Outin Leffaopas

European Film Award elokuvapalkintoja on jaettu vuodesta 1988 lähtien. Kuten jo nimestä huomaa kisaan voivat osallistua vain eurooppalaiset elokuvalliset tuotokset ja niiden parissa työtä tekevät ihmiset. Tämä on ihastuttava tapa osoittaa hollywoodlandian suuntaan, että myös täällä päin maapalloa tehdään hyviä ja koskettavia elokuvia. Kunnon elokuvapalkinto-kriteerien mukaan luokkia eri palkinnoille on useita, niistä merkittävämpänä pidetään Film of the Year -palkintoa. Mutta myös perinteiseen tapaan, itseäni kaikki nämä useat kategoriat eivät jaksa sykäyttää, vaan sen sijaan käyn tässä läpi muutamia suosikkejani. Elokuvista syvemmin kiinnostuneet voivat klikata itsensä European Film Awardsin omille sivuilla asiaa ihmetteleemään.

Vuonna 2013 Euroopan parhaan elokuvan titteliä tavoittelivat Abdellatif Kechichen Adele: Chapter 1 & 2, Felix van Groeningenin The Broken Circle Breakdown, Jan Ole Gersterin Oh Boy, Paolo Sorrentinon The Great Beauty, Pablo Bergerin Blancanieves sekä Giuseppe Tornatoren The Best Offer. Himoitun palkinnon vei kotiinsa ranskalais-italialainen yhteistyö The Great Beauty / La grande bellezza. Elokuvan soisin päätyvän joskus myös levitykseen Suomeen ja tässä mielipiteessä on hyvä elää. 2010 -luvulla palkinnon voittaneet ovat löytäneet tiensä tänne perä-Pohjolaankin, mistä hyviä esimerkkejä ovat lähes kaikki 2010-2012 kisanneet elokuvat. Valkokankaalla on nähty muun muassa Amour, The Hunt, Shame, The Intouchables, Melankolia, The Artists, In a Better World, The King’s Speech, Le Havre, The Ghost Writer, Of Gods and Men, The Secret in Their Eyes ja Soul Kitchen. Nyt muistellessa viime vuosien Oscar-ehdokkuuksia tai menestystä muissa kisoissa, niin listasta löytyy yllättävän paljon tuttuja nimiä. Ehkäpä European Film Awards pystyy osoittamaan tässä kohtaa ainakin nimitys-menestystä näiden elokuvien kohdalla.

Hyvään elokuvaan liittyy olennaisesti hyvä ohjaaja, joka saa näyttelijöistään kaiken vaikuttavuuden irti, joten lähes saman listan toistaminen ei (jälleen kerran) yllätä. Mukana parhaan ohjaajan pystiä olivat tavoittelamassa Abdellatif Kechiche, Felix van Groeningen, Giuseppe Tornatore, Pablo Berger, Paolo Sorrentino ja uutena tulokkaana listalla Francois Ozon elokuvan In the House -ohjauksesta. Hyvä elokuva ja hyvä ohjaaja yhdistelmä osoitti myös (jälleen kerran) vahvuutensa ja pystin manttelinreunalle vei The Great Beauty elokuvan ohjaaja Mr. Paolo Sorrentino.

Mainetta ja mammonaa on tästä blogista käsin annettava myös animaatioille. Siinä missä isot studiot aavan meren tuolla puolen vaikuttavat jyräävän isommissa kisoissa, niin eurooppalaisesta näkökulmasta on miellyttävää seurata täällä kisaavia animaatiota. Parhaasta eurooppalaisesta animaatiosta kisasivat ansiokkaasti Ari Folmanin The Congress, Alain Ughetton Jasmine ja Enzo d´Alón Pinocchio. Animaation maailmassa raatia viehätti eniten The Congress, jonka juoni kyllä eroaa selvästi perinteisestä animaatiotarjonnasta. Siinä näyttelijätär Ms. Robin Wrightille tarjotaan huomattava summa rahaa hänen hahmonsa lainaamisesta pelimaailmaan ja siellä nuorena pitämisestä. 20 vuotta kuluu ja Ms. Wrightin on aika palata yrittämään comebackia uuteen digitaaliseen elokuvamaailmaan.

Uutena tulokkaana näiden ohjaajien, näyttelijöiden ja animaatioiden parissa on tänä vuonna komedia-elokuvat (tässä kyllä melkein alkaa miettimään rajanvedon vaikeutta, mutta menköön näin). Komediallisesta saavutuksesta kisasivat Mr. Pedro Almodóvarin Los amantes pasajeros (I’m So Excited!), Susanne Bierin Den Skaldede Frisør (Love Is All You Need), Vinko Brešan Svecenikova djeca (The Priest’s Children) ja Riccardo Milanin Benvenuto Presidente! (Welcome Mr. President). Ohjaajien Almodóvar ja Brierin elokuvat ovat tehneet vaikutuksen tänä vuonna, sillä molemmat leffat kisasivat myös People’s Choise palkinnosta. Komediakategoriassa raatia nauratti riittävällä vaikuttavuudella tanskalainen Den Skaldede Frisør, joka oli toki hyvä, mutta itse olisin palkinnut Mr. Almodóvarin teoksen. Tässä kohtaa tosin painaa varmasti fanitus miehen elokuvien suuntaan.

Perinteisen parhaan naispääosan pystiä kotiin tavoittelivat daamit Keira Knightley (Anna Karenina), Naomi Watts (The Impossible), Veerle Baetens (The Broken Circle Breakdown), Luminita Gheorghiu (Child’s Pose) ja Barbara Sukowa (Hannah Arendt). Vaikuttavimman roolin raadin mielestä suoritti Veerle Baetens.

