Life of Pi – Piin elämä on mielenkiintoinen elokuva siitä, miten Tsimtsum-laivan uppoamisesta selviytynyt nuori 16-vuotias intialaispoika Piscine ’Pi’ Molitar (Suraj Sharma) selviää keskellä avomerta, kun samasta pelastusveneestä löytyy orangi, hyeena, seepra ja bengalintiikeri. Vahvimman selviytymislain mukaan elokuva keskittyy eloonjäämiskertomukseen Piin ja Richar Parker-nimisen tiikerin välillä. 227 päivää avomerellä tiikerin kanssa vaatii aikamoisia hermoja, kalastustaitoja ja uskoa siitä kaikesta selviytymiseen.
Elokuva perustuu Mr. Yann Martelin vuonna 2003 julkaisemaan samannimiseen kirjaan. Se vakuutti ilmestyessään valkokankaita hallitsevia ihmisiä siinä määrin, että elokuvaa alettiin heti pukata esiin. Ohjaajaehdokkaita olivat muun muassa Mr. M. Night Shyamalan (Kuudes aisti, Signs, The Happening, Devil), Mr. Alfonso Cuarón (Harry Potter ja Azkabanin vankin) sekä Mr. Jean-Pierre Jeunet (Alien:ylösnousemus, Amélie, Micmacs). Lopulta elokuvan sai kuitenkin vuosien kuluttua vastuulleen Mr. Ang Lee (Sense and Sensibility, Crouching Tiger Hidden dragon, Brokeback Mountain), jonka visuaalinen kädenjälki on suhteellisen hyvin elokuvasta tunnistettavissa. Mr. Leen yleensä keskittyessä vieraantumisen, marginalisaation sekä modernin ja tradition vuorovaikutukseen, siltä ei voi välttyä Piinkään elämän kuvauksessa.
Perinteisen poika ja tiikeri pelastusveneessa tarinan lisäksi Mr. Lee on selvästi pyrkinyt antamaan katsojalle maagisen elämyksen lisäksi pohdintaa elämää suuremmista kysymyksistä. Piin kohdalla kyse on hengellisyyden pohdinnasta. Täten ihmisen sielun suunnan pohdinta saa oman osansa valkokangasaikaa. Ja ohjaa voi tässä kohtaa onnitella hyvästä työstä. Monessa kerroksessa etenevän tarinan lisäksi hän on tarjoillut meille visuaalista tykitystä sellaisen kolmikulmaisuuden kanssa, joka ei välttämättä viehätä kaikkia ohjaajia. Mr. Lee nimittäin esittää samassa paketissa ensi kertaa valkokankaalla olevan Mr. Sharman + vesielementin + eläinten kanssa työskentelemisen. Näistä lähtökohdista käsin elokuva voisi olla myös täysi floppi, jolloin näin hyvää lopputulosta ei voi pitää kuin Mr. Leen raudanlujan ammattitaidon osoituksena.
Piin elämän kokemuksesta pitää erityinen kiitos antaa nuorta Piitä näytelleelle Mr. Sharmalle, jonka tunnekirjo teki valintatilaisuudessa vaikutuksen ohjaajan Mr. Leehen. Tämä siitäkin huolimatta, että Mr. Sharma tuli alunperin valintatilaisuuteen kannustamaan ystäväänsä ja päätyi sitten itse elokuvaan. Mr. Sharma, uutena tulokkaana valkokankaalla, vaikuttaa omaavan hyvän näyttelemisen taidon ja toivonkin, että miehelle rooleja satelee tulevaisuudessakin, eikä kyseessä olisi vain Slumdog Millionaire tähtien tyylinen ohilento. Toinen merkittävä tunnustus on annettava bengalintiikerin rooleissa osaamistaan osoittaneille tiikeireille Kingille, Mingille, Themikselle ja Jonakselle. Mr. Sharma joutui näyttelemään vihreän kankaan kanssa, mutta tiikerit ovat hoitaneet osansa niin hyvin, että valkokankaalta ei kyllä eroa pysty sanomaan, milloin mnnään live-version puolella ja milloin tietotekniikan. Lisäksi on muistettava kiittää haaskirikkoutumisen autenttisuudesta Mr. Steven Callahania, joka toimi yhtenä elokuvan neuvonantajista perustaen ne omiin kokemuksiinsa ajastaan merellä (Adrift 76 Days Lost At Sea, 1986).
Mikäli elokuva tuntui riittävän mielenkiintoiselta ja mukaansatempaavalta, suosittelen novellin kirjoittajan Mr. Yann Martelin muihin kirjallisiin tuotoksiin perehtymistä. Niitä ovat muun muassa The Facts Behing the Helsinki Roccamarios (1993), Self (1996) sekä Beatrice and Virgil (2010). Nyt ainakin elokuvan aikana jäin itse miettimään paljon, että mikähän syvempi tarkoitus sillä ja tuolla oikein on. Ehkä ei mitään, ehkä sitä hengellisyyden puolelle menemistän tai jotain muuta. Kirjan avaaminen voi (ehkä) avata asiaa lisää. Ja ennen kaikkea se ainakin sekoittaisi pakkaa lisää siitä, että kumpi Piin esittämä tarina on todellinen, aika eläinten vai ihmisten parissa merellä.
Mielenkiintoinen knoppi Life of Piin kohdalla on tarina bengalintiikerin nimen takana. Kirjoittajalle Mr. Martelille selvisi kirjoittamisprosessin aikana, että useampi Richard Parken -niminen mies on kokenut aika kovan ja brutaalin kohtalon merillä joko laivan uppoamisen yhteydessä tai joutuessa olemaan ruokalistalla muiden eduksi. Mr. Martelin mukaan nimen siis täytyy merkitä jotain pintaa syvempää. Kirjassa enemmän esiintyvä brutaalius ei kuitenkaan juonna tiikerin nimen innoittajasta, vaan ne ovat saaneet vaikutteensa Mr. Edgar Allen Poen novellista: The Narrative of Arthur Gordon Pym of Nantucket (1838), missä tarjolla on kapinaa, kannibalismia ja haaksirikkoa.
| Aika pelastusveneessä |    |
|---|---|
| ja alfa-uroksen tittelin kamppailusta bengalintiikerin kanssa. Elokuva on osin selviytymistarina, osin ihmisen paikan osoittaminen eläinmaailman keskellä, osin kasvutarina ja osin hengellistä pohdintaa. Näistä katsoja voi vapaasti valita näkökulmansa. Itse voisin kallistua siihen, että Slumdog Millionaire tapaa Cast Away-elokuvan keskellä ei mitään. Ja tämä on sitten kehu, sillä aika elokuvan penkissä kuluu kiitettävän sukkelaan, tämä siitäkin huolimatta, että ohjaaja Mr. Lee antaa mahdollisuuden katsojille elokuvan kautta keskittyä hetkessä olemiseen muutamien takapenkkiin pään iskemisen tiikeri-kohtaamisten kanssa. Elokuva-arvioinnin näkökulmasta on todettava, että Life of Pi - Piin elämä on visuaalisesti erittäin kaunista katseltavaa ja mukaansa tempaavaa. Vaikka Pii ja Richard Parker viettävät paljon aikaa valkokankaalla kahdestaan, se ei sulje pois onnistunutta dialogia. Suosittelen elokuvaa kaikille visuaalista elämystä hakeville ja joulukiireiden keskellä rauhoittumista kaipaaville. Itse kävin rainan katsomassa ilman 3D-efektejä, mutta uskoisin niiden olevan aika vakuuttavia niitä kaipaaville. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |