Outin Leffaopas

Mr. Saajan Fernandez (Irfan Khan) suree edesmennyttä vaimoaan ja keskittyy kärttyisenä työn tekoon ja korvaajansa Aslam Shaikhin (Nawazuddin Siddiqui) perehdyttämiseen, kunnes eräänä päivänä erehdyksissä saa Ilan (Nimrat Kaur) miehelleen tekemän eväsrasian. Siinä missä Ila yrittää puhaltaa romanssintynkää eloon itsensä ja miehensä välillä erinomaisen ruuan avulla, hän onnistuukin tuomaan eloa Saajan elämään väärään osoitteeseen menneen ruuan jakelun kautta. Lounaslaatikon välityksellä käydäänkin tämän jälkeen elämää suurempia kysymyksiä läpi Saajan ja Ilan pohtiessä niiden merkitystä itselleen.

Elokuvan itsensä lisäksi ihmetystä herättää Mumbaissa toimiva lounaanjakelu järjestelmä Dabbawallahs, joka onnistuu päivittiän jakamaan 5000 ihmisen avulla lounaat oikeaan paikkaan ja oikeille ihmisille. Ruuan jakajat ovat lähinnä lukutaidottomia miehiä, jotka hakevat lounaan asiakkaan kotoa ja vievät sen työpaikalle käyttäen apuna värikoodeja ja symboleja. Joku viisas ihminen on laskenut, että yksi neljästä miljoonasta lounaasta menee väärään osoitteeseen. Paikallisilla postilaitoksilla eri maissa olisi tästä paljon opittavaa j itsekin voi ihmetellä miten tämä toimii. Dabbawallahsin toiminta elokuvassa on todellista ja sitä kuvattiin dokumenttityyliin, että nyt sitten vain opintomatkalle Mumbaihin. Elokuvassa tämä yksi neljästä miljoonasta on se yhdistävä tekijä Ilan ja Saajan välillä.

The Lunchbox ei ole mikään tyypillinen romanttinen hömppäleffa, vaikka sydäntä puretaankin välillä puolin jos toisin. Sen tarjoama romantiikka elää paperilappusten ja hyvän ruuan mukana. Lounaslaatikossa kiertävien kirjeiden avulla Ila ja Saajan alkavat kumpikin saada omalla tahollaan elämästään kiiinni ja siihen enemmän sisältöä. Elokuva ei ole myöskään mikään ruokaleffa, vaikka se saakin kuolan valumaan suusta yllättävän nopeasti. Ne kanssakatsojat, joiden ruokahimo iskeytyi päälle leffan aikana eikä siitä päässyt eroon edes leffan loputtua suosittelen suuntaamista täällä Tampereelle jonnekin näistä intialaisista ravintoloista Nanda Devi, Swagathtai Namaste India tai sitten omaan kantapaikkaani nepalillaiseen ravintolaan Katmanduun. Sinne itse suuntasin leffan jälkeen. Hyvää ruokahalua, nyt alkoi sitten kuola valumaan taas uudestaan….

Ohjaaja Mr. Ritesh Batra on saanut paljon irti näyttelijöistään ja ensituotoksestaan. Elokuvasta huokuu lämpö, jota ei voi pitää itsestään selvyytenä. Samalla se on hiljaisen koskettava, vaikka sijoittuu suurkaupungin mölyjen keskelle. Lunchbox on yksinkertainen tyylikäs, joka ei yritä kikkailla erikoistehostein tai monimutkaisin dialogein vaan antaa tilaa henkilöiden suorittamalle henkiselle kasvulle omien pohdintojensa kautta. Ohjaaja pitää kolme hahmoa valkokankaalla hyvin käsissään ja lisäilee sinne satunnaisesti myös merkittävään rooliin nousevan tädin, Deshpande Auntie (Bharati Achrekar), äänen. Mielenkiintoista on ohjaajan valinta elokuvan avoimeksi lopuksi. Jokainen katsoja saa sitten omassa päässään kuvitella sen juuri sellaiseksi kuin haluaa. Toivottomien romantikkojen mielessään kokema loppu voi olla hyvinkin erilainen siitä, mitä muiden päässä liikkuu. Onnellinen se kuitenkin – toivottavasti on.

Mielenkiintoista on myös ohjaajan valinta päähenkilöiden uskontojen suhteen. He kaikki edustavat eri uskontoja, Saajan (kristitty), Ila (hindu) ja Shaikh (muslimi) eikä tämä varmasti ole sattumaa. Se vain osoittaa ihmisten samanlaisuuden uskonnosta riippumatta. Meillä kaikilla on tarve läheisyyteen, hyväksyntään ja sosiaalisiin suhteisiin. Se, miten tulemme toimeen keskenämme riippuukin sitten omista asenteistamme ja sen suvivirren suvivirtenä pitämisestä (tämä oli sitten ihan pakko kommentoida tänne). Mumbaissa ihmisiä riittää enemmän kuin täällä Pirkanmaalla ja sujuva yhteielo lienee niitä elämää helpottavia asioista. Elokuvasta voisi tietenkin intialaista kulttuuria enemmän tonkien nostaa esille myös monta muutakin yhteiskunnallista asiaa, mutta jätettäköön ne seuraavaan kertaan ja annetaan Dabban puhua tällä kertaa näin omasta puolestaan. Varmaa on kuitenkin se, että The Lunchbox tarjoaa jotain Monsoon Wedding -elokuvan (2001) tyylistä rajoja ylittävää teemaa, joka sopii kaikille katsojille universaalisesti.

Intialaista aromia

arjen ongelmiin. Lunchbox ei ole mikään perinteinen tyttöhömppä-leffa, vaikka romantiikan tai elämänilon rintamilla liikutaankin. Sen sijaan se maustaa arkea intialaiseen tapaan, joka saa kuolan valumaan jo alkumetreiltä lähtien. The Luncbox on intianmakuinen elokuva, joka antaa tilaa myös Mumbaille oman osuutensa esittämisessä. Tämän esille tuomisen hillitty esitystapa ja hiljaisuus yllätti minut, samoin kuin se miten hyvän hömppäleffan saa aikaiseksi näinkin epäperinteisin keinoin. Ohjaaja Batra on onnistunut luomaan erilaisen rakkauselokuvan, joka omalla tavalla osoittaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Toki siihen vaikuttaa myös uskoutuminen ja omasta elämästä jakaminen. Elokuvassa nämä kaikki tulevat hyvin esille muutamien esillä olevien ihmisten avulla. Jokainen pääosassa ollut näyttelijä sai omat loistamiskohtauksensa ja jättivät elokuvasta hyvän jälkimaun. Suosittelenkin elokuvaa kaikille intialaisten elokuvien ystäville, herkistä romanttisista leffoista pitäville ja niille, jotka arvostavat hyvää rakkaudella tehtyä ruokaa.

Overall
Kokonaisarvosana.

Sometimes even the wrong train can reach you to the right station!