Gone Girl on mielekiintoinen trilleri vaimon katomisesta. Siinä irtisanottu reportteri Nick Dunne (Ben Affleck) muuttaa takaisin kotimaisemiinsa Missouriin New Yorkista yhdessä vaimonsa Amyn (Rosamund Pike) kanssa. Avioliitto etenee omalla painollaa, joskaan ei kovin onnellisena ja eräänä päivänä Amy katoaa. Kysymys epästabiilin avioliiton varjossa onkin, että onko Nick tappanut vaimonsa, kun kaikki todisteet viittaavat tähän suuntaan.
Gone Girl -elokuva kannattaa vahvasti kolmea keskeistä teemaa murhamahdollisuuden selvittämiseksi lisäksi. Siitä paistaa hyvin läpi epärehellisyys, heikon taloustilanteen mukanaan tuoma tyytymättömyys ja ihmisen tarve ohjata muita omien halujensa mukaan. Elokuva ei olekaan mikään tyypillinen popcorn-leffa, mutta soisin sen löytävän omat laajat katsojakuntansa. Valkokankaalla on kuitenkin odotettavissa viiltävää trilleriä ja ironista kuvausta modernista avioliitosta.
Kirja perustuu Ms. Gillian Flynnin samannimiseen teokseen Gone Girl – Kiltti tyttö vuodelta 2012. Mikäli elokuvan tyyli viehätti kehoitankin suuntaamaan lähimpään kirjastoon ja etsimään käsiin muita Mr. Flynnin teoksia (Sharp Objects – 2006 ja Dark Places – 2009). Niille kaikille vaikuttaa olevan tyypillistä murhan mahdollisuus, epävakaat perheet ja väkivalta. Ja mikäli kirjat ovat yhtään elokuvan kaltaisia niitä ei pysty laskemaan kädestään pois edes viimeisen sivun lopussa.
Ohjaaja Mr. David Fincher (Alien – 1992; Seitsemän – 1995; Panic Room – 2002; Zodiac – 2007 ja The Girl with the Dragon Tattoon – 2011) pysyy uskollisena omalla tyylilleen pyörittämällä pääjuonta useasta eri suunnasta ja antamalla sille samalla sen väkivaltaisen piirteen. Miehen filmografiasta löytyy toki myös niitä vähemmän väkivallan ympärillä pyöriviä elokuviakin, mutta yhtä kaikki ne märehtivät edelleen juonta yhä eri suunnista. Gone Girl -elokuvassa tämä tapahtuu tarkastelemalla asiaa vuorotellen uhrin ja syyllisen näkökulmista. Kaikki katsojat eivät tästä riemusta hypi, mutta mielestäni se rakentaa tarinaa hyvin ja tasapuolisesti. Pohtia voi tietenkin myös sitä, että olisiko joku toinen ohjaaja saanut elokuvasta enemmän irti. Mielestäni ne ohjaajat ovat kuitenkin harvassa, jotka saavat kadonneesta ihmisestä näin paljon vakuuttavaa kammoa irti.
| Psykopaatin päiväkirja |  |
|---|---|
| on omalta osaltaan kantava teema elokuvassa Gone Girl. Sen lisäksi se osoittaa hyvin miten nopeasti media ja skandaaleja rakastava yleisö ristiinnaulaavat ihmisen, olipa hän sitten syyllinen tai ei. Oikeuden määritelmän uskottavuus vaikuttaakin olevan riippuvainen sen esittäjästä ja tässä elokuvasa myös uhrin ja syyllisen roolit vaikuttavat memevät välillä kiitettävään solmuun. Gone Girl on erinomainen trilleri, se ei esitä syyllistä alkumetreillä mukaan tuppautuvana avuliaana ihmisenä, vaan laittaa katsojan todellakin pohtimaan, että murhasiko Nick vaimonsa vai ei. Suosittelen elokuvaa kaikille, joita kunnon trilleri ja ohjaajan Mr. Fincherin elokuvat kiinnostavat. Leffa nappaa mukaansa jo alkumetreillä eikä anna katsojalle oikeaa vastausta ennen loppumetrejä. Eikä silloinkaan ole oikein varma, että oliko tässä onnellinen loppu vai ei. Varmaa on vain se, että elokuvan jälkeen minulla oli aika ankea olo, joten leffa täytti todellakin kaikki odotuksensa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
”What have we done to each other? What will we do?” – Nick
k
Osastot: DraamaHenkilöt: ben affleck, rosamund pike