Outin Leffaopas

Every unhappy family is unhappy in its own way. – Leo Tolstoi

August: Osage County -elokuvassa alkoholisoitunut runoilija Beverly Weston (Sam Shephard) elää rauhallista elämää suusyövästä kärsivän vaimonsa Violetin (Meryl Streep) kanssa. Siinä missä Beverlylle maistuu paukku jos toinenkin hänen vaimonsa on kehittänyt riippuvuussuhteen särkylääkkeisiin syövän myötä. Järkeä on onneksi sen verran päässä, että mies palkkaa taloutta ja vaimoaan hoitamaan Johnnan (Misty Upham). Muutama viikko Johnnan palkkaamisen jälkeen Beverly tekee itsemurhan, mikä saa hänen lapsensa Barbaran (Julia Roberts), Karenin (Juliette Lewis) ja Ivyn (Julianne Nicholson) sekä Violetin siskon Mattie Faen (Margo Martindale) puolisonsa Charlesin (Chris Cooper) ja poikansa Little Charlesin (Benedict Cumberpatch) kanssa saapumaan hautajaisiin. Tästä alkaa välien selvittelyä, josta voi vain todeta, että suku on pahin kun luurankoja kaivetaan kaapeista esiin. Paljastusten jälkeen onkin sitten jokaisen oma asia päättää, miten reagoida niihin.

Westonin perheen seurassa valkokankaalla viihtyvät myös sukuun naidut miehet Barbaran mies Bill Fordman (Ewan McGregor) ja heidän tyttärensä Jean (Abigail Breslin) sekä Karenin miesystävä Steve Heidebrecht (Dermot Mulroney). Heillä kaikilla on oma merkittävä roolinsa tulevissa tapahtumissa ja lopputuloksen saavuttamisessa. Joskin on myönnettävä, että elokuva kuuluu daameille Streep ja Roberts. Kaikki kyllä tietävät miten hyvä näyttelijä Meryl Streep on, mutta uskoisin useamman yllättyvän siitä, miten hyvä näyttelijä myös Julia Roberts on. Ja nyt tekisi myös mieli sanoa, että roolityö Barbarana olisi ansainnut sen sivuosa-Oscarinsa. Voisi melkein väittää, että valkokankaalla on välillä nähtävissä miten nämä kaksi daamia koittavat laulaa (näytellä) toisiaan suohon, mutta tämä kyllä myös tapahtuu tavalla, joka ei riistä tasaista kokonaisuutta tai nosta yksittäisiä ihmisiä muita enemmän esille valkokankaalla muiden jäädessä taustalaulajiksi. Toki Violetin (Streep) ja Barbaran (Roberts) yhteeotot ovat omaa luokkaansa, mutta tarina antaa tilaa muillekin – omien luurankojensa esittelemiseen.

August: Osage County perustuu amerikkalaisen kirjoittajan Mr. Tracy Lettin samannimiseen näytelmään vuodelta 2008. Teosta pidettiin niin merkittävänä, että se sai samana vuonna Pulitzer-palkinnon draamateoksista. Mr. Lettin kirjallista tuotantoa kannattaa pitää silmällä. Miehen kynästä on lähtenyt mielenkiintoisia käsikirjoituksia valkokankaalle, joista August: Osage Countyä ennen meillä on ollut mahdollisuus nähdä jo Killer Joe (2012) sekä Bug (2006). Kirjailijan tapa kuvata tiivistä perhettä on ihan omaa luokkaansa ja saa haaveilemaan kirjojen esiinkaivamisesta. Valkokankaan valloittajat toki tekevät parhaansa, mutta teksti perheen ytimestä ja sen keskinäisistä jännitteistä taitaa loppujen lopuksi tulla parhaiten sisäistetyksi luettuna.

Ohjauksesta vastannut Mr. John Wells on varmasti pyöritellyt onnellisena peukaloitaan nimekkään ja ennen kaikkea taitavan näyttelijäkaartinsa keskellä. Valkokangastuotantoa enemmän mies on varmasti tunnetumpi television puolelta, missä mies toimi tuottajana. Jokaisella meistä on varmasti jokin näistä tuttu: Teho-osasto, China Beach, West Wing tai Third Watch. Massojen ohjaamisen lisäksi pienen piirin kuvaaminen ei kuitenkaan ole miehelle vierasta, mistä oivallinen esimerkki on The Company Men (2010), joka myös pyöri pienen perhepiirin parissa omine ulottuvuuksineen. Nyt valkokankaalla painopisteen ovat saaneet tästä omalaatuisesta perheestä sen kaksi vahvaa naista. Tätä vastaan olisi mielenkiintoista nähdä näytelmä teatterissa tai tosiaan lukea kirja ja sitä kautta selvittää, ovatko niissäkin miehet samanlaisessa paitsiossa.

Ohjaajaa on kuitenkin kiitettävä siitä, että näinkin dialogirikas elokuva on saanut järkevän muodon. Valkokankaalla singahtelee niin tyylikästä solvausta, että välillä ei voi kuin pidetellä nauruhermojaan ja todeta suvun todellakin olevan pahin. Joskin samalla on myös ihmeteltävä sitä, miten hyvin ohjaaja on onnistunut, kun hän on tiivistänyt neljä tuntia kestävän näytelmän kaksi tuntia kestäväksi ja pienissä  ympyröissä tapahtuvaksi elokuvaksi.

Perhe on pahin vai oliko se paras?

Lettin näytelmä on brutaali ja katkeransuloinen, mutta samalla myös hyvin viihdyttvä ja hauska. Näin mielenkiintoista minulla ei ole pitkään aikaan ollut yhdenkään valkokangasperheen parissa. Elokuva imaisee mukaansa, pitää kiinnostuneena loppuun asti eikä tarjoa helppoja ratkaisuja kesken kaiken vaan osoittaa, millainen merkitys sillä omalla perheellä ja sen kantamilla salaisuuksilla meihin kaikkiin oikein on. Toivottavasti olen paremmissa väleissä omiin sisaruksiini ja vanhempiini kuin Westorin perheen klaani. August: Osage County ei ole mikään popcorn -leffa, vaan oikeasti tarjoaa viihdykettä katsojalle koko kestonsa ajan. Suosittelen leffaa erittäin lämpimästi kaikille, jotka haluavat nähdä hyvän elokuvan, joka herättää ajatuksia. Leffa on laadukasta työtä alusta loppuun asti eikä peitä heitä, jotka hakevat vaihtelua toiminnan keskelle.

Overall
Kokonaisarvosana.

All women become like their mothers: that is their tragedy. – Oscar Wilde

P.s. Samalla esitän kauniin kiitoksen Tampereen Finnkinon Plevnan asiakaspalvelijoille, jotka ymmärsivät tilanteen, jossa leffalippu oli hävinnyt taistelun Acutan röntgenille ja hoitohenkilökunnalle sekä antoivat sille nyt uuden mahdollisuuden. Kiitos 🙂 🙂 🙂 Samoilla sanoilla lähtee kiitos myös Acutan koko henkilökunnalle erittäin hyvästä ja asiantuntevasta hoidosta sekä osanotosta leffalipun suhteen. Onneksi se sai nyt uuden tilaisuuden.