Joyful Noise elokuvassa Divinity kirkkokuoren ohjaajan leski G.G. Sparrow (Dolly Parton) yrittää löytää yhteistä säveltä kahden teinin äidin Vi Rose Hillin (Queen Latifah) kanssa tavalla, joka johtaisi kirkkokuoron menestykseen amatoorikuorojen Joyful Noise-kisassa. Mukana on tietenkin näiden titaanien taistelun lisäksi nuorta lempeä, jota valkokankaalla tarjoilevat Vin tytär Olivia Hill (Keke Palmer) ja G.G.:n rämäpäinen lapsenlapsi Randy Garrity (Jeremy Jordan). Tässäpä se ydinjuoni, jonka ympärillä sitten tarjotaan vauhdikkaita gospel-sovituksia.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Mr. Todd Graffilla on omaa henkilökohtaista kokemusta kuorojen ohjaamisesta. Ehkä sen vuoksi kuoro-osuudet ovatkin varsin nautittavia. Sen sijaan olisi toivonut Mr. Graffin todellakin vain pitäytyvän pääjuonessa, mielikuvituksellisten lisätempojen sijasta. Ehkä tässä kohtaa hänen olisi hyvä ollut ottaa oppia edesmenneen ohjaajan Mr. Emile Ardolinon (1943 – 1993) elokuvasta Sister Act – Nunnia ja Konnia, missä elokuva pyörii hyvin kuoroesitysten ja pääjuonen parissa ja on siitä huolimatta (tai juuri sen vuoksi) riittävän viihdyttävä. Nyt olisin toivonut keskittymistä kissa-tappeluun sivujuonien esittämisen kustannuksella. Tämä erityisesti sen vuoksi, koska daamien välinen sanasota oli kaikessa kiivaudessaan hyvinkin viihdyttävää ja kielellisesti opettavaista katsottavaa.
”I’d call you stubborn, but that’d be an insult to mules!” – G.G. Sparrow
Valkokankaalla ääntään avaavista daameista on todettava, että Queen Latifah on esiintynyt valkokankaalla aiemminkin. Hänet voidaan muistaa elokuvista: Chicago (2002), Bringing Down the House (2003), Ice Age (2006, 2009), Hair spray (2007), Mad Money (2008) ja Valentine’s Day (2010). Naisen näyttelemisen taidot ovat saaneet myös kriitikoilta tunnustusta, sillä on päässyt niiden harvojen hip-hop artistien joukkoon, jotka ovat olleet ehdokkaina Oscareissa. Queen Latifahin suoritus Chicagossa toi hänelle ehdokkuuden sivuosa-kategoriassa. Samaan ehdokkuuden saamiseen ovat päässeet vain Mr. Will Smith vuonna 2001 elokuvasta Ali ja vuonna 2006 elokuvasta Pursuit of Happiness, sekä Mr. Jamie Foxx vuonna 2004 elokuvasta Ray. Joten jos tässä pitäisi muistaa joku Queen Latifahin musiikkikappale muisti olisi kovilla, sen sijaan noita elokuvia alkaa pulpahdella helpommin esiin.
Vastaavasti Ms. Dolly Parton kaksi parasta puolta, ehkä vastoin yleistä uskomusta, ovat hänen lauluäänensä ja komiikan taitonsa. Valkokankaalla puolella Ms. Parton aloitti valloitustaan vuonna 1980 elokuvan ’9 to 5’ parissa. Tämä samoin kuin vuoden 1982 elokuva The Best Little Whorehouse in Texas toivat hänelle Kultaisen Maapallon ehdokkuuden. Tässä kohtaa haluan erityisesti muistaa rakkaita veljiäni jotka pieninä ihmisen alkuina pitivät tätä Texasiin sijoittuvaa elokuvaa erittäin liikuttavana. Kummankin pikkupojan silmäkulmassa kimmelsi kyynel elokuvan lopussa, ja kyseessähän oli sitten komedia. Menestystarinoiden joukkoon mahtuu vielä vuoden 1989 elokuva Steel Magnolias – Teräskukat. Näitä elokuvia seurasi kuitenkin hieman vaisumpi kausi, kunnes Ms. Parton oli havaittavissa valkokankaalla ääniroolissa elokuvassa Gnomea & Juliet (2011) ja nyt Joyful Noise-rainassa.
