucien Beaumont ja Kyrill Von Priest saattavat tiensä salaa samaan paikkaan. Kutsun oikeaan konserttiin saavat vain nuoleskelijat, joilla ei ole rohkeutta sanoa totuutta Margueritten laulutaidosta, mikä saa hänen miehensä Georgesin loistamaan poissaolollaan. Tämän sijaan daamin yli-innokas hovimestari Madelbos tekee kyllä kaikkensa naisen harhakuvan ylläpitämiseen kiristäen jopa ooppalaulaja Atos Pezzini / Divoa antamaan emännälleen laulutunteja.
Käsikirjoituksen Margueriteen ovat kynäilleet kasaan ohjaaja Giannoli ja Ms. Marcia Romano. Se on saanut taiteellisin vapauksin innoituksensa Ms. Florence Foster Jenkinsin elämästä kultaisella 1920-luvulla. Ja vaikka Ms. Jenkinsistä on tulossa myöhemmin Ms. Meryl Streepin tähdittävä ehkä todellisempi elokuva, niin tämä esitys innokkaasti oopperalaulajasta, joka uskoo äänensä olevan maailman parhaimmistoa sopii tähän hyvin.
Oikeassa elämässä amerikkalainen Ms. Florence Foster Jenkins (1868 – 1944) oli amatööri oopperalaulaja, jolla mielestään oli täydellinen ääni ja siten lahja maailman musiikkikorville. Tosiasiassa daamilla oli täydellinen laulutaidon puute. Ilmeisestä syystä hänen isänsä ei halunnut jatkaa tyttären musiikkiopintoja, joten daami joutui odottamaan musiikkiuransa jatkamista perintönsä saamiseen. Luvassa oli Verdi Clubin perustaminen Philadelphiaan, laulutunteja ja levytyksiä. Levyiltä kuullaan, että naisella oli vähän (jos lainkaan) sävelkorvaa ja rytmitajua. Daamia säestävä Cosme McMoon yritti parhaansa pysyäkseen mukana ja kompensoidakseen Ms. Jenkinsin virheitä. Musiikillisesta riitasoinnusta huolimatta Ms. Jenkisns oli erittäin suosittu esiintyjä. Tämä johtui mitä todennäköisemmin daamin tarjoamassa huvituksesta kuin musikaalisesta nautinnosta. Kenelläkään ei oikein ollut sydäntä kertoa totuutta naiselle, joka vertasi itseään muun muassa Frieda Hempeliin ja Luisa Tetsazziin. Julkisissa esiintymisissä oli yleensä Ms. Jenkinsin itse valitsema yleisö eikä daami suostunut avoimeen julkiseen esiintymiseen kuin vähän ennen kuolemaansa vuonna 1944. Ms. Jenkins oli kuitenkin jollakin asteella tietoinen itseensä kohdistuvasta kritiikistä, mutta kuittasi sen kateellisten kilpalijoiden ammattikateutena tai todeten, että ”ihmiset voivat sanoa, että en osaa laulaa, mutta kukaan ei voi väittää, etten olisi laulanut.” Daamin laulunäytteitä voi kuunnella täältä, ellei sitten halua hankkia itselleen hänen äänitteitään levyillä: The Unbeliavable Glory of the Human Voice ja Murder on the High Cs.
| Tulpat korviin ja sydän auki |   |
|---|---|
| Marguerite esittää mitä kaikkea rahalla saa aikaiseksi kun taidot eivät muuten tavoiteltuun asemaan riittäisi. Samaan aikaan se on myös rakkaustarinasta musiikkiin ja uskosta itseensä. Oikeassa elämässä pitäisi kuitenkin olla riittävästi uskallusta ottaa rakentava kritiikkinsä vastaan ja siten muuttaa asioitaan. Tai sitten vain omaksua Margueritten onnellinen asema, jossa usko omiin kykyihin on niin vankka, että sitä ei mikään horjuta. Suosittelen elokuvaa kaikille altavastaajan asemassa oleville sekä musiikkia rakastaville. Meitä mahtuu monta tänne maailmaan. Itse laulutaidottomana en ehkä vuokraisi stadionia kaikille äänestäni pitäville ihmisille, mutta sen sijaan suostun kyllä jonottamaan lippuja hyvään konserttiin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Catherine Frot, André Marcon, Denis Mpunga, Michel Fau, Christa Theret, Sylvain Dieuaide, Aubert Fenoy, Sophia Leboutte, Théo Cholbi
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: andré marcon, catherine frot, denis mpunga, michel fau