Outin Leffaopas

”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle.”

Neil Armstrong on lentoinsinööri, joka testaa omat suunnitelmansa käytännössä. Kaikille tämä kallis kokeilu ei sovi, joten edessä on kuivaa kopiohuumoria ja siistiä sisätyötä. Onneksi NASA tulee apuun ja sitä kautta mahdollisuus päästä avaruusohjelmaan. Miehelle tämä sopii, sillä se on myös hänen tapansa surra nuorena kuollutta tytärtään. Ikävä kyllä tämä työhön uppoutuminen vie sitten sitä valioaikaa jäljellä olevalta perheeltä. Ongelmat kotirintamalla eivät kuitenkaan näy Neilin työhön uppoamisessa NASA:ssa ja edessä onkin kuulento Apollo-ohjelman kautta.

Ohjauksesta on vastannut Mr. Damien Chazelle (Whiplash, La La Land) ja käsikirjoituksen on kynäillyt kasaan Mr. Josh Singer, perustuen Mr. James R. Hansenin kirjaan First Man: The Life of Neil A. Armstrong (2005). Ohjaaja Mr. Chazelle on taas vaihtanut tyylilajia. Whiplash oli draamallinen trilleri, La La Land eksoottinen musikaali ja nyt ollaan ensimmäisestä kertaa kuussa draamallisen kuvauksen kanssa. Kohteena on astronautti Neil Armstrong, eikä elokuva ole ainakaan yhtään huonompi kuin miehen edeltävät elokuvat. Toisaalta kaikille näille elokuville on yhteistä se omien unelmien tavoittelu hinnalla millä hyvänsä. Että jos hyvää odottaa, sitä myös saa. Ja tässä kohtaa tämä on todellakin taitolaji, sillä kaikki tietävät, miten näissä kuulennoissa oikein kävi. Siitä huolimatta sitä jännitti mukana ihan satasella. Loppuvuosi lähestyy ja sen mukana joukko eri filmialan kisoja, on kumma jos ”Ensimmäisen kuussa” kävelee niistä kaikista tyhjin käsin ulos.

Ohjaaja on onnistunut välttämään liiallisen avaruuden kuvaamisen. Sen sijaan, että hän ulkoiluttaisi kameraa ihailemassa maapalloa ja kuuta, kamera pysyy usein tiiviissä kontaktissa elokuvan päänäyttelijöiden ja näiden hallitseman tilan kanssa. Tämä ei sitten sovi kaikille, joten tässä kohtaa on lienee paras muistuttaa, että ”Ensimmäisenä kuussa” ei ole sci-fi, ei ole sci-fi, eikä ole vieläkään sci-fi leffa. Elokuvan ei tarvitse esittää laajaa ja kattavaa avaruutta, kun se keskittyy kertomaan Neil Armstrongin tarinaa. Sen sijaan se esittää ihmisiä pienissä tiloissa, tiukoissa tilanteissa ja syvissä pohdinnoissa. Näyttelijöiden mukana kamera heiluu ja tärisee sekä onnistuu siten luomaan hyvinkin uskottavan mielikuvan tapahtuneista tilanteista.

Elokuvan perustana on tosiaankin Mr. Hansenin kirja, joten tosielämän tapahtumiin perustuvia otoksia on luvassa taiteellisin vapauksin. Leffa keskittyy kuulentoon ja aikaan sitä ennen. Itse jäin kaipaamaan jonkinlaista yhteenvetoa mitä tapahtui sen jälkeen, mutta ymmärrän toki Mr. Armstrongin olleen vielä nuori mies tuossa vaiheessa, joten kerrottavaa olisi ollut paljon. Ehkäpä on vain parasta hankkia kirja käsiin ja perehtyä asiaan sitä kautta. Oleellista lienee kuitenkin ollut se, että Mr. Armstrong on muutakin kuin pepsodent hymyn omaava Yhdysvaltojen kultapoika… pakko saada tuo kirja käsiini… Valkokankaalla tavataan työlleen omistautunut insinööri, joka vie introverttiyden ihan omalle tasolleen.

