Jon ’The Don’ Martello (Joseph Gordon-Lewis) pitää itseään Jumalan lahjana maailman naisille. Sitoutumista sellaiseen kuitenkin hieman estää miehen riippuvuus nettipornosta ja innokkuus alistuiseen bilettämiseen /yhden yön suhteisiin. Miehen uusin ihastus Barbara (Scarlett Johansson) puolestaan katselee aivan liian paljon tyttöhömppäelokuvia. Näiden kahden elokuvallinen kiinnostus ja syyt niiden valintaan eivät välttämättä kohtaa kovin hyvin. Henkistä tukea asialleen Jon saa kuitenkin koulukaveriltaan Estheriltä (Julianne Moore), joka sekoittaa Jonin pakkaa entisestään. Miten toimia oikein tilanteessa, jossa seksi on kivaa, mutta pornon katselu on vielä kivempaa.
Alunperin elokuvan nimeksi oli suunniteltu Don Jon’s Addiction, mutta ohjaaja-käsikirjoittaja Mr. Joseph Gordon-Lewis sai tarpeekseen utelijoista, jotka kyselivät sitä, että tekeekö mies elokuvaa nettipornoriippuvuudesta. Ei kuulemma tehnyt, joten Addiction sai lähteä. Sen sijaan elokuva kylläkin painottaa sitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan asioina / esineinä ihmisyyden tunnistamisen sijaan ja mitä seurauksia tällaisella toiminnalla oikein on. Tähän liittyy olennaisena sen ajatuksen sisäistäminen, että millaiseksi oikein näemmä todellisen elämän elokuvien näkökulmasta. Ehkä tässä pitää alkaa vaan hyväksymään, että elämälläni ei ole Bridget Jones -tyylistä loppua, tai Mr. Darcy ei odota jossain nurkan takana. Mr. Gordon-Lewisia onkin kiitettävä siitä, että on tuonut esille hyvin tämän sukupuolten välisten erojen maailmankuvan syntymiselle elokuvatarjonnan kautta. Siinä missä miesten tulisi päästä pornon muodostamasta nais-/seksikuvasta eroon, naisten tulisi tehdä samoin tyttöhömppä-happy-end-elokuvien suhteen. Elokuva ei kuitenkaan kaikkea tätä liian vahvasti alleviivaa, joten Don Jon ei ole mikään Shame (2011), joten mahdollista seksimäärää ja todellista naisen aineellistamista pelkäävät voivat huokaista helpotuksesta. Mikäli seksi/pornoriippuvuus kuitenkin kiinnostaa, suosittelen kaivamaan esiin Shamen ja odottamaan tulevaa Thank You For Sharing.
Ranskalainen ohjaaja Mr. Francois Truffaut kysyi usein, että ovatko elokuvat tärkeämpiä kuin elämä itse. Se, miten sitten taas määrittää elokuvansa, pornoksi vai tyttöhömpäksi, onkin katsojan oma valinta, mutta se ei poista kysymystä. Onko elokuva tärkeämpi kuin elämä itse / eläminen todellisuudessa? Ja mikä ihme näissä valkokankaan tai pienemmän ruudun tuotoksissa saa meidät pitämään niistä todellista elämää enemmän. Don Jon pyrkii omalta osaltaan avaamaan tätä ja yrittää jopa hieman antaa siihen vastaustakin. Toki se antaa vastauksen moniin muihinkin kysymyksiin, joita ei tässä kannata ruveta avaamaan.
Don Jon on varmasti ollut näyttelijöiden ihmemaa. Ms. Scarlett Johansson pääsee näyttelemään seksisymbolia koko rahan edestä. Media on hänelle tämän roolin antanut, joten näihin saappaisiin virallisestikin hyppääminen – vaikkakin välillä vaikeana tyttöystävänä – ei liene ollut hänelle kovin haastavaa, huolimatta siitä, että daamia ei juurikaan ole nähty komedioissa. Ms. Moore puolestaan tuo mukanaan kypsää puumamaista ajattelua siitä, että ikä ei sulje pois rakkauden tarvetta, mutta vanhemmissa naisissa piilee myös sitä viisautta, jota nuorempien (miesten ja naisten) olisi hyvä kuulla. Mr. Gordon-Levitt puolestaan näyttelee jälleen kerran erilaisen roolin kuin aiemmat suorituksena ja näin laajentaa repertuaariin. Vaikka aikaa voisikin kuluttaa myös sen pohtimiseen, että johtuiko miehen roolin Don Jonin menestys naismarkkinoilla vain siitä, että hän myös vastasi elokuvan käsikirjoituksesta. Lopuksi on annettava mainetta ja mammonaa myös Don Jonin perheen jäsenille, jotka esittävät hyvin karikatyyrisen kuvauksen italiaisperinteisestä La Familiasta. Tony Danza, Glenne Headly ja Brie Larson tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Ja varsinkin Don Jonin siskon (Brie Larson) loppukommenttia kannattaa suosiolla odottaa, siinä voi piillä enemmän totuutta kuin uskalletaan ääneen myöntää.
| Teinipoikien pokausunelmaako |    |
|---|---|
| jossa yritetään opettaa naisten kohtelua ihmisiä, ei esineinä. Tämän lisäksi Don Jon on komedia seksistä, joka tarjoilee kaiken suhteellisen valmiiksi pureskeltuna katsojille. Miksi vaivautua ajattelemaan yhtään enempään. Mutta samaan hengenvetoon voi myös todeta, että Don Jon on yllättävän syvällinen ja kypsä tuotos sen käsikirjoittaja-ohjaajalta Mr. Gordon-Levittiltä. Jokainen elokuvan yksityiskohta tuntuu olevan osa valmiiksi ajateltu kokonaisuutta ja toimivuutta ylläpitäen. Uskoisinkin leffan saavan hyvin vahvan kaksinapaisen menestyksen, joko tästä pidetään ihan sikana tai sitten katsojat kokevat tulevansa höynäytetyiksi. Itse aikana asiaa sulateltuni sulauduin tuohon ensimmäiseen joukkoon. Moniosaajan Mr. Gordon-Levittin esityksiä on ilo seurata ja jäädä odottamaan seuraavaa yllätystä. Suosittelen leffaa kaikille niille, jotka kaipaavat leffavirikkeidensä käsitteellistämistä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: joseph gordon-levitt, julianne moore, scarlett johansson