Killing them softly -elokuvan juonen voi napakasti tiivistää seuravasti: Jackie Cogan (Brad Pitt) on ammattitappaja, joka on laitettu selvittämään valkokaulusmiesten puolesta mafian suojaamassa pokeri-illassa tapanutta ryöstöä. Perusjuonen, eli tämän tapahtuman suunnittelemisen, itse ryöstän ja jälkipuinnin kohdalla, rinnalla voi keskittyä katselemaan hyvää ja tosituntuista dialogia taitavan miesnäyttelijäkaartin kesken. Ja todellakin miesten, sillä elokuvassa vilahtaa vain yksi nainen, jolle on suotu muutama vuorosana. Elokuva siis pursuaa aika lailla testosteronia mafia-taustaisessa hengessä, mutta ei päälle vyöryävän fyysisellä tavalla.
Elokuvaa on markkinoitu mahdollisuudena nähdä vakuuttava joukko taitavia miesnäyttelijöitä valkokankaalla. Samaan leffaan on saatu mahdutettua Mr. Pittin lisäksi herrat James Gandolfi, Ray Liotta ja Richard Jenkins. Tässä kohtaa on tunnustettava, että lähdin katsomaan Mr. Pittin tähdittämää leffaa, mutta leffasalista poistuin Mr. Scoot McNairyn tekemän vaikutuksen alaisena. Mr. Nairy on ollut aiemmin pongailtavissa elokuvista Monsters (2010) ja Argo (2012). Mutta Killing Them Softly räjäyttää kyllä pankin miehen kohdalla. Hän tekee Mr. Pittiä paremman vaikutuksen henkensä puolesta pelkäävänä pikkurikollisena, jolle olisin toivonut huomattavasti paremman lopun elokuvan loppumetreillä. Tätä miestä kannattaa pitää silmällä tulevissa elokuvissa.
Killing Them Softly – Hellävarainen tappaminen on saanut innoituksensa amerikkalaisen alamaailman ammateista kirjoittaneen novelisti Mr. George V. Higginsin trilleristä Cogan’s Trade (1974). Novelli itsessään kritisoi silloista taloudellista tilannetta Yhdysvalloissa ja sama trendi on löydettävissä elokuvasta sijoittamalla se muutaman vuoden taakse presidentin vaaleihin, jotka johtivat Mr. Barack Obaman massiiviseen voittoon vuonna 2008. Tämä poliittisista puheista ja uutisista poimittu taloudellinen pohdinta on sijoitettu todella hyvin keskeisiin tapahtumiin antaen niille sitä kautta ihan erilaista syvyyttä, mitä ensi katsomalta uskoisi. Samalla tavoin elokuvassa kuullut laulut esittelevät päähenkilöiden piirteet, heidän astuessaan ensi kertaa valkokankaalle tai ymmärtäessään tekojensa seuraukset. Pitkästä aikaa en ole havainnut näin taitavaa alleviivausta, johtuneekohan siitä, että elokuva ei muuten musiikilla juurikaan mässäile.
Mainitsemisen arvoinen on myös elokuvan nimi, Killing Them Softly, sillä se on Coganin tapa päästää uhrinsa hengiltä. Kaukaa tappaminen, ilman lähietäisyydelle osuvaa itkua-parkua-jatkuvaa on hänen mukaansa käyttäjäystävällisempää, koska tällöin tapetuksi tuleminen ei ole niin häpeällinen tapahtuma. Ohjaaja Mr. Andrew Dominik on onnistunut tekemään elokuvastaan samantyylisen. Askeettisen arkinen ja suhteellisen hidastempoinen lähestymistapa sopii hyvin myös Coganin elämänfilosofioihin.
| Yllättävän hyvä |  |
|---|---|
| toki Mr. Pittin elokuville asettaa omat vaatimuksensa, mutta leffasaliin mennessä odotin ryskettä ja pauketta, jota ei oikeastaan missään vaiheessa tullut - onneksi. Suoritetut tapot olivat suhteellisen siistiä, eikä niillä juurikaan mässäilty, mutta asia ei kyllä jäänyt myöskään epäselväksi. Mafiapainoitteista toiminta-leffaa toivovat joutuvat pettymään Killing Them Softly-elokuvan kohdalla, koska se painotuu työn siistiin tekemiseen, ennenkaikkea ennakkosuunnittelun avulla. Elokuva-arvioinnin näkökulmasta katsottuna Killing Them Softly esittelee jälleen hyvän keskustelupainoitteisen leffan, jonka todelliseksi tähdeksi nousee mielestäni Mr. McNairy. Leffa pitää otteessaan loppuun asti ja katsoja ei kyllä tule pettymään, ennakko-odotuksistaan huolimatta. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Kun lähettää pojat tekemään miesten työtä mafian suojelemaan pokeri-iltaan, niin tietäähän sen, miten siinä oikein käy. Leffa kannattaa todellakin käydä katsastamassa, viimeistään sieltä pienemmästä ruudusta, televisiosta, kun raina sinne asti ehtii.
Henkilöt: brad pitt, scoot mcnairy