Kehitysvammainen Maria elää yhdessä ylisuojelevan siskonsa Helenin kanssa. Amorin ammuskelulle ei kuitenkaan voi mitään ja Maria rakastuu masentuneeseen Janneen. Helen ei tästä innostu, mutta Maria ja Janne puolestaan saavat toisiltaan tukea olemassaolonsa merkitykselle.
Ohjaaja Mr. Anders Rune on onnistunutu tekemään mielenkiintoisen elokuvan erilaisesta rakkaustarinasta. Katsojalle jääkin pohdittavaksi mitä pahaa on siinä, että pari antaa toisilleen ja saa toisiltaan jotain sellaista, mikä auttaa heitä eteenpäin omassa elämässään. Ohjaajaa on kyllä myös kiiteltävä siitä, että kamera ei sitten pyri salailemaan mitään tunneilmaisuja, vaan pläjäyttää ne suoraa katsojan ihmeteltäväksi. Valkokankaalla nähdään rehellisen tuntuisia tunneskaaloja laidasta laitaan sekä tunteiden verbalisointia.
Elokuva korostaa myös fyysisen kontaktin merkitystä. Olipa se sitten masturboinnin, läimäisyn tai halailun kautta. Ihon ikävä toisen luo tulee hyvin esille ja meillä kaikille lienee on siihen tasavertainen oikeus. Pääosissa pyörivät näyttelijät Ms. Nystorm ja Mr. von Schirach vaikuttavatkin tekevän parhaansa dialogia vailla olevassa ilmaisussa. Rehellinen läsnäolo huokuu kummastakin, eikä siihen paljon sanoja tuolloin tarvita, vain läsnäolo, sen puute ja toiselle ihmiselle tunteiden ilmaisu tavalla tai toisella.
Muutoin ohjaaja on ollut hieman liian hätäinen töissään. Elokuvaa on leikattu alleviivaamalla, eikä se välttämättä olisi kyllä ollut tarpeen. Nyt herkät kohtaukset töksähtävät pahimmillaan poikki lähes kriittisissä kohdissa leffan rynniessä eteenpäin. Ymmärrän toki, että elokuvaa pitää viedä eteenpäin ja päähenkilöiden kokemia vastuksia pitää esittää, mutta tämän tyylinen leikkaus pätkii aivan liian paljon muutoin sujuvaa tarinan kerrontaa.
Ne, joiden mielestä kehitysvammaisen rakkaus on haasteellista tai kiellettyä voivat tutustua Ms. Jenni Mattilan pro gradu työhön vuodelta 2015: ”Kyllä mun mielestä kaikki tarvii rakkautta ” : kehitysvammaisten nuorten aikuisten käsityksiä rakastumisesta ja rakkaudesta. Sekä tietenkin jatkaa keskustelua aiheesta eri foorumeilla, mitä netti tuntuu olevan pullollaan. Mutta tästä huolimatta oikeus rakkauteen, rakastamiseen ja rakastamisen kohteena olemiseen on meillä kaikilla. Tähän sopisi hyvin myös Suomen viime vuotinen euroviisukappale Pentti Kurikan Nimipäivältä ”Aina mun pitää”. Tunteilleen kun ei ihminen mahda mitään.
| Anna mun rakastaa |    |
|---|---|
| äläkä kerro, miten mun pitää tuntea voisi olla hyvin myös elokuvan nimi. Marian ja Jannen erilainen rakkaustarina ei oikeastaan eroa kovinkaan paljon kenenkään muun love-storystä. Sitä vaan rakastuu toiseen ihmiseen ja nauttii hänen kanssaan viettämästä ajasta. Siihen ei paljon suuria dialogeja tarvita, vaan rakkaus tulee esiin niissä kuuluisissa pienissä teoissa. Elokuva kuvaa tätä hyvin ja samalla herättelee keskustelua siitä, kuka saa määrätä toisen tunteista. Leffa on herkkä, ajatuksia ja toivoa paremmasta huomisesta herättävä.Suosittelen rainaa kaikille rakkautta tunteneille ihmisille. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Marina Nyström, Madeleine Martin, Victor von Schirach, Niklas Holmgren, Lars Gonzales
Osastot: Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: madeleine martin, marina nyström, victor von schirach