Isänmaallinen mies -elokuvassa Toivo (Martti Suosalo) saa verenluovutuksessa kuulla omaavansa poikkeuksellisen hyvää 0-verta. Eipä kulu kovinkaan pitkää aikaa, kun mies on jo ohjattu Suomen hiihtomaajoukkueen lääkärin Peltolan (Kari Ketonen) ja päävalmentajan Ilmon (Janne Reinikainen) puheille. Hiihtohullu kansa saa Toivosta uuden salaisen aseen nuorelle ja lupaavalle hiihtäjättärelleen Ainolle (Pamela Tola), jonka kanssa Toivo pääsee tekemään verivalat.
Veritankkaus-aiheen lisäksi elokuva pohtii hyvinkin satiirisella tavalla sitä, onko Toivo riittävän isänmaallinen mies, mihin kaikkeen hän on valmis yhteisen hyvän nimissä ja millainen kaksinaismoralismi kaiken tämän menestysvimman takana oikein on. Tämän elokuvan jälkeen olisi hyvä katsoa uudelleen Sinivalkoinen valhe. Ja en voinut välttyä sen pohtimiselta, että miten paljon ’leikkaamon lattialle’ jäänyttä dokumenttitavaraa oli kenties löytänyt tiensä tähänkin tarinaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Mr. Arto Halonen kuitenkin itse kiistää minkään todellisen tapahtuman tai henkilön suoraan heijastuneen Isänmaallinen mies -elokuvaan. Olipa se niin tai näin, niin meininki valkokankaalla on välillä on niin älyttömän oloista, että sitä ei voi epäillä kuin todenperäiseksi.
Mr. Arto Halosen edellinen dopingia käsittelevä dokumentti-elokuva Sinivalkoinen valhe (2012) ei kerännyt kuin 6500 katsojaa suomalaisissa elokuvasaleissa (häpeällisen vähän), joten kovasti toivon, että tämä elokuva korjaa tilanteen, mutta riski on olemassa. Suomalainen murtomaahiihto ja sen koukerot 1980-2000-luvuilla eivät välttämättä kovin innokkasti iske potentiaaliseen elokuvayleisöön, mutta ainahan sitä saa toivoa (ja hieman myös dopata). Samaa hiihtohullua kansaa koskettava doping-teema on tässä hyvin esillä tosin komediallisemmassa muodossa. Ehkä se hieman edistää katsojien saamista. Mr. Halonen osaa kuitenkin tehdä hyviä ja koskettavia elokuvia, mistä muun muassa Prinsessa (2010) on hyvä esimerkki. Isänmaallisestä miehestä lisää kiinnostuneet voivat klikata itsensä tänne. Joten ei kun mars matkaan ja leffaan katsomaan, miten pikkuinen Suomi yritti tehdä sitä mitä isommat maat teki edellä.
Vaikka Isänmaallinen mies on hyvä ja mielenkiintoinen dokusoopa dopingista ja siihen mukaan tulevista koomisistakin piirteistä, niin mielestäni Sinivalkoinen valhe osui ja upposi ainakin tähän maaperään paremmin. Elokuvan näyttelijät toki tekevät parhaansa, mutta ilman suurempaa syventämisen mahdollisuutta hekin jäävät jollakin tapaa taustalle. Isänmaallisessa miehessä toteutuu ohjaaja-käsikirjoittajan toive nostaa esille myös ymmärrystä dopingia käyttäneitä ihmisiä kohtaan. Tämän näkökulman soisi jo itsessään tuovan katsojia leffasaleihin. Ja vaikka Mr. Halonen sanookin, että nyt saa doping-aiheiset tuotokset olla tehty, niin en laittaisi kovasti vastaan, jos valkokankaalle tulisi aiheesta vielä yksi elokuva / dokumentti. Olisi mielenkiintoista seurata elämää rehellisesti itseään doppaavien urheilijoiden parissa. Tosin tämä kyllä edellyttäisi, että oikeassa elämässä olisi selvästi omat kisat puhtaille ja aineistetuille urheilijoille ja se ei taida kyllä tapahtua meikäläisen elinaikana.
| Piikittävää veritankkausta |    |
|---|---|
| koko isänmaallisuuden edestä. Isänmaallinen mies on kuvaus kävelevästä veritankista, jota käytetään raa'asti hyväksi voiton tavoittelun merkeissä. Ohjaaja ei osoita syyttävää sormeaan kehenkään erityisesti, mutta elokuvasta saa kyllä tehtyä ilman sitäkin omia mielleyhtymiä, mikä lienee ollut osaltaan leffan tarkoituskin. Elokuva on pyrkinyt olemaan satiirinen komedia aiheesta, mutta ei onnistu ihan siihen asti pääsemään. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Sinivalkoista valhetta Isänmaallinen miehen sijaan. Isänmaallista miestä suosittelenkin kuitenkin kaikille, joita tuulisella huipulla pysyminen kiinnostaa sekä niille, jotka kaipaavat valkokankaalla paluuta neonväriseen 1980-lukuun, itse tunsin jälkimmäisen kohdalla aina välillä satunnaista myötähäpeää. Onneksi tästä on menty eteenpäin - ainakin vaatetuksessa. Isänmaallinen mies ei kovasti kouraise dopingia, enempikin olisi ollut tarpeen, mutta ainakin se uskaltaa esittää sitä, mistä kaikki edelleen puhuvat. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: hannu-pekka björkman, kari ketonen, katja küttner, lauri tilkanen, martti suosalo, mikko kouki, pamela tola, satu paavola