Outin Leffaopas

Star Trek Into Darkness -elokuvassa Enterprisen henkilökunta joutuu kohtaamaan organisaation sisältä tulevan pahan voiman. Kapteeni Kirk (Chris Pine) johdattaakin sen merkeissä koko henkilökuntansa jahtaamaan sitä ainoaa miestä, joka voi tuhota koko maailman. Tämä mies on John Harrison (Benedict Cumberbatch), käänteisen psykologian kiitettävästi hallitseva terroristi. Elokuvan nimi viittaa hyvin sen sisältöön, alusta asti mennään riskillä menettää niitä läheisiä ja rakkaita. Joten toivoa sopii vain parasta koko miehistölle. Mukana Harrisonin perässä tähtitaivaalla kiitävät kapteeni Kirkin kanssa Spock (Zachary Quinto), Scotty (Simon Pegg), Uhura (Zoë Zaldana), Chekov (Anton Yelchin), Sulu (John Cho) ja Bones (Karl Urban) sekä uutena tuttavuutena Carol Marcus (Alice Eve).

Siinä missä edellisessä Star Trekissä (2009) pahiksen roolia kantoi Nero (Eric Bana), niin hän eroaa tavoiltaan totaalisesti Harrisonista. Nero halusi tuhota, fyysisesti, kaiken – maapallon, Vulcanin ja Enterprisen. Neron kanssa samaan pöytään istuminen loppuisi ilmeisesti omaan kuolemaansa siinä paikassa. Harrison puolestaan on ihan toista maata, hänen kanssaan pystyy istumaan samaan pöytään keskustelemaan järjellisesti, kunnes ehkä huomaa, että omat ajatukset eivät ole enää omia tai kehenkään, edes itseensä ei voi totaalisesti luottaa. Myöskin kun edellisessä Star Trek elokuvassa Kapteeni Kirk (Pine) sai oman aluksensa, niin tässä elokuvassa hänen täytyy ansaita paikkansa sen pomon pallilla. Tästä täytyykin kiittää rainan ohjajaa Mr. J.J. Abramsia itsenäisen jatko-osan teosta, joka jatkaa hyvin Star Trek-teeman päivittämistä 2000-luvulle. Nyt valkokankaalla Star Trek on jatko-osa lähinnä vain miehityksensä puolesta, mutta samalla kuitenkin suhteellisen itsenäinen elokuva, mikä ei edellytä aiemman osan näkemistä.

Star Trekin siirtyminen 2000-luvulle ei kuitenkaan ole sujunut kaikkia sarjan faneja miellyttäen. Kun ohjaaja Mr. Abramsin pyrkimyksenä on ollut tehdä suuria katsojamääriä (taustalla kuuluu kassakoneiden kilinää) miellyttävä elokuva, on samalla jouduttu tinkimään joistakin Star Trekille tyypillisistä piirteitä. Aivan kuin ohjaaja olisi toiminut kapteeni Kirkin tavoin ja huijannut Kobayashi Maru -testissä. Vuoden 2009 Star Trek elokuva oli selvästi suunnattu enemmän faneille ja se näkyi myös lopputuloksessa, joka oli mielestäni tätä parempi. Ja tämä on suunnattu sinne kassakoneiden toiminnan ylläpitämisen suuntaan, mikä voi jättää hieman oudon tunteen elokuvan lopussa elokuvan pyrkiessä miellyttämään mahdollisimman monia.

