Tanssi ja sen ilmaisuun liittyvät vaikeudet jaksavat innostaa käsikirjoittajia, ja tietenkin hyvät kassatulot samasta aiheesta, vaikuttavat varmasti osaltaan. Nyt nähty Step Up: Revolution ei mitenkään ero pääteemaltaan aiemmista sarjan elokuvista. Pääpari ja tanssipaikka vaikuttaa muuttuvan maailmalla vallitsevan trendin mukaan, mutta Step Up (2006), Step Up 2 the Streets ja Step Up 3D ovat kaikki kuitenkin tunnistettavissa toistensa rinnakkaistarinoiksi / jatko-osiksi. Niissä poika tapaa tytön / tyttö tapaa pojan, kumpikin pitää tanssimisesta omalla tyylillään ja elokuvan lopussa on yleensä kilpailu, joka sitten pitäisi voittaa kotiin. Step Up: Revolution ei paljon eroa tästä formaatista.
Neljännessä osassa ammattitanssijan tehtävistä haaveileva rikkaan liikemiehen tytär Emily (Kathryn McCormick) tulee Miamiin vain tavatakseen siellä katutanssiryhmää, The Mob:a vetävän Seanin (Ryan Guzman). Kuten arvata saattaa tytön isä ei pidä uudesta sulhaskandidaatista eikä tämän tanssityylistä vaan on enemmänkin kiinnostunut maa-alueelta, jolla nuori mies asustaa. Muuten elokuva jatkaa ennalta arvattavalla tyylillä suoraan loppun asti – tanssikilpailuun, jossa voittaja valitaan sosiaalisen median äänestyksen kautta. Tästä kohtaa on elokuvalle annettava tunnustusta, se on osannut hyvin sisäistää nykynuorison sosiaalista maailmaa myös valkokankaalle. Tunnustusta on myös annettava sille, että elokuva ottaa kantaa siihen, että jokaisen on kannettava vastuu niistä kuuluisista omista teoistaan. Ja tällä kertaa se hinta on sananmukaisesti aika korkea.
Hmm.. elokuva oli sinänsä ihan mielenkiintoista katsottavaa, kun ottaa sen performanssin puolelta. Hyvää tanssimista on aina ilo katsoa, joten sen kustannuksella voi antaa anteeksi paperinohuen juonen ja varsinaisen näyttelemisen taidon uupumisen. Loppua näille tanssielokuvielle ei kuitenkaan näy, mikä on hyvä asia, sillä me kaikki löydämme niistä varmaankin omia suosikkejamme. Omia suosikkejani ovat: Saturday Night Fever (1977), White Nights (1985), Dirty Dancing (1987), Strictly Ballroom (1992), Billy Elliot (2000), Black Swan (2010), StreetDance 3D (2010) ja Pina (2011). Mutta on toki myönnettävä, että Step Up:n tyylinen raina mahtuu sinne mukaan, ihan tanssiesitysten vuoksi.
| Flash Mob ihastuttaa |   |
|---|---|
| mutta muuten kyllä leffan juonen unohtaa sillä hetkellä, kun salista poistuu. Tosin harvat tanssin ympärillä pyörivät elokuvat tekevät syvempää vaikutusta, eikä asiaa uusimman Step Up-rainan kohdalla auta sen kovin ohut juoni. Toki valkokankaalla oli tarjolla kiinteitä vartaloita, hyviä tanssiliikkeitä ja liikkeen ilmaisuvoimaan, mutta se ei oikein jaksa kantaa kovin pitkälle, ei edes vaikka leffan jälkeen teki mieli opetella tanssimaan. Elokuva arvioinnin näkökulmasta onkin todettava, että jos katsojaa ei haittaa, että leffa on valmiiksi pureskeltua, mutta tarjoaa hienoja flash mob tanssiesityksiä, katsoja on oikeassa paikassa. Ja ehkä tässä tapauksessa kukaan ei oikeasti osta lippua Step Up-leffaan päästäkseen nauttimaan syvällisestä näyttelijätaidosta ja nokkelasta dialogista. Itse nautin erityisesti museossa ja kaupunginvirastossa esitetyistä tanssiesityksistä. Se olisi oikeasti aika mahtavaa, jos osuisi joskus moisen keskelle. Sitä odotellessa suosittelen leffaa kaikille tanssin maailmaan sydämensä menettäneille, luvassa on mielenkiintoisia makupaloja flash mob tyyliin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Postauksen loppuhuipennuksena on todettava, että Outin leffaoppaan sadas elokuva tuli kirjattua joulukuussa 2010. Hjem Til Jul toi joulun tullessaan ja odotuksen seuraavasta sadasta. Se osui myös joulukuulle, melkein perinteen tavoin. 200s elokuva oli Mr. Pedro Almodóvarin The Skin I Live In – Iho jossa elän, vuodelta 2011. Ja tänä vuonna kolmannen kynttilän blogin kakkuun saa kattaa tämä elokuva Step Up: Revolution – nyt blogissa on kirjattuna 300 elokuvaa. Hyvä minä 🙂 🙂
Katselutahti vaikuttaa pysyvän samana yhä, vaikka vuodet vaan vierivät eteenpäin. Mutta onneksi uusia elokuvia tulee tasaiseen tahtiin, joten orientoidun seuraavaan sataan. Mutta ennen sitä orientoidun arpomaan leffaopasta tässä lokakuussa kommentoineiden kesken kaksi Finnkinon leffalippua. Kommentti siis kannattaa jättää, mihin tahansa lokakuun postaukseen, sillä hyvällä onnella pääset katsomaan marraskuussa oman kullan / parhaan kaverin kanssa, jotain uutta ja kivaa tarjontaa valkokankaalta. Sinne ovat singahtamassa muun muassa Looper, Argo, Rakkaudesta ruokaan ja Twilogy-sarjan viimeinen osa. Arpaonni suosii rohkeaa marraskuun ensimmäisenä päivänä.
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat