Le Week-End vie brittiläiset Nick Burrowsin (Jim Broadbent) ja hänen vaimonsa Megin (Lindsay Duncan) Pariisiin viikinloppumatkalle hakemaan kipinää pitkään kestäneen avioliittoonsa, tai niin ainakin ensi näkemältä vaikuttaa. Kaikki ei kuitenkaan suju kuin Strömsössä, vaan mukaan tarvitaan innoitusta parille antamaan heidän vanha tuttavuutensa Morgan (Jeff Goldblum) ja Michael (Olly Alexander), jolla on yllättäviä vaikutuksia pitkään naimisissa olleen parin elämään.
Ohjaaja Mr. Roger Michel on onnistunut aiemminkin kuvaamaan hyvin ihmisten välistä kemiaa ja kähinää elokuvissaan Notthing Hill (1999), Enduring Love (2004) ja Morning Clory (2010). Tämän keskinäisen kissanhännän vedon lisäksi ohjaaja on onnistunut saamaan valkokankaalle Pariisin taikuutta vaikuttamatta liikaa turistiesitteeltä. Kuuluisia paikkoja vilahtelee kuvioissa jonkin verran, mutta ennen kaikkea kuvausta niitä, joten ne Pariisiin haikailijat joutuvat myös miettimään miten suhtautua tulevaan reissuunsa (kunnon kengät mukaan).
Valkokankaan pääpari on valloittava koko esityksen ajan ja samalla myös hyvin haasteellinen katsojalle. Heitä rakastaa ja vihaa vuorotellen. Ja juuri kun luulet päättäneesi, että kummasta pidät enemmän, joudut muuttamaan käsitystäsi seuraavassa kohtauksessa. Näin sähikäistä toimintaa en ole pitkään aikaan kokenut ja sen vuoksi parin riidan ja rakkauden toria olikin ihastuttavaa seurata. Dialogi on koskettavaa ja käsikirjoittaja Mr. Kureishi ei ole pelännyt hiljaisikaan hetkiä. Le Week-End osoittaa hyvin, etä aikuisille / ikääntyneille suunnatut elokuvat ovat toisinaan paljon rikkaampia sisällöltään kuin nuorisolaisten katsomat popcorn-toiminta-pläjäykset. Tämä silläkin riskillä, että elokuvan loppu oli haasteellinen (ainakin minulle) ja jätti pohtimaan pitkäksi aikaa, että mitä mieltä oikein olin elokuvasta.
| Ah tuo rakkaus |   |
|---|---|
| ja sen todellinen arki on jotain, mitä nuorten voi olla vaikea ymmärtää. Ensirakkauden huumassa eläessä on vaikea ymmärtää, että tällaistakin arkea voi olla vastassa, mutta niin sitä vain käy - arki yllättää. Eikä sen kumoamiseen auta aina edes Pariisi. Le-Week End osoittaa hyvin hauskalla ja arkisella tavalla, miten ihmiset muokkautuvat parisuhteessa omaan suuntaansa ja vaikka eletään samaa arkea, niin tunnepuolen asioista olisi oikeasti hyvä puhua vähän useammin kuin kerran vuosikymmenessä. Le-Week End on brutaalisen hauska, ei anna aina kovin hyviä malleja toteutettavaksi, mutta tarjoaa sitäkin enemmän napakkaa tekstiä pitkään aviossa olleen parin välisessä keskustelussa. Tämä keskustelu ja sen ilmaisumuodot tekevät elokuvasta ihastusttavan. Aina ei tarvita suuria erikoistehosteita tai pitkiä monologeja vaan pikemmin itsensä aitoa ilmaisua sen tunnetilan ilmaisuun. Olipa tekstiä, joten lopuksi sain vain: suosittelen elokuvaa kaikille pitkään aviossa olleille, avioon aikoville ja kaikille muillekin, jotka haluavat nähdä millaista se tavallinen (?) arki voi oikein olla. Ja hyvää matkaa Pariisiin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: jeff goldblum, jim broadbent, lindsay duncan