Ohjaaja herrat Felix Herngren ja Måns Herngren ovat päättäneet jatkaa nyt 101-vuotiaan Allan Karlssonin mielenkiintoisessa matkassa. Apua he antoivat myös käsikirjoituksen kokoamiseen herroille Jonas Jonason ja Hans Ingemansson. Joidenkin mielestä fraasi, mitä useampi kokki – sitä surkeampi soppa pitää aina kutinsa, mutta katsoja päättäköön tällä kertaa.
101-vuotias Allan Karlsson on viihtynyt vuoden Balilla uusien ystäviensä kanssa, mutta nyt alkaa menojalkaa kutittamaan niin Allanilla kuin hänen ystävällään Juliuksella. Omalta osaltaan siinä auttaa Kansansooda-virvoitusjuoma, jonka reseptiä sitten lähdetään hakemaan Berliinistä, mukaan reissuun tulee myös Gäddän, joka luulee jengin olevan menossa vain uimaan. Pian Allanin perässä on ystävien lisäksi gansterit, vanhat tutut ja CIA. Ja lähes kaikki tämä mainiolta maistuvan virvoitusjuoman ansiosta.
Laskunsa maksamatta jättänyt 101-vuotias on jatkoa ”Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi” –elokuvalle. Mutta oikeasti nyt toivoisin, että 102-vuotiasta ei enää tulisi. Tähän rainaan on toki saatu mukaan myös mielenkiintoisia ihmisiä ja kokemuksia Allanin historiasta, mutta ensimmäisen elokuvan huumaan ei oikein kunnolla päästä. Joten ehkäpä Allan kumppaneineen olisi aika päästää eläkkeelle ja matkustamaan vain kotomaassaan tästä lähtien. Vaikka kyllä niistäkin maisemista saa varmasti sopan jos toisenkin keitettyä. Ensimmäisen elokuva hauskuus kuitenkin loistaa poissaolollaan tästä rainasta, vaikka siihen on kyllä tungettu vaikka mitä pakkaa sekoittamaan. Mutta ehkäpä se riittää tällä kertaa muodostamaan helposti katsottavan hyväntuulisen rainan.
On tosin myönnettävä, että kaipasin enemmän edellisen elokuvan tyylistä kuka-kukin-on pongailua. Tällä kertaa sain tyytyä Brežneviin, Nixoniin, David Bowieen (??) ja Andy Warholiin. Koska pongailut olivat siinä, sen jälkeen sai sitten keskittyä naattimaan entisen kotimaani parhaista yhteiskunnallista piirteitä. Mikään ei sitten niin todellakaan ole muuttunut, tässä kohtaa taiteellinen vapaus omanlaisensa ruotsalaisen arjen kuvauksessa ei välttämättä ole sitä taiteellista vapautta vaan todellista arkea. Ja mainitaanhan leffassa myös Kekkonenkin. Jee – hyvä Suomi! Hyvä Allan, näin suomalaisena olisi ollut kiva tietää tietenkin, että minkälainen kaksoisvakoilu siihen mahdollisesti oikein liittyi?
Geriatrista kaahailua limun perässä 
uuden rahasamammon kuva verkkokalvoilla. Laskunsa maksamatta jättänyt 101-vuotias ystävineen etenee satavuotiaan tahtiin, luvassa on leppoisaa menoa, pihalla olemista kuin lumiukko ja oikeuden tapahtumista suhteellisen hauskoissa merkeissä. Leffa naurattaa osiltaan, mutta ennen kaikkea se on erittäin kevttä ja löysää katsottavaa. Sen etenemistahti on kiitettävän laiska, mikä varmasti sopii 101-vuotiaalle ja muille hänen faneilleen. Menneisyydessä ei enää vierailla samalla tavalla kuin edellisen elokuvan parissa, mutta kyllä sieltä silti omat virikkeet ja käyttäytymisen syyt haetaan nykyaikana toimimiseen. Leffa on harmittoman ihana, sopivasti sekava ja riittävän jännittävä pitämään katseen valkokankaalla. Suosittelen tätä hyvän mielen leffaa kaikille rauhallista hetkeä kaipaaville. Overall Kokonaisarvosana.
Näyttelijät: Robert Gustafsson, Iwar Wiklander, Jens Hultén, Svetlana Rodina Ljungkvist, Shima Niavarani, David Wiberg
Osastot: Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: david wiberg, iwar wiklander, jens hultén, robert gustafsson, shima niavarani, svetlana rodina ljungkvist