Yksityisetsivänä toimiva Annika jäljittää työkseen pettäviä aviomiehiä. Yhdellä tällaisella reissulla hän törmää naisia rakastavaan kiinteistövälittäjänä toimivaan Rickyyn. Edessä onkin kiihkeä suhden kahden ihmisen välillä, mies ei osaa sanoa ei ja nainen osaa sanoa kyllä. Tällä suhteella on selvät säännöt, vain seksiä – ei tunteita. Annika ja Ricky vaativat toisiltaan vain ehdotonta rehellisyyttä, mutta mitä tehdä sen jälkeen, kun tunteet astuvat peliin.
”Tuskin me mitään rakkautta etsitään? Kumpikaan.”
Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta on vastannut Ms. Maarit Lalli, mikä antaa olettaa valkokankaalla olevan tasalaatuista tapahtumaa. Samaan aikaan kuitenkin vaikuttaa siltä, että Ms. Lalli on ehkä yrittänyt tehdä suomalaisen version muutaman vuoden takaisesta elokuvasta Friends with Benefits – Vain seksiä (2011). Ohjaaja on kiinnostunut valinnoista ilman moralisointia sekä ilmeisesti patologisesta valehtelusta. Miten jatkuvassa valheessa elävä ihminen näkee maailmansa? Ja kuka tässä oikein elää valheessa: tunteensa kieltävä ihminen, joka saa edes osittain mitä haluaa. Vai se, joka puhuu asiansa julki ja menettää kaiken. Mutta oleellisinta kaiken tämän pohdinnan keskellä on se, että jos luulet olevasi menossa katsomaan komediaa niin voit saman tien pyörtää takaisin leffaluukulla. Kuudesta kerta on draamaa, panemista, seksiriippuvuutta, panemista, rakkauden nälkää ja niin edelleen. Toki leffassa on ne hauskat hetkensä, mutta ne jäävät kyllä reippaaseen vähemmistöön.
Kertooko se paljon, jos elokuvasta jää mieleen lähinnä sen taustamusiikki? Leffan juoni seksiriippuvaisesta miehestä ja rakkautta etsivästä naisesta katoavat sinne jonnekin taustalle ja jäljelle jää vain muutama hyvä kappale koko leffasta. Oman hehkutuksensa ansaitsee tietenkin Bo Caspersin Du och Jag, mutta leffan todellakin vie kotiin Elina Bornin ja Stig Rästan Goodbye to Yesterday, joka jää miellyttävällä tavalla soimaan korvamadoksi.
Annikan ja Rickyn roolien lisäksi valkokankaalle on marssitettu vakuuttava määrä taitavia näyttelijöitä, joiden vastuulliseksi tekijäksi jää satunnaisten vuorosanojen laukominen, paneminen ja Annikan romanssirintaman selvittely. Näitä olisi voinut karsia reippaalla kädellä ja keskittyä vaikka enemmän siihen pääparin keskinäisen draaman rakenteluun. Ja tätä ei todellakaan korvaa pelkkä rakkauden heittäminen romukoppaan ja keskittyminen vain seksiin. Lopulta Annikan ja Rickyn epämääräinen suhde jää vaivaamaan koko elokuvaa. Ohjaajan Ms. Maarit Lallin edellinen raina Kohta 18 tempoili myös usean eri päähenkilön välillä, mutta heillä sentään oli enemmän panostettavaa elokuvaa kuin tämän rainan sivuhahmokategorialla. Ihmismassojen mukaan mättääminen ei tee elokuvasta hyvää. Senkin ajan olisi voinut käyttää vielä paremmin niin Annikan kuin Rickyn kasvutarinoihin (jos sellaista nyt sitten tapahtuisi) ja pohdintoihin omasta tilanteestaan. Juuri kun ohjaaja vaikuttaa nostavan kantta tästä Pandoran lippaasta hän kääntää kelkkansa ja suuntaa tutuille ja turvallisille vesille.
| Päätöntä haahuilua seksin perässä |   |
|---|---|
| Kuudes Kerta yrittää olla välillä komedia, mutta oikeasti se on varmastikin enemmän tarina oman alansa addikteista. Toinen haluaa seksiä kaiken kanssa mikä näkyy lämpökamerassa ja toinen haluaa seksiä, mutta etsiikin oikeasti rakkautta. Lopputulos ei tässä voi olla millään hyvä. Näyttelijät toki tekevät parhaansa sillä, mitä heille on annettu. Mutta jos lusikalla rääpitään tynnyrin pohjaa, paljon ei voi odottaa. Leffassa oli toki ne omat hyvät kohtansa, mutta musiikki vei voiton tällä kertaa ja siitä ne pojotkin myös tulevat. Tosin ohjaajaa on kyllä sitten kiitettävä siitä, että leffa ei sorru nutella-purkissa ja siirappimössössä uiskenteluun vaan antaa suhteellisen aidon ja traagisen tuntuisen kuvan päähenkilöiden mielenmaisemasta. Suosittelen leffaa kuitenkin kaikille, jotka pitävät aidon tuntuisista kotimaisista elokuvista. Mutta jos lähdet tosiaan hakemaan komediaa, seksi-irstailua tai jatkuvaa panemista suuntaa mieluummin pornokaupan suuntaan, ainakin niissä leffoissa on pienempi määrä ihmisiä valkokankaalla häiritsemässä elokuvan pääjuonta. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
P.s. Ohjaaja ehkä kysyykin sitä, että onko oikeasti olemassa seksiä ilman tunteita. Ja tähän on helppo vastata ilman leffaakin, on.
Näyttelijät: Pihla Viitala, Antti Luusuaniemi, Minna Haapkylä, Stig Rästa, Arja Saijonmaa, Dick Idman, Paavo Kinnunen, Pirkka-Pekka Petelius, Esko Salminen, Reino Nordin, Aksa Korttila, Sebastian Rejman
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, LeffatHenkilöt: antti luusuaniemi, pihla viitala