Suomalainen kitaravirtuoosi Jukka Jorma Tolonen (1952 – ) on saanut oman rokumentaarisen elokuvansa. Mr. Tolonen aloitti muusikon uransa varsin nuorena jo 14-vuotiaana ja soitti sen jälkeen useissa eri kokoonpanoissa (mm. Arto Sotavalta & The Rogues, Eero Raittinen ja Help, Tasavallan Presidentti ja Jukka Tolonen Band, Bill’s Boogie Band, Piirpauke, Wigwam), joista maine alkoi erityisesti nousta rock-jazzfuusiobändin Tasavallan Presidentti-yhtyeen merkeissä. Näistä voikin hyvin kuvitella miten laaja musiikaalinen maailma miehen kitaran kautta on kuulijoille avautunut, tarjolla on ollut rockia, jazzia, progea, reggaeta, kansanmusiikkia, flamencoa ja iskelmämusiikkia. Näin ollen ei ole myöskään ihme, että tämä kitaravirtuoosi on saanut nauttia kolleegoidensa ja alan harrastajien suuresta arvostuksesta. Makealla elämällä on kuitenkin oma hintansa ja siitä nähdään nyt myös valkokankaalla kitaraesitysten lisäksi oma osuutensa. Vuonna 2008 Mr. Tolonen pääsi lukemaan tiilenpäitä syytettynä törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta. Vankilasta vapautumisen jälkeen Mr. Tolonen on siirtynyty musiikillisessa tyylilajissa hengelliseen suuntaan ja hänen viimeisin levytyksensä on virsialbumi Juudaan leijona (2011). Mies ei itse enää näillä kitaraa soita nivelrikon vuoksi, mutta muuten ilmaisee itseään kiitettävästi.
Rokudokumentti avaa Jukka Tolosen musiikon uran hetkiä, syöksyä alaspäin huumeiden mukaantulon myötä ja jatko-aikaa, joka miehelle tarjoiltiin päihteettömän elämän myötä. Ohjaaja Mr. Lasse Keso on onnistunut tekemään riittävän koskettavan, mutta mässäilyä välttävän leffa. Herkkähipiäisten on kuitenkin hyvä varata nessuja mukaan. Itse sain suurimmat hurmion huokaukset ohjaajan keskittyessä yksinomaan Mr. Tolosen musiikin kuvaamisen kameran pysähtyessä villisti soittaviin sormiin ja hurmiotilassa olevaan kitaristiin. Mr. Tolosella todellakin on maaginen kosketus, jolla olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Tätä 1970-luvulle keskittyvää musiikinluomista ja esittämistä olisin toivonut paljon, paljon, paljon enemmän mukaan avaamaan Mr. Tolosen henkilökuvaa muusikkona.
Mr. Tolonen itse pitää dokumentaariaan rehellisenä ja totuudenmukaisena. Hän myös kertoo ohjaajan jännittäneen narkomaaniaikaisten pätkien esittämistä hänelle, mutta oli silti tyytyväinen niiden mukaan pääsystä elokuvaan. Koskettavimmaksi Mr. Tolonen itse kokee kitaransoitosta luopuminen, se on kasvanut osaksi miehen persoonaa. Ajatuksen hyväksyminen, että sitä ei pysty enää tekemään ajaa miehen herkkään tilaan. Rokumentaarisesta piirteestä huolimatta Tolonen-elokuvassa ei kuulla juurikaan Mr. Tolosen omia levytyksiä tai konserttiesityksiä. Suuremman musiikillisen merkityksen ovatkin mielenkiintoisesti saaneet Mr. Tolosen teoksia soittavat nuoremmat kitaristit, joita virtuoosi viedään kuuntelemaan. Alkuperäistä ei kuitenkaan mikään korvaa, joten tämäkin olisi ehkä saanut jäädä hieman pienemmälle huomiolle muytenkin tiiviissä rokumentissä. Välillä tuntuu myös siltä, että miehen elämän avaaminen olisi myös kaivannut hieman pintaa syvempää otetta, jolloin elokuvan voikin kuvitella palvelevan parhaiten jo jotain Mr. Tolosesta tietäviä. Enemmän olisin itse toivonut Mr. Tolosen merkityksen korostamista muusikkona, sillä hänen taidoillaan ja esiintymisellään oli vahva vaikutus lähes yhden sukupolven muusikoihin.
Toisaalta perinteiden mukaan seksi ja väkivalta myyvät, joten väkivalta tulee tässä elokuvassa esille huumeiden kautta. Tolonen-elokuva onkin hyvin pysäyttävä huumeiden vastainen kannanotto ja se kertoo paremmin kuin tuhat sanaa mitä huumeiden käyttö tekee ihmiselle. Elokuvassa nähnyt lähipiirin haastattelut ovat avoimia, lämpimiä ja saavat niiden rehellisyyden palauttamaan mieleen myös dokumentin Näin unta elämästä. Asiat käsitellään sellaisina kuin ne ovat.
| Hienotunteinen ja kaunistelematon |   |
|---|---|
| kokoonpanoyritys Mr. Jukka Tolosen musiikillisesta elämästä. Välillä pinnallisesta otteesta huolimatta mukaan on saatu paljon erilaisia tarinoita ja näkökulmia Mr. Tolosen elämään. Miehen musikaalisen uran alku 1970-luvulta jää kuitenkin paitsioon ja enemmistöön nousee aika 2000-luvulta eteenpäin. Näin ollen kattavampi henkilökuva jää saavuttamatta. Toisaalta ohjaaja Mr. Keso oli varoitellut jo etukäteen, että kyseessä ei ole mikään elämäkertaelokuva, vaan pikemminkin ylimalkainen katsaus muusikon elämään. Tämä onkin hyvä pitää mielessä leffasaliin astuessa. Tolonen-elokuva toimii hyvin huumeiden vastaisena dokumenttina, piipahduksena virtuoosin aiempiin vuosiin sekä nykytilanteeseen. Se herättää ajatuksia, mutta luulisin miehen uraa seuranneiden saavan siitä eniten irti. Suosittelenkin elokuvaa kaikille suomalaisista muusikoista kiinnostuneille, kitaransoitolle sydämensä menettäneille ja meille muille, jotka haluamme tietää mistä tässä kaikessa oikein oli kyse. Tolonen-rokudokumentti on rehellinen tarina selviytymisestä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
