Outin Leffaopas

Hitchcock -elokuva sijoittuu ohjaajamestarin elämässä aikakauteen, jolloin Mr. Alfred Hitchcock (Anthony Hopkins) teki yhtä uransa (ja kenties maailman) parhaimmista ja kaupallisesti menestyksekkäimmistä kauhuleffoista, Psykoa (1960). Hitchcock-elokuva kertoo Psykon tekemisestä sekä esittelee pulliaisena pyörimisen näkökulmasta sen, miten ohjaajanero kohteli luottonäyttelijöitään Vera Milesia (Jessica Biel) ja Janet Leighia (Scarlett Johansson). Mutta näitäkin enemmän elokuva keskittyy Hitchcockin ja hänen vaimonsa Alma Reveillen (Helen Mirren) suhteeseen. Merkittävistä naisista mainitsemisen arvoinen on myös ohjaajan uskollinen assistentti Peggy Robertson (Toni Colette), joka yhdessä Alman kanssa kuului niihin naisiin, jotka seisoivat säässä kuin säässä ohjaajan rinnalla.

Ms. Reveillellä vaikuttaa olleen suurempi rooli Hitchcockin elokuviin, kuin julkisesti tiedetään. Mr. Hitchcock piti vaimoaan muusanaan, neuvojanaan ja ystävänään. Nyt valkokankaalla loistavat Ms. Mirren ja Mr. Hopkins antavat karismansa loistaa tavalla, joka saa aikaa aikamoista nokittelua. Tämän avioliiton toimivuuden katsominen on yhtä mielenkiintoista kuin Psykon tekemiseen liittyvät haasteet.

Tältä kohdin elokuva voi jättää joitakin kauhugenren ystäviä pettyneeksi, sillä Psyko-elokuvaan ei kuitenkaan kovin syvällistä katsausta suoda, ehkä siitä johtuen, että nyt valkokankaalla nähty raina perustuu erittäin löysästi Mr. Stephen Rebellon kirjaan Alfred Hitchcock and the Making of Psycho (1990). Jos Hitchcock-elokuva olisi keskinnyt Psykon esittelemiseen, sen nimi olisi varmaan pitänyt olla ’Making of Psycho’ Hitchcockin sijasta. Toisaalta elokuvan tekijöitä kiellettiin ankarasti näyttämästä mitään aineistoa liittyen alkuperäiseen Psykoon, mukaan lukien myös Norman Batesin mukavaa kotimökkiä.

Ja nyt jos et ole, koskaan Psykoa nähnyt, en ihmetele, jos koet yllättävää tarvetta tämän asian paikkaamiseen. Tämä voi kyllä myös osin johtua siitä miten Hitchcock osoittaa halvalla budjetilla tehdyn elokuvan päätyvän kassamagneetiksi vastoin kaikkia oletuksia ja sitä kautta laukaisevan myös samankaltaisten elokuvien virran. Hitchcock ei itse koskaan ymmärtänyt Psykon suurta suosiota vaan tyytyi toteamaan: It’s only a movie. Mutta millainen leffa ja millainen sen vaikutus sitten olikaan, olivat täysin yllätyksiä elokuvan tekijälle.

Aikoinaan valtavirrasta poikenneen elokuvan, Psykon, näkökulmasta katsottunut Hitchcock-elokuva osoittaa mielenkiitoisella tavalla, miten erilaisille elokuville on vaikea saada rahoitusta. Oivia esimerkkejä viimeisen vuoden ajalta ovat vaikkapa The Untouchables, jossa neliraajahalvaantuneen toivottiin kävelevän edes muutamia askeleita rahoitushanojen avaamiseksi, tai The Sessions, missä puolestaan aihe seksin ostamisesta ja kehitysvammaisuudesta ei saavuttanut hurraa huutoja maksajien suunnassa. Onneksi ohjaajat Mr. Hitchcockin tavoin ovat kuitenkin pitäneet kiinni taiteellisestä näkemyksestään ja kassamenestys onkin ollut sen jälkeen yleensä omaa luokkaansa. Psykon tekemisen taustalla vaikutti myös Mr. Hitchcockin vimma osoittaa arvostelijoilleen, että hän ei ole menettänyt taitojaan elokuvan tekemisessa, vaikka miehen edellinen elokuvakokeilu ’Vertigo’ osoittautui aikoinaan studioille flopiksi. Tällä hetkellähän Vertigo on äänestetty maailman parhaaksi elokuvaksi.

Parisuhteen koukeroiden esittelemisen lisäksi Hitchcock-elokuvaa voi todellakin pitää kunnianosoituksena Sir Alfred Hitchcockille (1899 – 1980), jonka tuotanto on innoittanut useita eri taiteentekijöitä hänen elinaikaaan ja sen jälkeen. Ohjaaja, joka uskalsi nousta hollywoodlandia asettamia elokuvan sisältöjen sääntöjä vastaan ja tuottaa oman näköistä jälkeään, ei välttämättä ollut kovin suosittu studiopomojen mielessä. Elokuvissa kävijät tiesivät kuitenkin paremmin. Mr. Hitchcockin jännitystä tihkuneet leffat sisälsivät sellaista mustaa huumoria ja uusia elementtejä, joita valkokankaalla ei oltu aiemmin nähty. Nämä massasta poikkeavuudet ovatkin varmaan omasta syystään muuttaneet miehen tuotantoa klassikoiksi, joille riittää edelleen runsaasti katsojia ja ihailijoita. Asia on sinänsä mielenkiintoinen, sillä elokuvakriitikoiden mielessä Mr. Hitchcock koettiin liian populistiseksi, eikä hän siten voinut olla kovinkaan vakavasti otettava ohjaaja. Ehkä tästä syytä mies ei koskaan saanut suurempaa arvostusta kriitikoiden raadittamissa elokuvapalkinto-kisoissa ennen elämäntyöstään saamaa Oscaria (1967).

Kurkistus kulissien taakse

Hitchcock on selvästi enemmän tarinallinen tuotos kuin dokumentti ohjaajasta. Se ei myöskään ole making of psycho-kooste, vaan kuvaa ohjaajan elämää kulisseissa ja kotona, sekä niitä vastoinkäymisiä mitä 1960-luvun elokuvateollisuudessa oli. Elokuvan nimeksi oli kyllä myös sopinut Alma Reville, sillä niin hyvin se keskittyy kuvaamaan Hitchcockin vaimon tarinaa. Toisaalta silloin kukaan tuskin olisi löytänyt tientään leffasaliin. Hitchin vaimo osoittaa elokuvassa todeksi kuuluisan lauseen, että jokaisen mahtavan miehen takaa löytyy uuttera vaimo. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että Hitchcock tarjoaa hieman pintaa syvällisemmän näkökulman ohjaajamestarin elämän yhteen aikakauteen. Se on tasalaatuisesti kuvattu ja kantaa katsojaansa mukanaan sen loppuun asti, hyvin perinteiseen hitchcockimaiseen tyyliin. Suosittelen elokuvaa kaikille, joita kiinnostaa kurkistus kulissien taakse Psykon kohdalla ja jotka ovat kiinnostuneita ohjaajamestarin elämästä.

Overall
Kokonaisarvosana.