Tilastokeskuksen mukaan avioerojen määrä on pysynyt samalla tasolla jo noin 20 vuotta. Sen tilastojen mukaan suomalainen avioliitto päätyy eroon noin 39 prosentin varmuudella. Toisaalta se myös tarkoittaa, että 61 prosenttia menee sen kumppanin kanssa syteen ja saveen sekä nousee sieltä taas aallonharjalle. Avioeroprosessi on samanlainen byrokraattisesti kaikille, mutta tarinat sen takana ovat aina yksilöllisiä ja hyvä niin, koska kukaan meistä ei varmastikaan halua olla numero tilastossa. Käsikirjoittaja-ohjaaja Ms. Mia Halmeen dokumentti selvittää näitä yksilöllisiä tarinoita avioeron taustalla. Valkokankaalla tälle eron hetkelle kasvonsa ovat antavat kolme entistä paria: Kaisa ja Ville, Ykä ja Jonna sekä Sanna ja Mikko. Tällöin dokumentin nimi voisi olla yhtä hyvin ”Ero suomalaisittain”. Valkokankaalta tulee hyvin ilmi, että ero on omalla tavallaan helppoa, koska siihen ei liity enää leimautumista tai kaiken-se-kestää asennetta, mutta samalla se on myös hyvin vaikea sen murtaessa siihen asti rakennettua identiteettiä.
Dokumentti ei keskity vain eroamisprosessiin, vaan kuvaa myös hyvin sitä elämää mitä on seurannut eron jälkeen. Toisille eroaminen on ollut vapauttavaa, toisille ei. Mielenkiintoista ja samalla hyvin todellista on, että samassa parissa kumpikin kokee eroamisen eri lailla. Ohjaajalla Ms. Halmeelle ei ole ollut mitään tavoitteellista sanomaa eroamisesta. Hän ei ota kantaa siihen, onko se hyvä vai huono asia. Ainoa, mitä ohjaaja selvästi pyrkii esittämään on sen selvittäminen, että eroprosessissa itse oleva ihminen tietää mitä tekee. Ulkopuoliset eivät voi todellakaan tietää koko totuutta, vain antaa tukensa prosessissa oleville.
Mielenkiintoista on myös se, että erovat ihmiset vaikuttavat tietävän sen hetken, kun elämä muuttuu lopullisesti. Eron hetki todellakin lyö ja kovaa. Muistot tästä tilanteesta kaikkine yksityiskohtineen painuvat mieleemme kertotaulun lailla. Se on aika jännää, että vielä vuosienkin jälkeen sitä pystyy palamaan siihen samaan erotilanteeseen minkä on aikoinaan kokenut. Tällä kertaa onneksi jo tarkkailijan roolissa, mutta samat tunteet, aistimukset ja muistot ovat silti hyvin fyysisesti läsnä. Eron hetki ei vain päästä irti, eikä aika tässä myöskään kultaa mitään muistoja.
Oman osuutensa on saanut myös perheen ulkopuoliset ihmiset ja eron vaikutus heihin. Ero ei lopeta vastuuta lapsista, vaan tuo esille jaetun vanhemmuuden haasteet. Isovanhemmat ja ystävät joutuvat myös etsimään uudestaan oman näkökulmansa. Ero koskettaa jokaista eri tavoin arjen etsiessä uusia muotoja. Ohjaajaa on kiitettävä siitä, että dokumentti ei kuitenkaan vello surussa koskettavuudestaan huolimatta, vaan on jopa joissain kohdin humoristinenkin.
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan eropiikki osuu yleensä lomien jälkeen. Sitä on ollut hurjat odotukset yhteisestä ajasta ja kun ne eivät ole toteutuneet kuvitellulla tavalla, kiikutetaan eropaperit eteenpäin. Samalla voidaan aloittaa uusi elämä kuin uusi kouluvuosi. Samaa trendiä on kuulemma myös havaittavissa Suomessa. Omat avoeroni ovat sitten poikkeus tästä: ennen lomia ja normiarjen keskellä. Ohjaaja on kuitenkin oikeilla jäljillä dokumentissään ja tähän varmasti on vaikuttanut asiantuntijoina olleet ryhmät Suomalainen Eroseminaari, Suomen Kasper, Suomen Uusperheiden liitto ja Väestöliitto. Mikäli eroprosessi on käynnissä tai edessä, suosittelen kurkkaamaan tänne Väestöliiton erokriisit linkkeihin. Sieltä saa vinkkejä asialliseen käyttäytymiseen ja omien tunteiden läpikäymiseen. Ja lisäksi Maikkarin sivuilla on mielenkiintoinen artikkeli eroasta ”Tällainen on suomalainen avioero”. Suosittelen lukemaan, vaikka avioero ei olisi mielessäsi.
| Kunnes kuolema meidät erottaa |   |
|---|---|
| tai avioero, mutta liitto loppuu joka tapauksessa. Dokumentin jälkeen voikin pohtia sitä, mikä pitää parin yhdessä – rakkausko vai tapa? Dokumentti sitten sopii kaikille, eroaville, eronneille ja niille, jotka eivät suunnittele ikinä eroavansa. Aikuisille, lapsille ikärajan salliessa, eronneiden ihmisten tuttaville ja lasten parissa töitä tekeville. Se on omassa inhimillisyydessään koskettava ja toimii myös telkkarista katsottuna. Dokkaria on helppo seurata, mutta vielä helpompaa se olisi ollut, jos pariskuntien nimet olisivat säännöllisesti vilahtaneet aina uuden kohtauksen alussa valkokankaalla. Mutta nyt joka tapauksessa saadaan jonkinlaista kontaktia suomalaiseen avioerokulttuuriin. Yllätyksiä tai suurempia kipupisteitä se ei tarjoa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Kesto: 1 tunti 16 minuuttia
Osastot: Dokumentti, Kotimainen, Leffat