Eräänä tavallisena päivänä voittamattomien gallialaisten kylän tietäjä Akvavitix tippuu puusta misteliä kerätessään. Edessä onkin sen tosiasian tunnustaminen, että kukaan ei ole ikuinen ja Akvavitix haluaa etsiä itselleen nuoren seuraajaan. Tälle reissulle hän saa seurakseen Asterixin ja Obelixin. Asia saa kuitenkin mutkia matkaan, kun tietäjien keskuudesta karkoitettu Pyritix saa vihiä perijän etsimisestä. Pyritix päättää hankkia itselleen taikajuoman reseptin ja siihen apua roomalaisilta.
Valkokankaalla nähdään mielenkiintoinen Asterixin ja Obelixin seikkailu, jossa kaikkia villisikoja ei saa syödä ja taikajuoman reseptiä ei saa paljastaa. Ihastuttavasti mukana on myös (pieni feministi minussa nostaa tässä kohden päätään) pieni taitava Pektine tyttö, joka laittaa isompia tyyppejä kuriin. Jee.. tyttövoimaa ja se olisi itselleni riittävä syy viedä kummitytsyni tätä rainaa katsomaan. Mutta sen lisäksi kotisoffapsykologi oli tyytyväinen siihen yhteistyön merkityksen korostamiseen sekä luonnollisesti siihen, että oikotietä onneen ei ole olemassa. Olla oma itsensä, uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä, siinäpä mantra mitä ei voi liikaa toistaa nykyaikana. Oman oppiosuutensa saa myös se, että kaiken ei tarvitse olla hyödyllistä. Joskus vain kauneus on se ratkaiseva asia. Tässä on ainakin itselleni paljon oppimista… olla vain ja nauttia kauniista asioista.. ilman sen suurempaa tavoitteellisuutta. Ehkäpä sitä pitää lähteä tässä istumaan museoon tai katsomaan seuraavaa elokuvaa.
Visuaalisesti taikajuoman salaisuus -elokuva on kaunista ja taattua laatua. Se on helppoa katsottavaa, yksityiskohtiin on kiinnitetty paljon huomiota ja elokuva herättää henkiin tämänkin sarjakuvan. Juonellisesti kirja voi olla kivempaa luettavaa, mutta tässäkin visuaalinen toteutus kuitenkin toimii asiallisen hyvin. Vaikka raina ei ole järkyttävän pitkä, se olisi ehkä hyötynyt tiivistämisestä joissakin kohdin. Mutta yhtä kaikki, varmasti kaikki Asterix-fanit pitävät tästäkin elokuvasta.
Ja toivottavasti jatkoa seuraa joskus. Ainakin herrojen René Goscinny ja Albert Uderzo kirjallista tuotosta löytyy vielä kasapäin seuraaviin potentiaalisiin Asterix & Obelix -elokuviin. Mikäli seikkailut näiden voittamattomien gallialaisten kanssa kiinnostavat, suosittelen istahtamaan soffan nurkkaan ja katsomaan ainakin seuraavat elokuvat:
- Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho (2014)
- Asterix & Obelix Britanniassa (2012)
- Asterix ja viikingit (2006)
- Asterix olympialaisissa (2008)
- Astérix & Obélix: Tehtävä Kleopatra (2002)
- Asterix – gallialaisten sankari (1985)
Animaatioiden puolelta on tunnustettava, että pidin enemmän Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho -elokuvasta kuin tästä. Syitä voi olla moniakin, mutta suurin varmasti on juonen monipuolisuus ja rytmitys. Jumaltenranta vain jotenkin toimii paremmin, siitäkin huolimatta, että tämä raina kosiskeli enemmän aikuisia. Joka tapauksessa huumoria riittää myös perheen pienemmille, keskenkokoisille ja isoille. Asterix ystävineen tarjoaa jälleen kivan koko perheen elokuvan.
| Yhteistyö on voimaa |   |
|---|---|
| ja joskus se yhteistyökumppani voi löytyä uusista paikoista.. tai ainakin sellaista, mitä ei olisi ennalta uskonut. Uusin Asterix raina tarjoaa taattua ja turvallista huumoria, joka on tuttu myös sarjakuvan sivuilta. Tarinan pahis Pyritix voi saada perheen pienemmille aikaan muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin, mutta kun koko animaation lopputulos on kuitenkin myönteinen, niin tämä ei varmaan paljon haittaa. Visuaalisesti leffa kestää katsomisen, se tarjoaa hauskoja kohtia, mielenkiintoisia kiinneyhtymiä historiaan ja popkulttuuriin sekä naurattaa sopivin väliajoin. Suosittelen rainaa kaikille Asterixin ja Obelixin ystäville. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Suomalaiset ääninäyttelijät: Markus Niemi, Markus Bäckman, Petri Hanttu, Veeti Kallio, Esteri Seppälä
Osastot: Animaatio, Kevyttä katseltavaa, Leffat