Onko Cloud Atlas – Pilvikartasto -elokuva yllättävä kassamenestys vai totaalinen pommi jää jokaisen katsojan itsensä päätettäväksi, joka raahaa itsensä katsomaan tätä lähes kolmen tunnin megalomaanista elokuvaa. Elokuva ei varmaankaan tule keräämään säkeittäin rahaa kotiinpäin, mutta sen katsomiseksi on olemassa mielenkiintoisia syitä rakon laajennuksen lisäksi. Oikeasti leffa jaksaa pitää yllä katsojan kiinnostusta loppuun asti ja saa pohtimaan sitä, millainen merkitys teoillamme muihin ihmisiin ja omaan elämäämme on.
Sama näyttelijä näyttelee useita eri rooleja useisiin aikakausiin sidottuna. Esimerkiksi Mr. Tom Hanks aloittaa 1800-luvulta ja päätyy 100-vuotiaaksi mieheksi. Merkittävää elokuvan ymmärtämisen kannalta ei ole näyttelijöiden eri roolien muistaminen, vaan pikemminkin se, että jokaiseen niistä vaikuttaa ihmisen sen hetkinen olotila ja siellä tulevassa sitten hänen kosminen kanssakäymisensä muiden kanssa. Kun tämän oivaltaa, voi elokuvaakin ymmärtää paremmin. Elokuvan ymmärtämistä voi auttaa myös sen kuvitteleminen venäläiseksi maatuska-nukeksi, jonka sisältä paljastuu toinen ja taas toinen ja taas toinen nukke kerta toisensa jälkeen. Samalla tavalla nämä kuusi tarinaa, kuusi eri aikakautta ja kuusi paikkaa sitoutuvat toisiinsa. Toisissa tarinoissa yhteys niiden välillä on enemmän selvää kuin toisissa yhteys vaikuttaa olevan lähinnä metaforinen – tähdenlentoa kannattaa kuitenkin seurata, se voi auttaa eteenpäin.
Katsojaa voi auttaa myös näiden kuuden eri tarinan perusteiden tietäminen, joten tässä jotain hyvin tiiviisti. Aluksi matkaa tehdään laivalla 1800-luvulla, missä pääosiin nousevat nuori kauppias (Jim Sturges) ja laivan lääkäri (Tom Hanks). Sieltä on pienoinen pyrähdys 1930-luvulle Lontooseen, missä nuoresta säveltäjästä (Ben Whishaw) tulee ikääntyneen maestron (Jim Broadbent) avustaja. Kolmas tarina vie katsojan San Fransiscoon, missä reportteri (Halle Berry) saa vihiä elämänsä jutusta. Tästä matka jatkuu nykypäivän Englantiin, missä kirjojen julkaisija (Jim Broadbent) löytää itsensä vanhainkodista. Tämän jälkeen singahdetaan vielä tulevaisuuteen, missä klooni (Doona Bae) oppii ajattelemaan itse ja lopuksi ollaan vielä kaukana tulevaisuudessa, missä maailmanlopulta säästyneet laaksossa asuvat heimolaiset saavat vieraan (Halle Berry) heimon ulkopuolelta.
Materiaalia on siis aika runsaasti, joten elokuvan pitkää kesto ei sinänsä yllätä. Cloud Atlas yrittää osoittaa, että me kaikki olemme jollakin tavalla riippuvaisia tai suhteessa toisiin. ’ Our lives are not our own. From womb to tomb we belong to others. And with every crime and every kindness, we give birth to the future.’ Leffasta voisi tietenkin löytää myös sanomaa siitä, että miten monia esteitä löytyy itsensä toteuttamisen edestä matkalla totuuden löytämiseen – kuulemma. Taistelu vapauden, totuuden ja itsensä toteuttamisen edestä kantaa myös elokuvaa tarinasta toiseen.
Elokuvan katsomista voi myös perustella visuaalisen työn kautta. Tällöin leffa todellakin kannattaa istua loppuun asti, jotta pääset vihdoinkin tunnistamaan keitä oli taitavasti maskeerattujen naamojen takana. Se osoittaa hyvin, miten alle 20 päänäyttelijän joukolla on saatu tehtyä lauma erilaisia hahmoja ja kertomuksia. Itse olin enemmän kuin yllättänyt siitä, että mihin kaikkeen tunnetut näyttelijät olivat oikein päätyneet.
| Sinne sun tänne elämänkaarella |   |
|---|---|
| asioissa ja suhteissa, joilla on ainakin jotain merkitystä toisiinsa. Cloud Atlas perustuu ainakin jollakin tasolla Mr. David Mitchellin romaaniin. Kirjan lukeminen voisi kyllä tässä tapauksessa hieman enemmän avata elokuvan sanomaa näkemistä enemmän – tai sen lisäksi. Nyt kuuden eri tarinan näkeminen valkokankaalla ja niiden keskinäisen yhteyden löytäminen onnistuu suhteellisen hyvin elokuvassa. Se avaa kertomuksia samanaikaisesti rinta rinnan - tarkkaile sitä tähdenlentoa, jonka kautta elokuvan sanoma totuudesta ja toisen kohtelemisesta löytävät kyllä paikkansa. Elokuva on katsomisen arvoinen jo tarinankerronnan näkökulmasta, joka avautuu useilla eri ulottuvuuksilla aikakausien kautta. Samassa elokuvassa on luvassa seikkailuja, romanssia, thrilleriä, komediaa ja apokalyptista seikkailua – samojen näyttelijöiden esittämänä. Cloud Atlas on visuaalisesti ja erikoistehosteiden kannalta katsomisen arvoinen, mutta jos niihin jää kiinni, katsojalta voi päästä karkuun jotain pintaa syvempää. Minulta tämä taisi päästä karkuun – nimittäin sanoma siitä, että sillä mitä teet ja sanot tässä todellisuudessa on merkitystä seuraavassa. Itse liputan ehkä enemmän sen puolesta, että kohtele muita kuten haluat itse tulla kohdelluksi. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Sinne sun tänne elämänkaarella
Osastot: Draama, Leffat
Henkilöt: ben whishaw, doona bae, halle berry, hugh grant, hugo weaving, jim broadbent, jim sturgess, susan sarandon, tom hanks