Outin Leffaopas

Vakoojien silta -elokuva keskittyy neuvostovakoojan Rudolf Abelin kiinniottoon ja hänen lakimieheensä James Donovaniin, joka junaili Abelin vakooja-vaihtoa amerikkalaiseen Gary Powersiin. Elokuvassa nähdään miten toimitaan kulissien takana, tietyillä säännöillä, joita ei kuitenkaan saa kirjoittaa minnekään. Abel tietää omat oikeutensa ja Donovanin ainoat aseet ovat hänen älynsä ja verbaalinen lahjakkuutensa, kun hän käy kamppailuun yksittäisiä virkamiehiä vastaan. Ja kun tähän soppaa lisää vielä Kylmän sodan aikaista hysteriaa, mielenkiintoinen soppa on valmis.

Elokuva perustuu tositapahtumiin, ei siis pidä yllättyä, kun kerron, että vakooja-vaihto tapahtui. Mutta siitä huolimatta se onnistuu olemaan mielenkiintoinen, jännittävä ja osoittamaan niitä jännitteitä, mitä esiripun takana oikein lymysi. Poissaolollaan loistavat pitkät oikeussali-istunnot ja muut kliseet. Sen sijaan painopiste on yksinkertaisessa mutta tehokkaassa toiminnassa. Vakoojat, lakimiehet, perheet ja poliitikot ovat ihmisiä omine pelkoineen, unelmineen ja oikeuksineen.

Bridge of Spies – Vakoojien silta on kärsivällinen, hidastempoinen ja älykäs elokuva. Asioita hoitava Donovan selvittää ja oivaltaa asioita lähes käsi kädessä katsojien kanssa kulkiessa tämän labyrintin läpi, joka johtaa toivottuun lopputulokseen. Valkokankaalla ei nähdä seksikkäitä näyttelijöitä, rajua toimintaa, raskasta loanheittoa tai muuta, jolla olisi rauhallista tempoa enemmän myyvä vaikutus.

Ohjaaja Mr. Steven Spielberg on osannut ohjata hyvinkin koskettavan ja humaanin tarinan, joka on alkanut löytyä myös hänen viimeaikaisista töistään. Myös tunnelman valkokankaalla pitäisi olla tiivis. Käsikirjoituksesta ovat vastanneet herrat Matt Charman ja Coenin veljekset Joel ja Ethan. Ja perinteiseen spielbergimäiseen tyyliin historiaan katsovissa elokuvissa tässäkään rainassa Donovan ei tee vain sitä, mitä häneltä vaaditaan vaan paljon, paljon enemmän. Ylisuorittamista valkokankaalla on nähty aina Oskar Schindlerista Abraham Lincolniin, eikä tälle spielbergismille loppua varmasti näy.

Pääosassa loistava Mr. Hanks ei ole ikinä vaikuttanut näin fyysisesti heiveröiseltä, vaikka mieheltä raameja löytyykin. Ja tämä todellakin yllättää, sillä miehen roolirepertuaarista löytyy vaikka mitä. Toisaalta suoritusta seuratessa tuli samalla mieleen, että Mr. Hanks hengittää Donovanin roolia niin uskottavasti, että välillä on vaikea sanoa missä menee näyttelemisen ja missä omana itsenä olemisen raja. Miehen roolihahmoille vaikuttaa olevan tyypillistä matti meikäläisen esittäminen, mutta samalla osoittavan sen, että arjen sankarit ovat joskus ne kaikkein viisaimmat ja valovoimaisimmat ihmiset huoneessa. Mr. Hanks tekee tämän jotenkin vain niin uskottavasti, että hän onnistuu olemaan alleviivaamatta omaa sankaruuttaan vaan löytää hienon tasapainon sankaruuden ja arjen välillä.

Oikeassa elämässä Mr. Vilyam ”Willie” Genrikhovich Fisher alias Emil Robert Goldfus alias Rudolf Ivanovitš Abel (1903 – 1971) oli neuvostovakooja ja KGB:n eversti. Toisen maailman sodan jälkeen Abel astui KGB:n palvelukseen ja muutti Yhdysvaltoihin, missä hän oli osa New Yorkissa toimivaa vakoilurinkiä. Peitetarinana hänellä oli valokuvaamo Brooklynissä. FBI pääsi Mr. Fisherin/Abelin jäljille onton kolikon ansiosta, joka sisälsi lapun täynnä numeroita. Tästä johtui myös tapauksesta käytetty nimi ”Hollow Nickel Case/Coin”(ontto kolikko). FBI ei päässyt tämän numerokoodin jäljille ennen vuotta 1957, jolloin inkeriläinen Mr. Reino Häyhynen/ Eugene Mäki (1920 – 1961) käveli Pariisissa Yhdysvaltojen suurlähetystöön ja alkoi purkamaan neuvostoliittolaista vakoojarinkiä New Yorkissa. Tämän tunnustuksen perusteella Yhdysvalloissa päästiin useiden neuvostoliittolaisten vakoojien, myös Mr. Fisherin/Abelin jäljille.

