Ruotsalainen ohjaaja Mr. Roy Anderson päättää elämää pohtivan elokuvatrilogiansa tällä esityksellä. Miehen kaksi aiempaa elokuvaa Sånger från andra våningen (Toisen kerroksen lauluja, 2000) ja Du levande (Sinä elävä, 2007) ovat tämän elokuvan tavoin hidastempoisia, pitkä ottoisia, toisistaan irrallisia ja absurdia huumoria pullollaan olevia. Luulen, että ohjaajan tyyli joko osuu ja uppoaa katsojiin tai sitten ei. Itselläni kesti tovin saada siitä kiinni, mutta kun ohjaajan tyylin makuun pääsee siitä pääsee myös nauttimaan ihan omalla tavallaan. Ohjaaja Mr. Andersonia onkin kiitettävä siitä, että mies on löytänyt jo ohjausuransa alkumetreillä oman tyylinsä ja pitänyt siitä kiitettävästi kiinni. Hyvä esimerkki tästä on elokuvan Kyyhkynen istui oksalla, olevaista pohtien saavuttama Kultaisen leijonan voitto ensimmäisenä ruotsalaiselokuvana Venetsian elokuvajuhlilla. Heja Sverige!
Elokuvasta on haastavaa nostaa esille varsinaista juonta, koska samoihin roolihahmoihin törmää useamman kerran eri ulottuvuuksissa. Sitä olennaisempaa on kai elokuvan toistama sanoma: Vad roligt att höra att ni hade bra – mukavaa kuulla, että teillä on kaikki hyvin. Tosiasia voi olla sitten hyvinkin erilainen tästä lausahduksesta, mutta yritystä on kuitenkin ilmassa. Elokuvan tunnelman voisi tiivistää siinä esiintyneeseen lauseeseen, että se on kaunista, mutta samalla kamalaa.
Pitkät otot ja ihmisten pohdinta omasta tilastaan, tulevaisuudestaan ja elämästä yleensä ei välttämättä kuulosta kovin mielenkiintoiselta paperilla, mutta suosittelen silti ottamaan riskin. Toisen kerroksen lauluissa ei ohjaajalle tyypillisesti ollut varsinaista päähenkilöä, eikä tilanteen kuvaus koskaan katkea kesken kohtauksen. Ehkäpä juuri tämä arjen makuisuus ihastuttaa miehen elokuvissa. Omassa elämässämme emme hyppele tilanteesta tai toiminnasta toiseen, vaan ensin täytyy todellakin elää nyt olemassa oleva hetki loppuun. Ihmiset Mr. Andersonin elokuvissa eivät ole Sherwoodin iloisia veikkoja, vaan masentuneita ja yksinäisiä, joilla on omat ongelmansa. Ja jos kävisi niin hyvin, että heillä menisi nimellisesti hyvin, niin elokuvan edetessä ja maailman kylmyyden esille tullessa tämä kyllä muuttuu.
| Maailma on kylmä paikka |   |
|---|---|
| ja sitten vielä kuoleekin, mutta onneksi tähän arjen ankeuteen on olemassa myös muutamia myönteisiä ja ihania vaihtoehtoja. Ohjaaja Mr. Roy Anderson on tehnyt jälleen itsensä näköisen elokuvan, jolla on vaikeuksia löytää kohdeyleisönsä. Elokuva osoittaa ihmisten yksinäisyyden ja pakonomaisen tarpeen hienostella oloaan muille ikävän arjen keskellä. Leffa ei ole mikään hyvän mielen kokemus, vaan pikemminkin suosittelen katsomaan sen mielenkiintoisena elokuvakokemuksena. Tästä ja visuaalisesta valjuudesta huolimatta elokuva tarjoaa myös niitä hauskoja ja ikimuotoisia hetkiä, jos ne vain uskaltaa ottaa vastaan ja kenties jopa niille hieman naurahtaakin. Tämä on mielestäni saavutus elokuvalta, jossa ei ole varsinaista juonta, vaan tilannekuvaus pomppailee sujuvasti tilanteesta toiseen ja missään kohtaan ei voi arvata, kuka marssii ovesta seuraavaksi sisään. Suosittelen elokuvaa kaikille ohjaajan Mr. Andersonin elokuvien ystäville ja niille muillekin, jotka todella haluavat kokea hieman erilaisen elokuvaelämyksen. Toiminnallista juonta ja sujuvaa dialogia on turha odottaa. Sen sijaan voi antaa tilan arjen ja sen ankeuden etenemiselle. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: ???, Draama