Outin Leffaopas

Kaunotar ja hirviö on perinteinen kansansatu, jonka varmasti enemmistö lapsista on joskus kuullut. Se näki kirjallisessa muodossa julkaistun päivänvalon vuonna 1740, jollon ranskalainen Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuve (1658 – 1755) esitteli tarinan La Belle et la Bête. Madame Barbot de Villeneuvea innostivat erityisesti Madame d’Aulnoyn ja Charles Perraultin kirjalliset tarinat, mikä varmasti näkyi hänen satutuotannossa. Madame Barbotia pidetään Kaunottaren ja hirviön alkuperäisenä luojana. Tekijänoikeudet olivat varmaan vielä alkutekijöissään, kun Ms. Jeanne-Marie Leprince de Beaumont (1711 – 1780) julkaisi oman versionsa tästä klassikkotarinasta vuonna 1756. Mitään tunnustusta hän ei antanut alkuperäisen idean keskijälle ja siten tarinaa luullaankin usein erheellisesti hänen keskimäkseen. Madame Leprince de Beaumontin tarina on kuitenkin kokonaisuudessa tunnetumpi ja lyhempi kuin alkuperäinen. Ja nyt valkokankaalla nähty tarina puolestaan on saanut innoitteensa Disneyn vuoden 1991 samannimisestä animaatiosta.

Valkokankaalla nähdään myrskyltä turvaa etsivä matkamies, joka lähtiessaan nappaa ruusun mukaan linnasta. Tämä vihastuttaa linnan isännän, hirviön, joka vangitsee miespoloisen. Miestä pelastamaan tulee hänen tyttärensä Belle. Neito jää linnaan isänsä tilalle vain ihastukseen hirviöön, jonka päivät ovat luetut ilman tosirakkauden löytymistä.

Saduista uuden elokuva version ovat viime vuosina saaneet Liisa Ihmemaassa, Lumikki, Ruusunen, Tuhkimo sekä Hannu ja Kerttu. Tällä kertaa oli Bellen vuoro. Ja onhan tässä vielä tätä tarjontaa jäljellä. Pientä merenneitoa voisi varmaankin odotella seuraavaksi. Valkokankaalle Kaunotar ja hirviö ei saavu nyt myöskään ensimmäistä kertaa. Ensiesiintymisensä se sai vuonna 1946, mutta varmasti Diseny piirroselokuva vuodelta 1991 on se tunnetuin ja sitä pidetäänkin yhtenä studion rakastetuimmista elokuvista (mutta niin varmasti sanotaan kaikista). Tässä kohtaa on kuitenkin paras tunnustaa, että tämä on niitä harvoja Disneyn leffoja mitä en ole aiemmin nähnyt missään muodossa. Toki paloja sieltä sun täältä, mutta koko leffa on jäänyt paitsioon. Satu kyllä oli tuttu, mutta ainakaan ei ollut mitää suuria ennakko-odotuksia tälle rainalle. Ja tämä lienee oli hyvä asia, sillä nyt leffasta saattoi nauttia ensikokemuksena.

Leffan roolitus on osunut hyvin kohdalleen. Bellen roolissa kirmailee Ms. Emma Watson, joka on ihastuttavan suorasanainen ja vilpitön. Hänestä huokuu arvokkuus ja pelottomuus tilanteessa, joka saisi herkkähipiäisemmän katoamaan takavasemmalle. Belle ei suostu olemaan olosuhteiden uhri, vaan tekee elämästä itsensä näköisen. Belleä kosiskelevan Gastonin roolissa puolestaan Mr. Luke Evans on itseään täynnä. Mutta jää kuitenkin kakkoseksi hirviölle, jonka sydän alkaa sulamaan Bellen tahtiin. Hirviön kokooonpanoa oli mielenkiintoista tarkkailla, sillä hänestä on bongailtavissa useampaa eri eläintä. Oma merkityksensä on myös sivistyneellä kynttilänjalalla Lumiérellä (Evan McGregor) sekä Gastonin toverille Le Foulla (Töppö). Heille olisin antanut vielä enemmän valkokangasaikaa, joten edessä on varmaankin piipahdus paikalliseen kirjastoon / videovuokraamoon piirretyn version perässä. Leffa teki minusta enemmän Lumiére kuin Belle -fanin, mutta se ei liene ole pahaksi. Ja tässä kohtaa onkin nostettava hattua tietotekniikan kehittymiselle, joka mahdollistaa näinkin vaikuttavan elokuvan tekemisen.

