Vuonna 1953 englantilainen journalisti ja kirjoittaja Mr. Ian Fleming (1904 – 1964) iski kynänsä kultakaivokseen luodessaan meille salaisen agentin Mr. James Bondin. Valkokankaalla herrasmiesmäinen (??) salainen agentti on selvitellyt selkkauksia jo yli 20:ssä elokuvassa eikä loppua Mr. Sean Conneryn aloittamalla linjalle näy. Tämä elokuvamäärä jo itsessään oikeuttaa Mr. James Bondiin omaan ennätyssarjaansa, sillä se on elokuvahistorian pitkäikäisin yhden hahmon ympärille keskittyvä sarja. Hyvän elokuvaputken lisäksi Bond-leffat tunnetaan niiden klassikoiksi muodostuneista tunnuslauluistaan, joista Adelen esittämä Skyfall on viimeisin samannimisestä Bond-elokuvasta.
Nyt James Bond-leffojen 50-vuotispäivää juhlittiin myös Tampereella Pirkanmaan musiikkiopiston ja FS Film Oy:n yhteistyönä Tampere-talolla konsertissa ’Licence to Sing – James Bond 50 years’. Ohjelmisto koostui yksinomaan näistä James Bond-elokuvien tunnusmusiikeista, joista meillä jokaisella on arvattavasti omat suosikkinsa. Ja mikäs näitä korkeatasoisia ja aikaansa hyvin melodisesti kuvaavia kappaleita oli kuunnellessa. Jos kappaleet vaikuttavat vierailta, niin siitä huolimatta uskon edes James Bond-teemamusiikin olevan kaikille tuttu:
The name is Bond, James Bond.
Muuten voimme seuraavasta listasta muistella sitä omaa suosikkiaan. Listasta kuultiin Tampere-talossa lähes kaikki kappaleet, pois olivat jääneet vain All Time High ja Die Another Day.
James Bond Themere (Dr. No )(1962) – John Barry & Orchestra
From Russia With Love (1963) – Matt Monro
Goldfinger (1964) – Shirley Bassey
ThunderBall (1965) – Tom Jones
You Only Live Twice (1967) – Nancy Sinatra ***
On Her Majestys Secret Service (1969) – The John Barry Orchestra
Diamonds Are Forever (1971) – Shirley Bassey
Live And Let Die (1973) – Paul McCartney & The Wings
The Man with the Golden Gun (1974) – Lulu
Nobody Does It Better (The Spy Who Loved Me) (1977) – Carly Simon
Moonraker (1979) – Shirley Bassey
For Your Eyes Only (1981) – Sheena Easton ***
All Time High (Octopussy) (1983) – Rita Coolidge
A View To A Kill (1985) – Duran Duran
The Living Daylights (1987) – A-ha
Licence To Kill (1989)- Gladys Knight ***
Goldeneye (1995) – Tina Turner ***
Tomorrow Never Dies (1997) – Sheryl Crow
The World Is Not Enough (1999) – Garbage
Die Another Day (2002) – Madonna
You Know My Name (Casino Royale) (2006) – Chris Cornell
Another Way To Die (Quantum of Solace) (2008) – Alicia Keys & Jack White
Skyfall (Skyfall) (2012) – Adele ***
*** olen merkinnyt omat suosikkini vuosien saatosta. Makuasioista ei sovi kovasti kiistellä, joten nautittakoon näistä kaikista niille kuuluvalla arvokkuudella. Ne, jotka eivät konserttiin päässeet, voivat verestellä muistojaan tämän pätkän parissa, missä on tarjolla makupaloja alkuperäisten esittäjien äänihuulten tahdissa.
Äänihuuliaan tunnusmusiikkien parissa yleisölle avasivat muun muassa daamit Johanna Försti ja Kristiina Wheeler yhdessä Pirkanmaan musiikkiopiston pop/jazz-linjan laulajien kanssa. Tunnustusta täytyy antaa musiikillisissa merkeissä kapellimestari Mr. Petri Juutilaiselle, joka veti hyvin yhteen Pirkanmaan musiikkiopiston ja Tampereen akateemisen sinfoniaorkesterin kanssa esitystä, joka todellakin vei mukanaan. Mutta mitä muuta voi odottaa runsaslukuiselta Casino Royale -orkesterilta, jonka äänentoisto oli suunniteltu niin hyvin, että takarivin daamin soittaman tamburiininkin erotti kerrankin kunnolla. Kiitos.
