Outin Leffaopas

Cake-elokuva kertoo Clairesta (Jennifer Aniston), joka kärsii kroonisista kivuista onnettomuuden jälkeen ja jakaa niitä omassa Los Angelilaisessa tukiryhmässään. Kivun ja vaivan voittelun lisäksi tukiryhmää puhuttelee sen yhden jäsenen Ninan (Anna Kendrick) tekemä itsemurha, joka aukaisee yllättäviä tunneovia. Kipujen kanssa taiteilussa Clairea auttaa hänen meksikolainen taloudenpitäjänsä ja muodollinen ystävänsä Silvana (Adriana Barraza). Clairen päätä sekoittaa pian pillereiden lisäksi Ninan haamuvierailut, joiden vuoksi Claire päätyy ottamaan yhteyttä Ninan mieheen Rayhyn (Sam Worthington).

Mustan huumorin kautta Cake käsittelee ihmiselämän synkempiä asioita kuten itsemurhaa, lääkeriippuvuutta, ahdistusta ja eroja. Ohjaaja Mr. Daniel Barnz on tehnyt parhaansa asioiden alleviivaamiseen ja aiheeseen sopivien pakollisten teemojen esille nostamiseen Mr. Patrick Tobinin käsikirjoituksen avulla. Mutta enemmänkin tätä olisi elokuvaan mahtunut mukaan. Ja itse asiassa elokuva olisi voinut olla antoisampi, jos se olisi keskittynyt Clairen ja Silvanan väliseen suhteeseen. Nyt paljon annetaan ymmärretään hoitamisesta ja huolenpidon kohteena olemisesta, mutta paljon jää myös matkan varrelle.

Elokuvan nimi Cake – kakku kuvaa hyvin elokuvan etenemistä. Moni kakku on päältä kaunis, mutta kuten hyvin kostutettu kakku se kantaa reunoista ja samalla pysyy pehmeänä sisältä – ennen lopullista romahtamista. Sama prosessi tapahtuu päähenkilön Clairen elämässä. Alkupuoli antaa hyvinkin rosoisen ja jämäkän tuntuman daamista, kunnes se elokuvan aikana alkaa osoittaa pehmenemisen merkkejä ja lössähtää lopuksi. Ehkäpä käsikirjoittaja Mr. Tobinin on halunnut jättää äkäisestä Clairesta katsojille lopuksi kuitenkin hyvän ja sinnittelevän mielikuvan. Tämä on sääli, sillä äkäinen akka on aina lössöä lopputulosta mielenkiintoisempaa katsottavaa.

Ms. Aniston tarjoileekin valkokankaalta katsojalle kaikkea sitä, mitä häneltä ei ole ikinä odotettu. Clairen hahmo on todellinen pain-in-a-ass -tapaus, joka valittaa, vinkuu, marisee, häiriköi ja kiusaa muita jo pelkällä rasittavalla olemassaolollaan. Toisaalta joidenkin mielestä tämä sopii myös Mr. Anistonin olemassaoloon valkokankaalla, mutta jätettäköön se omaan arvoonsa. Oleellista on se, että roolihahmo on kaukana siitä kevyestä komediasta, mihin Ms. Aniston on tyypillisesti liitetty. Ja täytyy tunnustaa, että tämä on mielenkiintoinen lisä naisen elokuvalliseen historiaan. Vaikka ollakseni myös rehellinen ymmärrän hyvin, miksi suoritus ei riittänyt Oscar-ehdokkuuteen asti.

Ms. Aniston kuitenkin onnistuu suhteellisen hyvin draaman kierteissä, vaikka suunnan vaihto komediasta tänne ei ole hänelle uusi. Daamia on päästy ihailemaan draaman parissa jo elokuvissa The Good Girl (2002) ja Friends With Money (2006). Parannus näihin elokuvarooleihin ja niissä suomiseen on kuitenkin merkittävä ja myönteiseen suuntaan.

Nappeja naamaan

omaa sielunrauhaa ja kivusta selviytymistä odotellessa. Cake tarjoilee mielenkiintoisen näkökulman kivun kanssa elämiseen, oman elämän arvostamiseen ja virallisten tahojen suhtautumiseen siihen. Oikeaa menettelytapaa kipupotilaiden kanssa ei liene ole olemassa, mutta ehkä elokuva opettaa jotakin asenteesta heitä kohtaan. Itse jäin ainakin pohtimaan verbaalisten maneereiden merkitystä. Cake on mielenkiintoinen kokemus, joka ilman suurempaa draaman kaarta pitää katsojan kiinni hyvin penkissä. Elokuva toimisi myös pienellä valkokankaalla. Suosittelenkin sitä kaikille Ms. Anistonin faneille sekä niille, jotka haluavat kurkistaa kipeän ihmisen elämään. Kaiken voivottelun ja ärisemisen keskellä on hyvä huomata, että toivo nostaa pientä ja likasta päätään aina välillä esiin.

Overall
Kokonaisarvosana.

https://www.youtube.com/watch?v=xnONJM2PYEQ

Itsemurha tai sen yritys elokuvan aiheena vaikuttaa kiinnostavan elokuvantekijöitä, vaikka sen myyvä esitys on suhteellisen haasteellista. Sitä onkin koitettu enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi naamioiden muiden teemojen alle. Alle olevasta listasta voi pongailla omia suosikkejaan ja miettiä samalla sitä, mikä sen ihmisen oikein ajaa niin ahtaalle, että elämässä ei näe muuta vaihtoehtoa. Vaikka lista on pitkä ja paljon hyviä elokuvia jää sen ulkopuolelle, niin olen ehdottomasti pro-life-puolella, älä siis tapa itseäsi. Sen sijaan voit kyllä purkaa huonoa oloasi yhdessä nyyhkyleffan kanssa. Itse en edellenkään selviä joistakin listan leffoista ilman maksimaalisen suuren nessupaketin esiin vetämistä jo pelkän elokuvan nimen kohdalla. Ms. A.-S. tiedät varmasti mistä puhun….

• A Long Way Down (2014)
• Amour Fou (2014)
• Näin unta elämästä (2014)
• Kill Your Darlings (2013)
• Side Effects (2013)
• Shame (2011)
• La piel que habito (2011)
• Kotirauha (2011)
• A Single Man (2009)
• Postia pappi Jaakobille (2009)
• Vicky Christina Barcelona (2008)
• Seven Pounds (2008)
• Ben X (2007)
• Ystäväni Henry (2004)
• Million Dollar Baby (2004)
• The Sea Inside (2004)
• The Rules of Attraction (2002)
• About A Boy (2002)
• The Hours (2002)
• The Virgin Suicides (1999)
• Girl, Interrupted (1999)
• The Piano (1993)
• Scent of a Woman (1992)
• Prince of Tides (1991)
• The Rapture (1991)
• Dead Poets Society (1989)
• My Left Foot: The Story of Christy Brown (1989)
• Women on the Verge of a Nervous Breakdown (1988)
• Fatal Attraction (1987)
• Hannah and Her Sisters (1986)
• Ordinary People (1980)
• One Flew Over the Cuckoo’s Nest (1975)