Outin Leffaopas

Vuoden 1996 jälkeen olemme aina tienneet, että he tulevat takaisin. Independence Day – Maailmojen sota uudisti aikanaan suurelokuvien genren, ja tässä jatko-osassa koemme jälleen uuden maailmanlaajuisen katastrofin. Maan asukkaat ovat yhdessä kehittäneet tehokkaan puolustusjärjestelmän suojaamaan planeettaamme käyttämällä alien-teknologiaa. Mutta kuten traileri lupailee, myös vastapuoli on varustautunut uusilla keinoilla maapallon valloittamiseen.

Presidentti Thomas Whitmore on jäänyt eläkkeelle ja näkee painajaisia avaruuden muukalaisten paluusta. Kuluneina vuosina on rakennettu ESD-järjestelmä (Earth Space Defense) ja kuuhun on rakennettu sotilastukikohta, mutta sen pidemmälle ei maasta ole juurikaan päästy ja kaikki toiminta vaikuttaakin keskittyneen alueelle 51. Samaan aikaan jossain Keski-Afrikassa sotapäällikkö Dikembe Umbutu johtaa ESD:n johtaja David Levinsonin ja hänen entisen heilansa Catherine Marceauxin ehjän avaruusaluksen luokse, joka on lähettänyt hätäsignaalia omilleen viimeiset 20 vuotta – hups. Pian kuvioihin myös leijailee uusi avaruuden muukalaisten emoalus, joka tuhoaa kaiken tieltään. Samaan aikaan tapahtuu luonnollisesti myös ihmeherääminen. 20 vuotta koomassa ollut Brakish Okun herää ja lähes saman tien oivaltaa uuden valkoisen pallon salaisuuden ihmiskunnan säilymisen kannalta.

Nuorempaa sukupolvea houkutellaan elokuviin pilottina toimivan Jake Morrisonin ja hänen kollegansa Dylanin avustuksella. Jakella on romanssin tynkää menossa entisen presidentin Whitmoren tyttäreen Patriciaan ja Dylan puolestaan on alkuperäisessä Independence Dayssä alieneita lättyyn iskeneen kapteeni Steven “whup ET’s ass” Hillerin (Will Smith) poika ja herroilla tietenkin on vähän kissanhännän vetoa keskenään. Tässä kohtaa onkin pakko kysyä: Top Gun, anyone?? Onneksi avaruuden muukalaisten emoalus on riittävän suuri peittoamaan tämän sivujuonen yritelmän.

Leffa loistaa erikoistehosteilla ja ohjaajan halulla tuhota kaikkia julkisia maamerkkejä (vaikka jostain kumman syystä Valkoinen talo jätetään tällä kertaa pystyyn). Ensimmäisessä elokuvassa Valkoisesta talosta ei jäänyt juuri mitään jäljelle ja tällä kertaa myös tasoitetaan maata kovin keinoin. Maapallon ja herkkien katsojien onneksi emoaluksella ja sitä johtavalla ”kuningatarmehiläisellä” on kuitenkin ne herkät kohtansa. Muutoinhan tässä joutuisi olemaan oikeasti huolissaan. Leffan jälkeen voi sen sijaan olla huolissaan siitä, että tuleeko vielä Independence Day 3:n joku päivä. Mahdollisuuksia siihen annetaan, mutta tämä versio ei koskaan yltänyt sen ensimmäisen tasolle, joten soisin avaruuden muukalaiset jätettävän toistaiseksi (ainakin 20 vuodeksi) rauhaan.

Independence Day: Resurgence -elokuva jatkaa sitä maailman ja maamerkkien tuhoamista mitä on nähty jo tämän vuoden muissa elokuvissa X-Men: Apocalypse, Captain America: Civil War, Batman V. Superman: Dawn of Justice ja London Has Fallen. Tässä kohtaa voikin katsoa menneisyyteen ja kysyä, että missä vaiheessa massatuhosta tuli kassamenestyksen merkki? Muistaako joku jotain leffaa ennen ensimmäistä Independence Day (1996) rainaa, missä maapalloa laitettiin lyttyyn yhtä laajamittaisesti? Ja vaikka nykyinen raina ei pääsekään edeltäjänsä tasolle, niin sille on silti annettava kunnia hyvästä esi-osasta, joka puolestaan toimi useiden muiden elokuvien innoittajana. Menneisyyteen kurkkaamisen lisäksi voisi tietenkin myös esittää toiveen sinne tulevaisuuteen. Olisipa hauskaa nähdä välillä sellainen vauhdikas elokuva, jossa kaikkea ei tuhottaisi välien selvittelyn merkeissä.

Nyt liikaa juonta paljastamatta Independence Day: Resurgence -leffa on hyvin äijäpainotteinen niin valkokankaalla vallitsevan testosteronin kuin näyttelijävalintojenkin kohdalta. Mukaan on toki saatu muutama nainenkin, mutta heillä ei ole yhtä isoja ja mielenkiintoisia rooleja kuin edellisessä Independence Day -elokuvassa. Naisten vähyyden lisäksi kesän kassamagneettileffojen merkeissä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaisessa roolissa he valkokankaalla ovat. Yleensä kesäleffojen merkeissä daamit joutuvat riisumaan kuteitaan, ovat rakkauden kohteita tai sitten hiljaisia hissukoita. Olisi kiva nähdä edes yksi sellainen kassamagneetti leffa, jossa näitä kliseitä ei toteutettaisi. Katsojat (niin miehet kuin naisetkin) varmasti nauttivat hyvin kirjoitetusta käsikirjoituksesta, mielenkiintoisista hahmoista ja samaistumiskohteista. Mielelläni samaistuisin johonkin rohkeaan daamiin mieluummin kuin munivaan hissukkaan.

Trilleristä vauhdikkaaksi saduksi

Siinä missä ensimmäisessä Independende Day -rainassa oli oikeasti juonta ja mielenkiintoisia ihmisiä mukana, niin tässä kakkosversiossa vedetään mutkia suoraksi raskaalla kädellä. Se on toki täynnä toimintaa, joskin hyvin ennakoitavaa, ja valkokankaalle on saatu ängettyä paljon mielenkiintoiselta vaikuttavia ihmisiä, joista ei saa kunnon otetta. Mutta se jokin puuttuu ja sen mukana kaikki. Tuntuu siltä, kuin ensimmäisestä elokuvasta olisi tehty lapsille sopiva versio, joka tulee tulevaisuudessa taistelemaan avaruuden hallinnasta yhdessä Star Warsin ja Star Trekin kanssa. Nopeatempoisella toiminnalla ei voi kuitata kaikkia, tai näköjään voi, mutta lopputulos on sitten tällainen, joka oikeasti myös osoittaa miten hyvä se ensimmäinen leffa oli. Itsenäisyyspäivän uusi uhka ansaitsee kuitenkin omat kiitoksensa erikoistehosteista, joita siinä on paljon ja yrityksestä nuorentaa tätä elokuvaa. Suosittelen leffaa kaikille testosteronihumalassa hilluville hemmoille. Se täyttää paikkansa kesän teini-varhaisaikuis-elokuva hyvin ja leffasta poistuessa ei tarvitse miettiä, mitä ihmettä siinä oikein tapahtui.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Deobia Oparei, Jeff Goldblum, Charlotte Gainsbourg, Liam Hemsworth, Jessie T Usher, Maika Monroe, Bill Pullman, Angelababy, Brent Spiner