Mutta ennen kaikkea haluan kiittää Pirkanmaan musiikkiopiston laulajia. Teitte mahdottomasta mahdollisen muuttamalla mielipidettäni joistakin kappaleista. Erityisen kiitoksen järisyttävästä esityksestä haluan tässä esittää herroille Ville Siltala mahtavasta viulujen kanssa yhteenlaulamisesta kappaleessa From Russia with Love, Lauri Kangasaholle 1980-luvulle heittämisestä Duran Duranin tyyliin kappaleella A View to Kill ja Jaani Haapasalolle Bondin nimen kirkastamisesta kappaleessa You Know My Name. Nämä kappaleet eivät ennen esitystä kuuluneet niihin suosikkeihini, mutta nyt on paras myöntää, että niissäkin on ihastuttavia piirteitä. Mainitsemisen arvoinen on myös nuoren miehen Lauri Puhakan tulkinta Thunderball -kappaleesta sen osoittaessa saman kappaleen olevan hyvinkin erilainen eri laulajan tulkisemana.
Esiintyneistä daameista minut vakuuttivat Annika Laaksonen ja Erika Wikman, jotka edellä mainittujen nuorten miesten tavoin osoittivat, että toisen äänen kanssa vanhasta kappaleesta tulee nykyajassa nautittava. Nyt esitetyt kappaleet Tomorrow Never Dies ja The World Is Not Enough lähtivät nuorten naisten äänihuulilta tavalla, joka tuntuu edelleen sisäelimissä. Mainitsemisen arvoisia, omasta näkökulmastani, ovat vielä daamit Annette Grönstrand, joka teki hyvin oikeutta Goldeneye kappaleelle sekä Krista Hanhijärvi, joka tulkinta For Your Eyes Only kappaleesta auttoi säilyttämään sen suosikkilistallani.
Paikalla kannatti olla, vaikka paljon en tunnetusti musiikista ymmärräkään ja täpö täydessä talossa sai pankopaikalla istua lähes polvet suussa. Sillä paikan päällä vilahteli myös Mr. James Bond. Otteita oli nähtävissä kiitellä tavalla lähes kaikista Bond-rainoista. Tampereen ammattiopiston AV-viestinnän opiskelijat herrat Matias Auramo ja Joni Kangas olivat saaneet ilmeisen mieluisan tehtävän tehdä koosteita Bond-leffoista joidenkin kappaleiden yhteyteen. Itse pidin erityisesti Bondin tavoista rymistellä eteenpäin joko tankin, veneen, auton, suksien tai kelkan avulla. Myös You Know My Name kappaleeseen liitetty ’my name is Bond’ oli oivallinen johdatus kappaleeseen.
Kaiken kaikkiaan ilta Tampere-talossa Bond-musiikin tahtiin ei ollut hullumpi tapa viettää torstai-iltaansa, varsinkin kun samalla lipun hinnalla pääsi myös ihailemaan Sorin sirkuksen ninjojen taitoja sekä Bond-tyttöjen rooleissa tanssineita neitejä Beda Hautamäkeä, Susanna Santalaa ja Heidi Simojokea. Samanlaisia leffamusiikin pariin hyppääviä ja niitä elävksi tekeviä kokemuksia otetaan ihan mielellään vastaan hamassa tulevaisuudessakin.
Osastot: Elokuvia ja elämää
Oliko vitsi vai miksi Thunderballin laulanut LAURI PULAKKA on nimetty daamiksi? 😀 isoin kiitos koko konsertista kuuluu kappaleiden sovittaneille henkilöille ja musiikkiopiston rehtorille, sillä isoin työ kuului heille ja he saivat konsertin käymään toteen.
Ei ollut vitsi, vaan lukivika-mörkö, joka kummittelee aina säännöllisesti ja asia on nyt korjattua. Sorry Lauraksi muuttunut Lauri tästä. Olet oikeassa sovituksen ansion antamisesta eteenpäin. Itse en kuitenkaan sen päälle mitään ymmärrä, joten voin vain kiittellä laulajia ja yhtyä muidenkin kuuntelijoiden kehuihin siitä, että nuorisolaiset ovat todella hyviä esiintymään ja siten esittäneet hyvin musiikkia bond-faneille. Taustajoukkojan on aina olemassa, mutta kuten Oscar-puheissakin, aika on rajattua kaikkien kiittämiseen.