Star Trek-kultti sai alkunsa noin 40 vuotta sitten. Alunperin televisioon suunniteltu sarja ei menestynyt kovin hyvin ja se vedettiinkin ruutuaikaa kuluttamasta pois suhteellisen pian ensimmäisen kauden jälkeen. Tänä aikana sarjalle oli kuitenkin ehtinyt muodostua omat vannoutuneet faninsa, jotka vaativat uusintaa uusinnan jälkeen. Nämä uusinnat pitivätkin sarjan elossa, loivat sille uusia faneja ja maksavaa massaa, jotka saivat nauttia ensimmäisestä Star Trek elokuvasta valkokankailla vuonna 1979 (The Star Trek: The Motion Picture). Sitä seurasi kahdeksan muuta elokuvaa ja paluu ruutuaikaan vuonna 1987 kapteeni Jean-Luc Picardin (Patric Stewart) voimin. Menestys vaikutti pysyvältä ja sitä se olikin vuoteen 2002 ja elokuvaan Nemesis asti, joka ei miellyttänyt ketään. Nemesiksestä oli pitkä edelliseen Star Trek elokuvaan, joka puolestaan räjäytti pankin uudestaan kapteeni James T. Kirkin (Chris Pine) turvin. Nyt ollaan tässä sarjan 12ssa elokuvassa ja toivottavasti loppua uudelleen alkaneelle menestykselle ei näy. Vuonna 2016 Star Trek sarja täyttää 50 vuotta ja olisi todella outoa, jos sitä ei muistettaisi hyvällä elokuvalla Bondin Skyfall-elokuvan tyyliin. Ohjaaja tälle tulevalle rainalle on kuitenkin vielä pimeydessä. Kaksi edellistä Star Trek-elokuvaa ohjannut Mr. J.J. Abrams on varattu muualle. Mies nimittäin siirtyy ohjaamaan seuraavaksi toista avaruusseikkailua Star Wars: Episode VII.

Mutta olipa sitten niin tai näin, niin uusin Star Trek kyllä lunastaa kesäleffapaikkansa muidenkin tämän vuoden popcorn-kesäleffa-yrittäjien joukossa. Ja kun katsojien ajasta sekä kukkaron sisällöstä ovat kisanneet sellaiset popcorn-rainat kuin G.I. Joe: Retalion, The Host ja Oblivion niin Star Trek mahtuu hyvin tänne joukkoon yhtä viihdyttävänä kuin esimerkiksi Iron Man 3. Luvassa tälle kesälle on kuitenkin vielä lisää sci-fi pohjaisia toimintaleffoja. Uskoisin jokaisen löytävän niistä omat suosikkinsa. Valkokankaalle rymistelevät vielä muun muassa (toivottavasti myös Suomessa) ainakin vielä Mr. Night Shyamalanin uusin tuotos After Earth, animaatiorintamalla Despicable Me 2, Supermiehen uusi tuleminen rainassa Man of Steel sekä kohtaaminen Godzillojen kanssa leffassa Pasific Rim. Loppuvuoteen ilmestymistään jäävät odottamaan näiden lisäksi muun muassa Elysium, Ender’s Game ja Gravity, joissa vietetäänkin myös kunnolla aikaa avaruudessa.

Menoa ja meininkiä kostomerkeissä

ylitse oman tarpeen. Star Trek Into Darkness on vakuuttava elokuva, joka ei paljon tyhjiä hetkiä tarjoile vaan pitää katsojan kiinni penkissä alusta loppuun. Ohjauksen taso on juuri sitä mitä Mr. Abramsilta voi odottaa, roolityö on edelleen hyvää ja elokuvasalista voi poistua suhteellisen tyytyväisenä. On kuitenkin sitten ihan toinen asia, miten paljon leffasta muistaa salista poistumisen jälkeen. Toki valkokankaalla oli rymistelyä ja toimimtaa, jännitystä ja mielenkiintoisia juonenkäänteitä, mutta näiden ohella henkilöhahmojen kasvu ja yhteys toisiinsa oli mielestäni jätetty hieman retuperalle tai erittäin nopealle esittämiselle – ja sitten takaisin tuohon toiminnan pariin. Toisaalta on kyllä ymmärrettävä, että niillä ei välttämättä ole suurempaa merkitystä popcorn-leffassa. Joten pitäisi varmaan vain olla tyytyväinen siihen, että valkokankaalla on nyt tarjoiltu nautittavia sci-fi elementtejä yhdessä hauskan ja mielenkiintoisen tarinan kanssa. Suosittelen leffaa kaikille Star Trek -sarjan faneille sekä vauhdikkaasta toiminnasta pitäville, siltä ei tässä elokuvassa voi välttyä.

Overall
Kokonaisarvosana.