Elokuva Joyful Noise toimii parhaiten (kuoro)laulukohtauksissa. Ikävä kyllä dialogi olikin sitten välillä vähän liian turhan alleviivattua ja pakolla tehtyä. Joskin kesäleffojen näkökulmasta, se tuskin haittaa, vaikka se lähinnä onnistuu saattamaan nauruntyrskähdyksiä aikuisten keskuudessa (kiva olla riittävän vanha, tietääkseen näyttelijöiden taustoja). Mutta onneksi tönkköisen dialogin rinnalla elokuva tarjoaa paljon nautittavaa kuoromusiikkia, myös vähän vähemmän perinteisen esityksen tavoin – be ready to be amazed. Esitetyt kappaleet ovat mahtavia ja niistä nousee varmasti omia suosikkeja kaikille katsojille. Sovituksensa kappaleistaan elokuvaan ovat saaneet muun muassa Stevie Wonderin ’Signed, Sealed, Delivered´, Paul McCartneyn ’Maybe I’m Amazed’, Billy Prestonin ’That’s the Way God Planned It’ ja Michael Jacksonin ’Man in the Mirror’. Joten ei liene yllättävää, että laulut ovatkin juuri ne asiat, jotka koskettavat elokuvassa eniten. Ja kun sound-track joskus tulee lähikauppaan, löydän kyllä tieni sen pariin.
Valkokankaalla itseään tunnetuiksi ovat tehneet muutkin laulajat kuin Ms. Parton ja Ms. Latifah. Miesten puolella tunnetuimpia ovat varmasti olleet Elvis (mm. Love Me Tender, Viva Las Vegas, Jailhouse Rock), Will Smith (mm. Bad Boys, Men in Black), Justin Timberlake (mm. The Social Network, Friends With Benefits, Bad Teacher) ja Mark Wahlberg (mm. Max Payne, Date Night, The Other Guys, The Fighter ). Naisista muun muassa valkokankaalla ovat taitojaan esittäneet muun muassa Barbara Streisand (mm. Hello Dolly, Yentl, Vuorovetten prinssi, Tilaa rakkaudelle), Cher (mm. Silkwood, Mask, Moonstruck, Burlesques), Beyonce (Dreamgirls), Mariah Carey (Glitter, Precious), Britney Spears (Crossroads), Jessica Simpson (Blonde Ambition, Private Valentine: Blonde & Dangerous) ja Christina Aguilera (Burlesque). Näistä toiset ovat tehneet selvästi paremman vaikutuksen yleisöön kuin toiset, joten jätän makuasian tässä kohtaa lukijalle ja kyseisen artistin fanittajille.
| Kuorosota voittaa puolelleen |   |
|---|---|
| ja jättää hyvän mielen elokuvasalista poistuessa. Ainoa asia mitä harmittelee, on oman laulutaidon puutteellisuus. Onneksi sitä voi kuitenkin kompensoida kuuntelemalla hyviä kuoroesityksiä. Gospel-painotteisuudesta huolimatta Joyful Noise elokuva on muutakin kuin kuorolauluja esittävä hömppäleffa. Mukana on perinteistä perhearvojen kunnioitusta, kuten kunnon amerikkalaiseen elokuvaan kuuluukin. Elokuvan teemaan sopii myös perinteinen: koti – uskonto – isänmaa sovittelu. Varoitus on siis annettua. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Joyful Noise – Soul siskot leffa on kuitenkin ihan siedettävää ja hyvätahtoista kamaa. Katsoja voi keskittyä nauttimaan Ms. Partonin ja Latifahin välisestä kemiasta, josta ei tulta ja tappuraa puutu – sekä tietenkin erinomaisista kuoroesityksistä. Leffa palvelee hyvin tarkoitustaan kesäelokuvana ja jättää katsojalle hyvän mielen. Leffa antaa sen mitä se lupaa, tarinan musiikista, toivosta, rakkaudesta ja uusiutumiskyvystä. Näissä merkeissä ja niihin uskoessa haluan myös kiittää elokuvaseuraani, hyvää ystävääni Neiti E:tä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
