Hampstead on yksi Lontoon kalleista ja vehreistä kaupunginosista. Asuntojen hinnat siellä hipovat taivaita, mutta ainakin alueen suoma vehreys on kaikkien käytössä tilipussin paksuudesta huolimatta. Tällä alueella Heath-puistostassa puiden suojassa asustaa yksinäinen kulkija Donald Horner omassa itserakentamassaan mökissään. Eräänä kauniina päivänä lähitalossa asuva leski Emily Walters huomaa Donaldin tiiraillessaan ullakolla edesmenneensä miehensä kiikareilla elämän menoa.
Tämän jälkeen luvassa on sitä perinteisestä romantiikan tynkää, oman paikan tiedostamista sekä Daavidin ja Goljatin keskinäistä taistelua Donaldin asuinpaikasta. Yhdessäkin näistä olisi ollut riittävästi tarinaa ja olisin sen toivonut olevan Donaldin oikeuden omaan kotiin kamppailun parempi kuvaaminen. Mutta ei, nyt mennään ja pöristellään hattaranhuttuisten romanttisten kuvien perään. Donald ja Emily ovat sielunkumppaneita, vaikka elävätkin ihan eri atmosfääreissä. Mutta ainakin heidän tarinastaan saa hyvän mielen.
Ohjauksesta on vastannut Mr. Joel Hopkins (mm. Last Chance Harvey, The Love Punch), joka selvästi viihtyy kokeneiden näyttelijöiden parissa ja jopa onnistuu saamaan heistä vielä jotain vakuuttavaa irti valkokankaalle. Joten on vaikea ymmärtää, missä tässä elokuvassa mennään vikaan. Toki käsikirjoittaja Mr. Robert Festinger on tuottanut aiheesta paljon juonta ja sivutarinaa, mutta ohjaajahan se määrää enemmän lopputulosten painotuksia. No, näillä mennään.
Näyttelijät toki tekevät parhaansa, tai sitä ainakin toivoo. Ja vaikka panostaminen itse näyttelemiseen olisi jäänyt vähemmälle, niin silti uskon ikääntyneemmän väestön saavan tästä omat viihdykkeensä. Ms. Diane Keaton hoitaa homman kotiin asiallisesti, mutta leffa kuuluu henkeen ja vereen Donaldia näyttelevälle Mr. Brendan Gleesonille. Parivaljakon keskinäistä kemiaa on moitittu, mutta toisaalta valkokankaalla ei nähdä mitää Titanicia, jossa rakastetaan rajusti ja elämän loppuun asti. Jos toinen on ollut erakkona pitkään ja hartaasti, niin kyllä siinä sitä ärinää ja örinää tulee enemmän tunneilmaisuna kuin kiihkeää lemmenluritusta. Ja tämä on varmasti se kompastuskivi, mihin me naiset kaadumme muutenkin oikeassa elämässä. Tavatessamme sen ah-niin-ihanan-ja-oikean luulemme miehen muuttavan samalla sekunnilla kaikki entiset tapansa, sillä saahan hän nyt parasta maailman päällä – eli minut. Oikea elämä ei nyt ihan vain toimi sillä tavalla, ja sen leffa myös hyvin osoittaa. Näyttelijöistä on kehuttava myös sivuosassa olevaa Mr. Jason Watkinsia, joka on Emilyn kilpakosija. Mies on koko komeudessaan niin huvittava, että olisin suonut hänelle paljon enemmän valkokangasaikaa. Edes pikkuvälähdyksien kautta, jos ei muuten.
Joka tapauksessa mielenkiintoisempaa seurattavaaa olisi kuitenkin oletettavasti ollut Donaldin käymä kamppailu alueen rakennuttamista haaveilevaa yritystä kohtaan. Oikeassa elämässä oikeutta käytiin lähes kaksi vuotta ennen kuin oman kotinsa (röttelön) metsän siimekseen kyhännyt Mr. Harry Hallowes sai oikeuden pysyä paikoillaan. Tämä pelastusoperaatio – yksi ihminen vastaan rakennusfirma – jää nyt ikävästi takavasemmalle, vaikka onkin varmasti se ensimmäinen syy koko elokuvan tekemiseen. Leffan jälkeen vaikuttaa kuitenkin siltä, että ohjaajalle on ollut tärkeämpää ihmissuhdedraaman ja hattaranhutun kuvaaminen kuin itse varsinainen teema. Jotenkin jaksan uskoa siihen, että se oikeuden haku olisi myös ollut ihan yhtä myyvää lippukassoilla, ellei jopa vielä paremmin katsojia houkuttava kuin nyt nähty lopputulos. Ainahan me olemme kiinnostuneita altavastaajien tarinoista.
Oikeassa elämässä Mr. Hallowes jatkoi omassa pikku kodissaan asumista kuolemaansa saakka yllättävästä omaisuuden arvon lisääntymisestä huolimatta. Maapläntti on arvioitu vähintään 3.5 miljoonan punnan arvoiseksi. Ja mitä sille nykyään kuuluu on iso arvoitus. Mr. Hallowes totesi aikoinaan jättävänsä sen kuninkaalliselle perheelle, jos hän ikinä tekisi testamentin.
| Hattarahuttua |    |
|---|---|
| todella löyhin taiteellisin vapauksin. Siitä huolimatta tarina itsessään ansaitsee tulla katsotuksi ihmisen oikeutena omaan kotiin. Kunpa tätä asiaa olisi vain käsitelty enemmän elokuvassa. Nyt leffa toimii asiallisena aikuisen ihmisen rakkaustarinana, tai ainakin yrityksenä sellaiseen. Elokuvaan on ängetty mukaan jos jonkinlaista juonta, jotka eivät itsessään kuitenkaan kanna kovin pitkälle. Näitä olisi saanut karsia raskaalla kädellä ja keskittyä paremmin pääaiheisiin. Joka tapauksessa Hampstead on ihan kivaa katseltavaa, kun antaa aivojen olla rauhassa eikä mieti, miksi katsojien älyä näin aliarvostetaan. Suosittelen sitä kaikille, jotka kaipaavat irtiotta arjesta. Me muut voimme sitten harmitella sitä, että Harry Hallowesin tarina ei tullut kunnolla kerrotuksia ja tässä kohtaa turvautua englanninkielisen lehdistön arkistoihin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Brendan Gleeson, Diane Keaton, Jason Watkins
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Osastot: Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: brendan gleeson, diane keaton, jason watkins