Outin Leffaopas

Pieneen Silvertonin kaupunkiin iskee yhden ainoan päivänä aikana mieletön määrä supertornadoja. Jokainen kaupunkilainen suhtautuu siihen omalla tavallaan, paeten sitä, mennen reippaasti sitä kohti äärielämyksiä etsien tai päätyen etsimään niitä kadonneita rakkaitaan. Elokuvan tarinaa kerrotaan ammattimaisten myrskyn etsijöiden, adrenaliinipiikkiä kaipaavien ja rohkeiden kaupunkilaisten näkökulmista. Näitä ovat Gary (Richard Armitage), joka yrittää pelastaa poikansa Donnien (Max Deacon) ja tämän ihastuksen kohteen Kaitlynin (Alycia Debnam Carey) tornadon kourista. Myrskyä tarkkailee myös Garyn toinen poika Trey (Nathan Kress), jonka kameramiehen kykyihin ihastuu ammattimainen myrskynjahtaaja ja niistä dokumenttia tekevä Pete (Matt Walsh). Peten omat kameramiehet Jacob (Jeremy Sumper) ja Darryll (Alren Escarpeta) puolestaan suhtautuvat tornadon silmän kuvaamisen eri tavoin samoin kuin Peten palveluksessa oleva meterologi Allison (Sarah Wayne Callies).

Ohjaaja Mr. Steven Quale on tehnyt mielenkiintoisen kuvauksen hirmumyrskystä. Ohjaaja on yrittänyt tehdä katastrofi-elokuvan, mutta valkokankaalta tornadon alta meille kyllä tarjoillaan perhedraamaa, jossa mikään ei riitä perheen isälle. Toisaalta kun käsikirjoituksesta on vastannut sama hemmo, Mr. John Swetnam, kuin elokuvasta Step Up All In, mitä voi oikein olettaa tai pyytää. Tämä siitäkin huolimatta, että Mr. Swetnam ilmoittaa lempilajikseen juuri popcorn-leffat kuten Jurassic Parkin ja Back to the Future -rainat. Ainakin miehellä riittää riittävästi itseluottamusta, sillä hän myös vertaa kynäilemäänsä Into the Storm-leffaa Twisteriin, mutta vain modernilla käänteellä. No, tämä modermi käänne esittää kyllä sen tornadon ihan kiitettävästi, mutta siihen se jääkin ainakin tämän katsojan kohdalla.

Ehkä paperinohuesta juonesta johtuen katsoja ei saa otettta henkilöhahmoista. Oikeastaan on ihan sama mitä heille tapahtuu. Näyttelijät toki yrittävät parhaansa, mutta parhaimmillaankin lopputulos vaikuttaa televiosarjan osalta. Itse en ainakaan onnistunut kokemaan suurempaa ahdistusta meneillään olevasta tuhosta, ihmisten kohtalosta tai koetuista menestyksistä. Elokuvan dialogi toki yrittää painottaa perhedraamaa ja pelkotiloja, mutta kun on lusikalla annettu – ei voi kauhalla vaatia. Myrsky sen sijaan on ihan eri luokkaa. Sen kuvaukseen ja liikkumiseen on panostettu, joten kiitosta voi osoittaa erikoistehosteista vastanneiden ihmisten suuntaan. Kiitos, kiitos, kiitos.

Valkokankaalla nähty erittäin voimakas tornado saavuttaa massiiviset mittasuhteet. Asteikoltaan sen esitetään olevan EF5, jolloin tuulennopeus on vähintään 323 kilometriä tunnissa. Tämä saa aikaan jopa raskaiden autojen (ja ilmeisestikin myös lentokoneiden) lentämisen ilmassa, rakennusten tuhoutumisen tai ilmaan lentelemisen. Oikeassa elämässä EF5-luokan tornadoja on tavattu 2000-luvulla yllättävän paljon, joista viimeisimmät ovat olleet Oklaholmassa toukokuussa 2011. Mikäli matkustat sinne päin suosittelen hakeutumaan tornado-uhan kohdalla myrskysuojaan, ei sillan alle. Enkä missään nimessä suosita valkokankaalla esiintyvän kahjokaksikon Donkin (Kyle Davis) ja Reevisin (Jon Reep) tapaan tornadon silmään sukeltamista.

Mikäli tornadot viehättävät ja syksyn tulevat syysmyrskyt eivät sinua huoleta, niin suosittelen suuntaamaan leffavuokraamon luokse ja etsimään käsiin seuraavat elokuvat:

• The Wizard of Oz (1939). Kansasin halki puhaltava tornado vie Dorothyn ihan uusiin ulottuvuuksiin. Uuden sovituksen Oz The Great and Powerful trailerin voi nähdä tästä.

• Tornado (1943). Elokuvassa edetetään vuoden ajan kohti massiivista myrskyä. Elokuvassa käytettiin vuonna 1939 Teksasissa kuvattua aineistoa sitä kohdanneesta myrskystä.

• Twister (1996). Oklaholmassa ja Iowassa kuvattu elokuva vastasi hyvin kysymykseen, että voivatko lehmät lentää? Voivat. Myrskynjahtaamisen lisäksi elokuvassa käydään läpi asiallista ihmissuhdedraamaa.

• The Day After Tomorrow (2004). Suurkaupunki toisensa jälkeen joutuu taipumaan tornadojen tuodessa uuden jääkauden tullessaan.

• Sharkando (2013). Tornado tuo tullessaan Los Angelesiin yllättävän vihollisen – taivaalta tippuvat verenhimoiset hait.

Syysmyrsky

Into the Storm yrittää olla katastrofielokuva, mutta se päätyy olemaan perhedraama, jolla on hyvin hollywoodmainen loppu. Tämä happy end kaikesta koetusta menestyksestä huolimatta ei yllätä. Sen sijaan yllättää miten vähälle tornadon kuvaaminen jäi. Nyt valkokankaalla esitellään lähinnä sen haittavaituksia ja siltä suojautumista, mutta sitä myrskyn kuvausta varten on varmaankin sitten television luonto- ja tiededokumentit. Into the Storm ei dialogilla kekkuloi, eikä esitä liian vaikeaselkoista juonta vaan tarjoaa sitä tuttuakin tutumpaa peruskauraa EF5-luokan tornadolla höystettynä. Kun jättää suosiolla kaiken draamankaaren taka-alalle voi keskittyä seuraamaan kunnon myrskyn kehittymistä ja nauttimaan sen voimasta. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka pitävät (arvosteluista huolimatta) katastrofielokuvista. Into the Storm ei sinne kärkijonoon yllä, mutta tarjoaa taatusti mielenkiintoisen tornado-kokemuksen.

Overall
Kokonaisarvosana.

Live everyday to the fullest, because you never know when it may be your last.