Olympus Has Fallen -elokuvassa epäsuosioon ja konttorityöhön joutunut presidentin entinen turvamies Mike Banning (Gerard Butler) joutuu keskelle terroristihyökkäystä Valkoisessa talossa. Turvamiehenä saadut tiedot auttavat häntä presidentin Benjamin Asherin (Aaron Eckhart) pelastusoperaatiossa, jota pidetään vankina bunkkerissa valkoisen talon kellarissa. Siinäpä tämä suljetussa tilassa olevan leffan juoni peruskäänteiltään.
Ohjaaja Mr. Antoine Fuqua on tehnyt Die Hardia Die Hardemman elokuvan, joka voisi olla lähes täydellinen kopio kiperässä paikassa olevasta miehestä suurta terroristiryhmää vastaan, jos Mr. Butler vain olisi yhtään koomisempi tai lohkoisi menemään enemmän ikimuotoisia on-linereita. Elokuva on kyllä kaikessa synkkyydessään tyypillinen Mr. Fuqua leffa, sillä samaa realista synkkämielisyyttä on havaittavissa myös miehen muista rainoista: Training Day (2001), Tears of the Sun (2003) ja Brooklyn’s Finest (2009). Toisaalta ohjaaja kyllä itse painottaa halunneensa tehdä hauskan elokuvan ja verrattuna miehen aiempiin tuotoksiin, kyseessä on nyt suorastaan komedia kaikista kasaantuvista ruumiista huolimatta. Salli vain niiden hymyhuulten kaartua kaikessa rauhassa kohti korviasi aina välillä elokuvan tiimellyksessä, vaikka varsinaista naurunrämäkkää et saisikaan aikaiseksi.
Olympos on valloitettu elokuva on toinen tänä kesänä valkokankaalle singahtavista rainoista, joissa Yhdysvaltojen presidentin virka-asuntoa laitetaan uuteen uskoon. Luvassa on vielä Mr. Ronald Emerichin White House Down-raina. Mr. Emerichillä lienee jotain pysyvää taloa vastaan, sillä se kärsii aina suhteellisen huonon kohtalon hänen elokuvissaan (Independence Day, 2012). Katsoja voi kuitenkin lohduttautua sillä, että rainat eivät ole ihan identtisiä, vaikka samoissa maisemissa liikutaankin. Uskoisin siis molemmille riittävän fanijoukkonsa, varsinkin jos ne keskittyvät samanlaiseen suljetussa / pienessä tilassa tapahtuvaan toimintaan. Toisaalta en kyllä laittaisi yhtään pahakseni, jos toisessa leffass tulisi vähemmän kuolleita. Vaikka Olympos on valloitettu -rainassa ihmisten lahtaamista ei dramatisoida, niin välillä oli kyllä pakko miettiä, että oliko valkoisessa talossa enää oikeasti ketään kohta tapettavana.
Olympus Has Fallen ja White House Down eivät ole ainoat elokuvalliset kaksot samasta aiheesta. Viime kesänä meille tarjoiltiin Lumikkia kahdessa eri versiossa (Mirror, Mirror ja Snow White & The Huntsman), sitä ennen hyödynnyttettin ystävyyssuhdetta ihan uudella tavalla (No Strings Attached ja Friends With Benefits). Muistoissa on myös tulivuoren purkauksia vuodelta 1977 (Dante’s Peak ja Volcano) ja maapallon pelastuminen massiiviselta meteoriitiltä vuonna 1998 (Armageddeon ja Deep Impact). Samaa tuplaleffausta on myös animaatioiden puolella. Vuonna 1998 Antz ja A Bugs’ Life kilpailivat samoista katsojissta. Vuonna 2010 kävi ihan samoin animoiduin supersankareiden keskuudessa (Despicable Me ja Megamind). Tältä tuplaukselta ei liene voi välttyä, mutta haittaako tuo loppujen lopuksi.
| Paluu Die Hardin juurille |    |
|---|---|
| tai ainakin runsasta yrittämistä siihen suuntaan ilman yhtä sujuvaa sanaleikkiä ja huumorinheittoa mitä Die Hard-leffoissa parhaimmillaan on ollut. Olympuksen valloittaminen pohjois-korealaisin voimin on ihan katsomisen arvoinen raina. Se vie katsojansa nopeasti toiminnan ytimeen, ei turhaa lässyttele parisuhderomantiikalla ja ruumiita tulee siinä määrin, että katsojalta katoaa niistä luku jo alkumetreillä. Toisaalta mitä vähemmän keskeisiä hahmoja, sitä enemmän niistä jaksaa välittää ja oikeasti toivoa sitä kuuluisaa häpi endiä. Elokuva arvioinnin näkökulmasta katsottuna Olympus on valloitettu tarjoaa juuri sitä mitä toimintapainotteinen katsoja haluaa. Se ei ole useista kuolemista huolimatta liian raadollinen, vaan jaksaa pitää toiminnan seuraamisen mielenkiintoisena ja tarjoaa välillä jopa suhteellisen hauskojakin kohtauksia. Mr. Butlerille kiitos tästä ja monesta muustakin asiasta. Oli ihastuttavaa nähdä miehen paluu toimintakörmyjen kastiin miehen edellisen elokuvan jälkeen. Itse koin rainan myönteisempänä kuin odotin ja se on aina myönteinen yllätys. Leffa ei tavoittele mitään suurempaa ja syvällisempää juonta, vaan kunnon raskaan kaliberin toimintaa. Tässä se onnistuu kiitettävällä tavalla, kunhan se pääsee vauhtiin alun hömpötyksen jälkeen. Suosittelen Olympos on valloitettu -rainaa erittäin lämpimästi kaikille toimintaleffojen ystäville. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: aaron eckhart, gerald butler, morgan freeman