Laulu koti-ikävästä on suomalainen road-movie, siirtolaisuusdokumentti ja isä-poika-suhteesta kertova musikaalinen elokuva. Katsojalla on siis varaa valita vaikka mistä. Noin 40-vuotias Kai Latvalehto ajaa isänsä Taunon kanssa Oulusta Götebörgiin, missä Kai vietti lapsuutensa 1970-luvulla. Tätä ajomatkaa vie eteenpäin musikaalinen katsaus koti-ikävä lauluihin, joita katsojille tarjovat toisen polven ruotsinsuomalaiset artistit lauluista, joita suomalaissiirtolaiset kirjoittelivat 1970-luvulla. Laulujen sanat sitten kertovatkin kaiken tästä koti-ikävästä, alkoholin käytöstä, ruotsalaisten asenteesta suomalaisiin ja toiveet paremmasta huomisesta.
Laulu koti-ikävästä antaa varmasti parhaiten niille ihmisille jotain syvempää sanomaa valkokankaalta, joilla on juuret ainakin kahdessa eri paikassa. Sillä niin hyvin Kai etsii omia juuriaan matkan aikana yksin ja yhdessä isänsä kanssa. Luvassa on käsittelyä syyllisyydestä, häpeästä, rikollisuudesta, alkoholismista ja muista perhesalaisuuksista. Muut voivat joutua sitten ihmettelemään, että mistä kaikesta tässä oikein on kyse.
Ohjaaja Mr. Mika Ronkainen on ehkä enemmän tunnettu Huutajista kertovista dokumentista. Kyseinen dokkari valittiin aikoinaan ensimmäisenä suomalaisena elokuva Sundance-elokuvafestivaalien ohjelmistoon. Joten ohjajaalta voi odottaa hieman erilaista lähestymistapaa valtavirtaan verrattessa. Ja näin kyllä on. Viimeksi valkokankaalla miehen tuotannosta oli nähtävissä Freetime Machos (2010). Nyt mies on ottanut oivallisesti kantaa musikaalisen dokumentin merkeissä. Valkokankaalta soljuvat laulut täydentävät hyvin Kain ja hänen isänsä välisiä keskusteluja. Joskus ne biisit vain koskettavat keskustelua enemmän ja tällä kertaa siitä koskettamisesta ovat vastanneet muun muassa Anna Järvinen, Markus Fagervall ja Harri Mänty.
Laulu koti-ikävästä vaikuttaa löytäneen kohdeyleisönsä tai ainakin kriitikoiden huomion. Se palkittiin tänä vuonna Göteborgissa parhaana pohjoismaisena dokumenttielokuvana. Suomi ei jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan palkitsi dokumentin Tampereen elokuvajuhlilla yleisöpalkinnnolla ja pääpalkinnolla yli 30-minuuttisten elokuvien kategoriassa. Molemmat tittelinsä dokumentti varmasti ansaitsee hyvällä syyllä, itse jäin kuitenkin kaipaamaan hieman lisää juurettomuuden selvittämistä ja vaikutusta. Ehkä se makaa siellä leikkaamon lattialla, ehkä ei. Mutta mielestäni se olisi täydentänyt leffaa hyvin.
| Miten sinä hoidat koti-ikävääsi? |    |
|---|---|
| Laulu koti-ikävästä dokumentti pääsee kunnolla syvällisten asioiden pariin alun naurattamisen jälkeen. Sen jälkeen se viekin katsojaa hyvin pohjamudissa olevien kysymysten luo. Vastauksia niihin ei varsinaisesti ole, mutta niitä on hyvä siitä huolimatta pohtia. Me kaikki olemme oman historiamme tuotoksia. Dokumentti auttaa ymmärtämään juurettomuudesta kärsiviä ja avaa sen merkitystä ihan tavalliseenkin arkeen. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että Laulu Koti-ikävästä oli mielenkiintoinen kokemus ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille niille, jotka eivät oikein tunnu kuuluvansa minnekään. Juurettomuuden tavoin, dokumentti ei tarjoa sitä valmista ratkaisua sellaisen kokijalle. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