Historian tunneilla hereillä olleet tietävät, että Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kävivät 1960-luvulla kylmän sodan aikaa. Sitä piti päästä näyttämään toiselle olevansa toista parempi ja tällä kertaa se tarkoitti kuuhun ensimmäisenä ehtimistä. Neuvostoliiton avaruusohjelma oli nopeatahtisempi ja avaruudessa vierailtiin ennen Yhdysvaltojen edustajaa, joten NASA päätti voittaa edes yhdessä asiassa – ihmisen lähettämisessä kuuhun. Kun sitten unohtaa kylmän sodan, voi miettiä sitä, mitä kaikkea kuulennot ovat meille antaneet. Lista on pitkä, mutta sisältää varmasti tuttuja asioita kuten muun muassa johdottomat kuulokkeet ja korvalämpömittarin. Lisää mielenkiintoisia avaruutta silmällä pitäen kehitettyjä asioista voit kurkkia täältä (https://spinoff.nasa.gov/Spinoff2008/tech_benefits.html). Sen lisäksi on tietenkin mielenkiintoista äimistellä sitä, millaisella peltipurkilla tuonne ilmakehään oikein singahdettiin. Rämisevä, koliseva ja natiseva pieni purkki… siinä on täytynyt ihmisen olla todella utelias ja sinnikäs saamaan tietoa avaruuden asioista.

Vaikka elokuva ei millään lauluilla pullistele, niin sen äänimaailmalle on annettava kiitosta ja kunniaa. Pienissä tiloissa esille saatu ääni avaruusalusten lähdöistä on vakuuttavaa narinaa, nirinää ja tärinää. Yhtä lailla vakuuttavaa on se hiljaisuus, mikä syntyy kun Armstrrong laskeutuu kuuhun. Vaikuttavuuden saavuttamiseen ei siis paljon tarvita, vain hiljaisuutta ja todella kaunis paikka. Kaunis kiitos myös visuaalisesta puolesta vastanneille henkilöille. Avaruusalukset, avaruus ja 1960-luku on tuotu onnistuneesti valkokankaalle ja kaikki ne luovat omalla tavallaan vahvan tunnelman koko elokuvan ajaksi.

Pääosassa vakuuttaa jälleen Mr. Ryan Gosling – aah, ooh, iih… Olen niiiiin rakastanut miehen elokuvia aina ’”Lars ja se ainoa oikea” -rainasta lähtien. Mies osaa näytellä vakuuttavasti jokaista esittämäänsä hahmoa ja ainakaan vielä en ole havainnut (tai suostunut havaitsemaan) mitään elokuvasta elokuvaan seuraavia maneereita. Tällä kertaa sisäänpäin tunnevammainen (??) insinööri esittää paljon pelkän eleiden ja ilmeisen kautta ja se on todella vakuuttavaa. Tunnedialogia tai toimintaa kaipaavat kärsivät tästä, mutta itse nautin todella paljon. Verbaalista tykitystä tarjoaakin sitten Nealin vaimoa näyttelevä Ms. Claire Foy. Joka tapauksessa Mr. Gosling antaa valkokangastilaa tasapuolisesti myös muille mukana oleville näyttelijöille. Enemmän valkokangastilaa käsikirjoituksen kautta olisin vain kaivannut Buzz Aldrinia näyttelevälle Mr. Corey Stollille, joka puhuu eikä kaunistele. Faktat tulee esittää faktoina ja näiden kahden herran välistä dialogia olisi siinä mielessä ollut mielenkiintoista seurata.

Aito tarina oikeasta ihmisestä

vikoinaan ja taitoineen. Ensimmäisenä kuussa kuvaa hyvin Mr. Neil Armstrongin matkaa kuun pinnalle. Se vaati uhrauksia ja aikaa, mutta mikään nyyhkyleffa raina ei ole. Sen sijaan se on hyvin elämänmakuinen, motivaation oloinen ja laadukasta katsottavaa. Elokuva kertoo enemmän Neil Armstrongin elämästä ja asenteesta kuin itse kuussa käymisestä. Tämä on kaikkien leffaan suuntavien hyvä muistaa. Samoin kuin se, että kyseessä ei ole sci-fi, vaan aidon oloinen tarina tapahtuneista asioista. Ohjaaja Mr. Damien Chazelle vakuuttaa faninsa jälleen kerran ja osoittaa pystyvänsä laajentamaan elokuvallisia teemojaan uusiin suuntiin. Lisäksi pääroolissa oleva Mr. Ryan Gosling osoittaa olevan jokainen palkkataalansa arvoinen. Valkokankaalla nähdään mielenkuvaa, joka vie katsojan lähemmäksi Armstrongia ja hänen ajatuksiaan. Leffa on toki pitkä ja hidastempoinen, mutta silti se oikeuttaa jokaisen minuuttinsa. Ensimmäisenä kuussa vie mukanaan, vaikka lopputuloksen tietää jo etukäteen. Suosittelen elokuvaa kaikille.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Ryan Gosling, Claire Foy, Jason Clarke, Kyle Chandler, Corey Stoll, Ciaran Hinds, Lukas Haas, Christopher Abbott, Patrick Fugit

Kesto: 2 tuntia 21 minuuttia