Duracell-pupumainen Maija sekä lähes kaikkea varova ja lähes kaikesta tietävä Lasse löytävät yhteisen sävelen etsiessä koulun juhlasalista kadonnutta Hammarabin kirjaa. Aika on kuitenkin heitä vastaan, sillä kirjaa tarvitaan koulujen välissä tietokisoissa, jotka ovat muutaman päivän päästä. Aikuisista ei paljon apua ole, joten Maijan ja Lassen tehtäväksi selvittää syyllinen itse. Ehdokkaita ovat rehtori, englanninkielen opettaja, kirjastonhoitaja, koulun vahtimestari ja uusi liikunnan opettaja. Kaikilla heillä oli kirjan varastamiseen mahdollisuus, mutta motiivi onkin sitten ihan eri asia.
Lasse-Maijan etsivätoimisto polkaisee vauhtiin hyvin lapsiystävällisesti. Rainasta näkee ja kuulee, että se on tehty lapsille. Pääosissa pyörivät Lasse ja Maija saavat todellakin olla rauhassa valkokankaalla, ilman liiallisia aikuisten väliintuloja. Toki heitä siellä tarvitaan syyllisen etsimisessä, mutta he eivät vielä lapsilta valkokankaan sankarien roolia.
Potentiaalisen elokuvasarjan ensimmäinen osa keskittyy Maijan ja Lassen esittelyyn sekä heidän ystävyyssuhteensa muodostamiseen. Tuleepa siinä samalla kuitenkin myös ratkaistua tuo Hammarabin kirjan arvoitus. Johtolankoja esitellään ja niitä myös löytyy. Ja mikä parasta tämä tehdään sitten tavalla, johon jokainen innokas katsoja voi samaistua. Nyt vain vauvapuuteri purkki ja äidin meikkisuti esiin…. Lasse-Maijan etsivätoimisto ei perustu suoraan mihinkään alkuperäisteokseen, mutta ei tuo varmasti kirjasarjaa lukeneita haittaa.
Lasse-Maijan etsivätoimisto perustuu ruotsalainen Mr. Martin Windmarkin kirjasarjaan. Itse en ole eepoksia lukenut, koska ah-niin-rakkaat-kummitytsyni suosivat enemmän Heinähattua ja Vilttitossua sekä Kapteeni Kalsaria, mutta leffan jälkeen on tunnustettava, että tilanne on korjattava. Mr. Windmark on kirjoja rustannut jo 26 kappaletta, joten aineiston puutteesta ei ainakaan seuraavia elokuvia pitäisi syyttää. Aika näyttääkin sitten sen, tuleeko tästä Risto Räppääjän tasoista lasten- ja nuorten elokuvien sarjaa, vai eikö suomalaiseen lapsikatsojaan uppoa dekkarityyli.
Ohjauksesta on vastannut debytoiva Ms. Josephine Bornebusch ja ainakin tämän leffan perusteella daamille toivoisi lisää leffoja ohjattavaksi. Tarina etenee suhteellisen kivuttomasti valkokankaalla, paikallaan junnauksia ei ole liiaksi, eikä elokuvaa ole pilattu liiallisilla sivujuonilla. Asiaa varmasti auttaa se, että pääosassa ovat taitavat lapsinäyttelijät, eivätkä taustalla vaikuttavat aikuisetkaan ole ihan hoopoja. Tämä siitäkin huolimatta, että leffan dialogi niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla on välillä aika pintaliitoista ja pakotetun kuuloista – näin kuuluu sanoa… vaikka lauseet eivät mitenkään kuulostaisi normaalilta tai tilanteeseen sujuvasti sopivilta. Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että olisi ollut kiva kuulla leffa på svenska, jotta voisi verrata dialogin sujuvuutta siihen. Menikö tässä suomentaja peffa edellä puuhun, vai kuulostaisiko se ruotsiksi ihan yhtä kahjolta?
| Myönteinen kokemus |   |
|---|---|
| jossa korostuu ystävyyden merkitys. Lasse-Maijan etsivätoimiston ensimmäisen tapauksen ratkaisu on humoristista, lämminhenkistä ja valoisaa seurattavaa. Tämä näkyy hyvin niin visuaalisessa esityksessä kuin koko kupletin juonessa. Tarjolla on jännitystä, mutta juuri sopivassa määrin. Valkokankaalla on myös samaistuttavia hahmoja, joten sitä voi vapaasti olla juuri niin arka tai urhea kun haluaa ja silti korjata potin kotiin. Lasse-Maijan etsivä toimisto on lapsille tehty elokuva, joka viihdyttää varmasti myös niitä mukana seuraavia aikuisia. Tämä siitäkin huolimatta, että niitä aikuisille suunnattuja popkulttuurin viitteitä on sitten ihan turha sieltä etsiä. Suosittelen rainaa kaikille, jotka haluavat heittäytyä takaisin lapsen maailmaan ja ryhtyä ratkomaan arvoituksia perinteisin keinoin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat