Outin Leffaopas

’I watched through his eyes, I’ve listened through his ears, and I tell you – he’s the one’.

Ender’s Game -elokuvassa sota avaruuden hyönteismäisiä muukalaisia, formikkeja, vastaan on jatkunut jo 70 vuotta. Näiden 70 vuoden jälkeen kansainvälisessä avaruuslaivueessa päätösvaltaa harjoittavien johtajien Mazer Rackhamin (Ben Kinsgley), kenraali Hyrum Graffin (Harrison Ford) ja Gwen Andersonin (Viola Davis) mielenkiinnon herättää nuori ja poikkeuksellisen lahjakas poika Ender Wiggin (Asa Butterfiel), joka lähetetään paikalliseen sotilasakatemiaan suunnittelemaan sitä lopullista grande plan hyökkäystä avaruusolioita kohtaan ja vastaamaan maapallon lopullisesta kohtalosta (ei siis turhia paineita) strategisen pelisilmänsä vuoksi. Mukana Enderin kanssa pahisten kukistelua ovat opettelemassa Petra (Hailee Steinfield), Bean (Aramis Knight) ja Alai (Suraj Partha).

Elokuva perustuu Mr. Orson Scott Cardin Ender-nimiseen novelliin, joka sijoittuu hamaan tulevaisuuteen. Tarinassa erityislahjakkaat nuoret viedään kotonaan avaruusasemalle opiskelemaan sotataitoja painottomassa tilassa sekä sulautumaan osaksi tietokonepeliä, jossa tarvitaan nopeaa hahmostus-ja ennakointikykyä. Luvassa on avaruus- ja pelitaiteilua – runsaasti ja niiden taitojen oppimista hinnalla millä hyvänsä. Enderin vastuulle onkin kasattu paljon johtuen hänen vaistonvaraisesta ja onnistuneesta sotimistoiminnastaan, toisaalta hänen heikkoutensa – empatia ei ole niin eduksi sotatilanteessa kuin Enderia ohjaavat aikuiset toivoisivat.

Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta on vastannut Mr. Gavin Hood, joka on käyttänyt suhteellisen paljon taiteellista vapautta Mr. Cardin novellin saattamisessa valkokankaalle. Taiteellista vapautta on käytetty erityisesti erikoistehosteissa ja stunteissa, joiden sujuvuudesta saa kiittää Mr. Garrett Warrenia. Mies on loihtinut valkokankaalle monimutkaisia painovoimasta vapaita taistelukohtauksia, jotka eivät varmaankaan ole olleet kovin helppoja toteuttaa. Toisaalta mies on kyllä hankkinut kannuksia taitoihinsa jo sellaisista elokuvista kuin Avatar – missä hän laittoi Sam Worthingtonin leijumaan, Alice in Wonderland – missä hän tiputti Mia Wasikowskan kaninkoloon sekä A Christmas Carol – missä hän muutti Gary Oldmanin haamuksi. Mainetta ja mammonaa on hehkutettava myös Mr. Donald McAlpinen suuntaan, joka on kuvauksellaan saanut Ender’s Game -elokuvan tuntumaan 3D-versiolta sen olematta sitä. Leffa on ehdottomasti karvapallonörttien nähtävä isolta valkokankaalta, visuaalisuus erikoistehosteiden kohdalla on vaikuttavaa vaikka tarina ei itse innostaisikaan tai jättäisi katsojalle ymmärrykseen aukkoja.

Hyvin erikoistehosteiden ja pelien hallinnan lisäksi Ender’s Game esittää katsojalle pohdittavaksi moraalisempia valintoja. Taustalla oleva emotionaalinen käyttäytyminen voi olla loppujen lopuksi elokuvan annin kannalta merkittävämpi kuin itse varsinainen toiminta. Tämän ajatuksen voisi kuvitella hyvin uppoavan myös potentiaaliseen kohderyhmään – nuorisolaisiin, joille ystävyys, yksilöllisyys, perhe ja auktoriteetti näyttelevät merkittäviä rooleja omissa elämissään. Ja myöskin tämän emotionaalisen käyttäytymisen selvittäminen on paljon helpompaa selittää / ymmärtää kuin jotkut muut valkokankaalla nähdyt toimet.

Mikäli Mr. Orson Scott Cardin tyyli miellytti (jostain taiteellisten vapauksien takaa bongattuna) suosittelen suuntaamista lähimpään kirjastoon kohti sci-fi-hyllyä. Sieltä voit lainata Enderin (1990) ja aloittaa itse hänen tarinaansa tutustumisen. Muita Enderiä koskevia kirjoja on saatavilla suomeksi muun muassa: Kuolleiden puolustaja (1991) ja Kansanmurha (1996). Muutoin Enderin tarinaa ja hänen perintöään on esitelty englanniksi useammassa eri kirjassa. Joten mikäli elokuva menestyy kassavirroissa sille voi olla jatkoa luvassa. Ender’s Game kirjallinen saaga sisältää kuitenkin 12 novellia, 12 kirjaa ja 47 sarjakuvaa. Niistä luulisi olevan helppo rääppiä kasaan seuraava opetuksellinen kokonaisuus. Toisaalta kirjamaailmassa Ender’s Game -teosta seurasi Speaker For The Dead – Kuolleiden puolustaja, missä Ender on jo aikuinen ja se sijoittuu vaatimattomat 3000 vuotta tulevaisuuteen. Kaikki on siis mahdollista – ainakin valkokankaalla.

Harry Potterko avaruudessa

ainakin joidenkin mielestä, joiden mukaan Enderin kamppailu formikkeja vastaan on kuin suoraan lainattua Harry Potter -sarjasta. Itse uskallan olla eri mieltä ja todeta, että Ender's Game voi toki sisältää samanlaisia hyvikset vastaan pahikset kamppailun merkkejä toisiaan vastaan kisaavien kouluryhmien välillä, mutta Harry Potter saa pysyä Tylypahkassa ja Ender saa jatkaa avaruuden valloitusta. Ender's Game on toki haastava katsojalle, sillä se tuo tullessaan oman sanastonsa ja mytologiansa, jotka eivät ihan arkipäivään kuulu. Mutta tästä ja kamppailun tuoksinnasta huolimatta elokuva koskettaa usealla eri taholla. Suosittelen sitä erittäin lämpimästi nuorten kasvutarinoista ja toiminnasta pitäville elokuvien kuluttajille. Luvassa on kuitenkin sci-fi maailmaan liittyen yllättävän paljon empatiaa, toisen sietämään oppimista ja myötätuntoa. Tusinaluokan tietokonepelirymistelyä odottavat joutuvat pettymään myönteisesti, sillä toki pelaamista on tarjolla, mutta sen lisäksi valkokankaalta satelee katsojaa kohti paljon muutakin. Toki on tunnustettava, että kirjan lukeminen varmasti auttaisi ymmärtämään elokuvaa enemmän. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan syvällisempää otetta valkokankaan nuorisolaisiin ja heidän merkitykseensä toisille. Nyt pintaa raapaistaa pikaisesti ja edetään samantien seuraavaan kohtaukseen. Leffa oli kuitenkin parempi kuin odotin, joten soisin sen saavan mahdollisuutensa myös kirjasta pitäneiden parissa, siitä huolimatta, että ihan kaikelle esitetylle en löytänyt merkitystä elokuvan pääjuonen kannalta. Ja ne, joilla ei ole kirjan mukanaan tuomaa 'rasitusta' mukana on hyvä muistaa, että Ender's Game ei ole mikään Tähtien sota.

Overall
Kokonaisarvosana.

”Ender oli lahjakas poika, ja hänen koulutuksensa oli raakaa ja tehokasta. Hänestä tuli maailman paras pelaaja. Mutta olisiko hän myös maailmankaikkeuden paras?”