Miespääosan esittäjien kohdalla oli kaksi naisten parissa mainetta ja mammomaa saavuttanutta elokuvaa. Pystiä nimittäin tavoittelivat Jude Law (Anna Karenina), Johan Heldenberg (The Broken Circle Breakdown), Frabrice Luchini (In the House), Toni Servillo (The Great Beauty) ja Tom Schilling (Oh Boy) elokuvista. Palkintoraadin mielestä miehistä parhaiten suoriutui Toni Servillo.

Kuten kaikki kunnon poikkeukset myös EFA:n nimeämät erikoisuudet ovat aina oppimisen arvoisia. European Film Award palkinto Achievement in World Cinema / Outstanding European Achievement in World Cinema on annettu vuodesta 1997 lähtien. Kahdeksan kertaa sen on pokannut kotiinsa ohjaaja ja yhdeksän kertaa näyttelijä /näyttelijätär. Viimeisten kolmen vuoden aikana palkinnon ovat saaneet Mads Mikkelsen (2011, rakas E. koita nyt vain pysyä järjissäsi), Helen Mirren (2012) ja Pedro Almodóvar (2013). Palkinnon saaneista ohjaajista ei ole kuin hyvää sanottavaa. Herrat Lars von Trier, Thomas Vinterberg, Roman Polanski ja Milos Forman ovat varmasti tunnustuksensa ansainneet omalla elokuvatyylillään ja sille uskollisena pysymiselle.

Samanlaista panostusta elokuvateollisuuden parissa korostaa myös European Film Award for Lifetime Achievement. Mikä on näiden kahden suuri ja merkittävä ero, jääköön minulta pimentoon, sillä suuntaan taas voittajien suuntaan. 14 eri ohjaajaa on aikoinaan kuitannut palkinnon kotiinsa, näyttelijöistä / näyttelijättäristä puolestaan vain kahdeksan on tullut huomioiduksi tällä palkinnolla. Viimeisen kolmen vuoden aikana palkinnon ovat saaneet ohjaajat Stephen Frears (2011) ja Bernardo Bertolucci (2012) sekä näyttelijätär Catherine Deneuve (2013). Ihastuttavaa valkokankaan vaikuttavuuden huomioimisessa on palkinnon päätyminen myös Monty Python -komediaryhmälle vuonna 2001.

Uusia elokuvallisia tuttavuuksia metsästävien (muidenkin kuin kukkahattu-mummojen) kannattaa pitää silmällä tai ainakin omassa tietoisuudessaan myös EFA:n Young European Film of the Year / European Film Award – Prix Eurimages / European Discovery -palkintoa. Usein itsenäisten elokuvien tyyliin tehdyt tuotokset tuovat jotain uutta ja erilaista valkokankaille sekä nostavat samalla esiin uusia ohjaajakykyjä. Tänä vuonna palkinnosta kisasivat muun muassa Eat Sleep Die, Call Girl, Miele, The Plague ja Oh Boy!, joista viimeinen vei myös palkinnon kotiinsa. Elokuvien silmällä pitäminen on vaivan arvoista jo sen vuoksi, että suurin osa näistä päätyy myös suomalaiseen levitykseen – ainakin täällä Tampereella niitä voisi odotella saapuvaksi Niagaran elokuvakeskukseen.

Ja lopuksi, kansa päättää kuka on kaiken vaivan ja valuutan leffateatteriin kantamisen arvoinen. Jamesonin People’s Choice Award Best Director / Best European Film palkintoa on jaettu vuodesta 1997 lähtien, jolloin brittiläisen Mr. Peter Cattaneon elokuva The Full Monty putsasi pyödän. Leffa on oikeasti tosi hyvä ja viihdyttävä edelleenkin. Myös vuonna 1998 voittanut Mr. Roland Emmerichin elokuva Godzilla jaksaa vakuuttaa edelleen. 2000-luvulla palkinnon voittaneiden keskuudesta löytyy varmasti jokaisen suosikkeja ja samalla ne osoittavat, että eurooppalainen leffamaku eroaa jossain määrin popcorn-kulutus-leffojen perinteisemmästä formaatista.

• Dancer in the Dark – Lars von Trier (2000)
• Amélie – Jean-Pierre Jeunet (2001)
• Talk to Her – Pedro Almodóvar (2002)
• Good Bye Lenin! – Wolfgang Becker (2003)
• Head-On – Fatih Akin (2004)
• Sophie Scholl – The Final Days – Marc Rothemund (2005)
• Volvér – Pedro Almódovar (2006)
• The Unknown Woman – Giuseppe Tornatore (2007)
• Harry Potter and the Order of the Phoenix – David Yates (2008)
• Slumdog Millionaire – Danny Boyle (2009)
• Mr. Nobody – Jaco Van Dormael (2010)
• The King’s Speech – Tom Hooper (2011)
• Come as You are / Hasta la Vista – Geoffrey Enthoven (2012)
• The Gilded Cage / La Cage Dorée – Ruben Alves (2013)

Näiden palkintojen jälkeen voikin ruveta laittamaan omia veikkauksiaan siitä, keitä on ehdolla vielä tuleviin BAFTA (helmikuu 2014) ja Oscar (maaliskuu 2014) kisoihin. Samalla innokkaimmat voivat ruveta tekemään yhteenvtoja siitä, mitä elokuvia on jo nimetty ehdokkaiksi muun muassa British Independent Film Awards, Kultaisen Maapallon ja Screen Actord Guildin mittelöissä,  Ja jos ei muuta, niin ainakin voi arvioida osallistujien päälleen vetämiä vaatteita. Sillä välillä tuntuu, että punaisella matolla tepsuttelevat tähtöset saavat enemmän palstatilaa kuin itse pääaihe – elokuvat!