Ohjauksesta vastannut Mr. Bill Condon tietää polkunsa musikaalien (Chicago, Dreamgirls) ja erikoistehosteiden (Twilight) maailmassa. Mutta siitä huolimatta tuntuu siltä, että leffan kokooonpanossa on lainattu hieman liikaa vinkkei ja virikkeitä muista klassikkoelokuvista alkuperäisen Kaunottaren ja Hirviön lisäksi. Toisaalta, jos tehtäväksi on annettu tehdä uusi elokuvasta laajalti rakastetusta animaatiosta, vinkkei ja virikkeitä pitää hakea, että leffasta saa oman näköisensä. Tämän kaiken ja reippaasti pidentyneen elokuvan keston keskellä olisin toivonut enemmän yhteisiä kokemuksia hirviön kanssa. Nyt nämä Bellen ja hirviön väliset hetket ovat kortilla ja jättivät ainakin tämän katsojaan odottelemaan lisää kipinää ja kolinaa parin välillä.

Elokuvan opetuksena voi varmaankin pitää sitä, että kärsivällisyys ja lempeys kuorivat esiin sen unelmien prinssin. Sille, että prinssi sitten voi olla totaalinen tylsimys ei mahdakaan mitään, mutta petoa ei silti kannata haluta takaisin. Mutta tämä unelmien prinssin saaminen leffan lopussa on se perinteinen Disneyn-elokuvien ongelma. Mitä tulee ”elämänsä onnellisena loppuun asti” pisteen jälkeen? Minne jää se kaikki etsimisen matkan hauskuus ja miksi se loppulässytys vaikuttaa niin tärkeältä? Tässä kohtaa myös lienee paras katsoa peiliin ja todeta prinsessa-ajan ajaneen tästä tädistä ohi.

Kaunis satuelokuva kaiken ikäisille

joka sopii varsinkin yksityiskohdista ja prinsessamaisuuksista pitäville. Kaunotar ja Hirviö hellii katsojia taidokkailla musiikkinumeroilla ja upealla lavastuksella. Alkuperäisen sadun luoma mielikuva on valkokankaalta aistittavissa, mutta nyt vain mahtipontisempana. Elokuva on totaalinen visuaalinen tykitys, joka etenee reippaaseen tahtiin muutamien laulunumeroiden siiivittämänä. Kaunottaren ja hirviön musiikki oli hyvinkin mahtipontista ja juuri siihen siksi sopivaa. Vaikka juoni on varmasti lähes kaikille katsojille tuttu, niin silti elokuva jaksoi pitää hyvin otteessaan. Suosittelen sitä kaikille kauniista asioista ja prinseessasaduista pitäville.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Emma Watson, Dan Stevens, Ian McKellen, Emma Thompson, Ewan McGregor, Luke Evans

Ja nyt sitten aikuisille muutama uusittu versio klassikkosaduista. Saturday Night Liven porukka on tehnyt parhaansa Disneyn klassikoiden parissa, kuten kurkkimalla näihin klippeihin voi todeta. Satuja todelliseen maailmaan muutettuna voi (v)ihastella muun muassa Kaunottaresta ja Hirviöstä, Merenneidosta, Tuhkimosta ja Jasminesta sekä tietenkin prinsessojen yhteistapaamisesta.