Vuonna 1957 Mr. Fisher/Abel tuomittiin vakoilusta ja lähettiin kärsimään useamman kymmene vuoden vankeusrangaistusta Georgiassa sijaitsevaan vankilaan. Näistä vuosista mies ehti istua vaatimattomat neljä vuotta ennen kuin hänet vaihdettiin amerikkalaiseen tiedustelukoneen pilottiin Mr. Francis Gary Powersiin. Herrojen Fisher/Abel ja Powers vaihto tapahtui 10. Helmikuuta vuonna 1962 Glienicken sillalla Länsi- ja Itä-Berliinin rajalla. Silta ylittää Havel-joen ja kätevästi jakoi samalla Berliinin kahteen osaan. Kylmän sodan aikana silta oli tunnettu vakoojien vaihtopaikka idän ja lännen välillä, koska se sijaitsi riittävän syrjässä julkisuudelta. Normaalille liikenteelle silta avattiin vasta vuonna 1990 Saksojen yhdistymisen jälkeen.

Neuvostoliiton ilmatorjunta puolestaan tiputti alas yhdysvaltalaisen lentäjän Mr. Francis Gary Powersin (1929 – 1977) 1.5.1960, kun hän oli suorittamassa salaista tiedustelulentoa. Neuvostoliitossa Mr. Powers tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen. Tämä lienee oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuolemantuomiolle, sillä Kylmän sodan aikana aina saattoi ”luottaa”vakoojien vaihtoon. Palautumisen jälkeen hän tuli myös ryminällä alas kotimaassaan, sillä miestä kritisoitiin monesta eri asiasta. Ensinnäkin hänen olisi pitänyt ehtiä aktivoida koneen itsetuhomekanismi ja vähintäänkin hänen olisi pitänyt vetäistä CIA:lta saatu itsemurhapiikki (että venäläiset eivät saisi selville mission olleen tiedustelulento). Menetetyn maineen palautumista auttoi hieman Senaatin puolustuskomitean lausunto, joka totesi Powerisin seuranneen käskyjä ja toimineen ”hyvin nuorena miehenä vaarallisissa olosuhteissa.” Hyvitys tai rahoitus lienee kuitenkin ollut Mr. Powersin mielessä, kun hän kirjoitti vuonna 1970 teoksen Operaatio ylilento (Operation Overflight: The U-2 Spy Pilot Tells His Story for the First Time). Aihe lienee ollut vielä tämänkin jälkeen kuuma peruna, sillä siitä on kirjoitettu varmasti ylitse oman tarpeen muutama muukin kirja.

Amerikkalainen lakimies, Yhdysvaltain laivaston upseeri ja poliittinen neuvonantaja Mr. James Britt Donovan (1916 – 1970) tuli tunnetuksi näistä vakoojanvaihto-neuvotteluista, jotka jatkuivat myös Kuuban kriisin aikoihin. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että Mr. Donovan toimi aikoinaan myös Mr. Fisherin/Abelin puolutusasianajajana, kun siihen kukaan muu ei suostunut. Donovan hävisi tapauksen, mutta sai kuitenkin myöhemmin muutettua miehen tuomion kuolemantuomiosta pitkäksi vankilatuomioksi. Miehen toiminnasta kiinnostuneet voivat perehtyä siihen tarkemmin hänestä kertovan kirjallisuuden avulla. Mr. Donovan on itse kirjoittanut kaksi kirjaa: Strangers on a Bridge, The Case of Colonel Abel (1964) ja Challenges: Reflections of a Lawyer-at-Large (1967). Hieman laajempi elämänkerta Negotiator: The Life And Career of James B. Donovan (2006) lienee myös on lukemisen arvoinen.

Säpinää varjoissa

Bridge of Spies on omanlaisensa versionsa Tinker Taylor Soldier Spy –elokuvasta, missä dialogilla ja juonella on ehkä enemmän merkitystä kuin vauhdikkaammissa vakoojaleffoissa. Dialogi ja oman itsensä ylittäminen rakentaa kiitettävästi jännitystä sekä onnistuu pitämään elokuvan mielenkiintoisena loppuun asti. Tämä on tosi hyvin leffalta, jossa lähinnä vain käydään hermopeliä siitä, että kumman pokka pettää ensin. Näyttelijät tekevät loistavaa työtä ja suosittelen elokuvaa kaikille ikärajan puitteissa sekä kulissien takaisesta toiminnasta kiinnostuneille. Leffasalista voi hyvillä mielin poistua vakuuttuneena hyvästä elokuvakokemuksesta lopun lällyilystä huolimatta.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Mark Rylance, Tom Hanks