Jääkaudelta maailman valloituksensa aloittaneen kolmikon matkaa on seurattu vuodesta 2002 lähtien. Tuolloin meille saapui Ice Age ensimmäisen kerran. Sen kassamenestyksestä johtuen seuraa oli odotettavissa, ja vuonna 2006 nähtiin kuinka jäätikkö alkoi sulaa (Ice Age: The Meltdown). Sitä seurasi matka maan ääriin dinosaurusten pariin vuonna 2009 (Ice Age: Dawn of the Dinosaurs) ja nyt siirrellään mantereita paikoiltaan. Mikä näistä sitten olisi paras, on vaikea sanoa. Itse menetin (ja siellä se yhä vaan pysyy) sydämeni sarjan kolmannelle osalle. Kiitos tästä kyllä kuuluu varmastikin yhtä lailla dinoillekin kuin Mr. Simon Peggille.
Nyt valkokankaalla saadaan taas reilun puolentoista tunnin ajan seurata jörön mammutti Mannyn (Ray Romano), sapelihammastiikeri Diegon (Denis Leary) ja laiskiais-Sidin (John Leguizamo) seikkailuja. Kolmikon seikkailussa vilahtaa tietenkin myös erittäin huono-onninen maaorava Scart (suom. Jyrsis) (Chris Wedge). Tällä kertaa kolmikko joutuu konkreetisti eroon rakkaistaan mannerten välisten myllerrysten vuoksi. Tämän seikkailun aikana Sid löytää kauan kadoksissa olleen perheensä – tai ainakin osan siitä ihastuttavan mumminsa muodossa, Diego saa viehättävää seuraa Shirasta (Jennifer Lopez), kolmikko joutuu kohtaamisiin merirosvojen kanssa ja oppii ymmärtämään todellisen ystävyyden ja perheen arvon jälleen kerran.
Kotisohvalta käsin ajateltuna tämä ystävyyden korostaminen ja erilaisuuden hyväksyminen omalla tavallaan, lienee ovat olleet elokuvan tärkein sanoma. Mukaan oli toki koitettu ämpätä teini-ikään liittyvää itsenäisyyden ja minä-kyllä-tiedän-parhaiten juttuja Mannyn ja hänen tyttärensä, Kirsikan, välille, mutta niillä ei ollut suurempaa merkitystä lopullisen seikkailun kannalta. Ja oikeasti, kun kohdeyleisö varmaankaan ei vielä kärsi hurjista hormonimyrskyistä, niin teemaa on vaikea ymmärtää. Vaikka markkinakatselmuksen mukaan sillä voidaan tietenkin ajatella kosiskeltavan varhaisteinejä…
Toinen mitä aikuiskatsojan näkökulmasta katsottuna on haasteellista tajuta on hurja toiminnallisuus. Elokuvan otteessaan pitäminen on toki ihan suositeltavaa, mutta jos se alkaa muistuttaa Mission Impossible tyylistä jatkuvaa tykitystä, voi miettiä, mikä on lasten elokuvien tulevaisuus. Toimintaa toiminnan päälle? Ja tämä sitten hauskan dialoginen tai vähän syvällisemmän juonen kustannuksella?? Toivottavasti trendi (vaikka vähän pelkäänkin olevani väärässä) ei animaatioiden kohdalla ole kääntymässä siihen, missä toiminnallinen mekastus koetaan ainoaksi vaihtoehdoksi hyvän ja hauskan animaation teossa. Hauskaa tunnelmaa pitäisi saada kyllä muutenkin luotua.
Urhollisen kolmikon ulkopuolella taiteileva maaorava Scrat sai elokuvassa pitkästä aikaa paljon valkokangasaikaa. Sille tehdyt huumoristiset pätkät pähkinän tavoittelussa sopivat hyvin joukkoon ja toimivat itsenäisesti. Sama fyysisen komiikan trendi oli havaittavissa muutenkin kaikkien hahmojen kohdalla. Kuva kun kertoo perinteisesti enemmän kuin tuhat sanaa.
Joka tapauksessa amerikkalainen Blue Sky Studios on tehnyt jälleen vakuuttavan animaation. Jääkauden sankareiden lisäksi animaatiostudio on ilahduttanut meitä Rio-elokuvalla. Myös lintujen seikkailu (eikä vain Angry Bird-yhteyksien vuoksi) osoittautui myös niin kannattavaksi, että sille on tulossa jatkoa Rio 2, vuonna 2014. Tässä yhteydessä on kuitenkin pakko pohtia sitä, miten kauan hyvien ystävien seikkailuja jaksaa katsoa ja mistä vielä voisi ammentaa lisää ideoita. Nyt on jääkausi käyty, vierailtu dinojen luona, perusteltu perheitä ja siirretty mantereita irti toisistaan. Mitä muuta esihistoriallisesta ajasta vielä saisi irti?? Ehdotuksia voi lähetellä Blu Sky Studiolle, sillä kolmikon seuraksi on nyt taas esiltelty uusia lauman jäseniä.
| Jäätikön sankareiden tarina jatkuu merellä |    |
|---|---|
| ja sieltä kotiin pyrkimisellä. Ice Age 4 tarjosi jälleen kerran hyvää mieltä ja sopivasti jännitystä katsojille ikään katsomatta. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on erityisesti todettava leffan edenneen hyvin omalla tahdillaan. Itse en kokenut liian pitkiä hetkiä, tai muita tylsistymisen merkkejä, vaan sen sijaan sain harjoittaa naurulihaksi sopivassa määrin. Tosin ennen varsinaisen elokuvan alkua mukana on pätkä Simponeiden Maggien elämästä. Maggiella oli rankka päivä päiväkodissa, jopa siinä määrin, että sen olisin jättänyt itse pois lasten animaation yhteydestä. Mutta Maggien traaginen päivä jäi kyllä onneksi unholaan itse Ice Age leffan myötä. Elokuva oli oivallinen tapa viettää päivää, se toimi jopa suhteellisen hyvin 3D:n – pitkästä aikaa kunnon esitys, mitä voi jo pitää omana ansionaan. Joten suosittelen leffaa kaikille jäätikön sankareiden fanittajille ja todellista pikakurssia mantereiden mullistukseen kaipaaville. Se ei sitten vaan ihan seuraa tosiasiallista pohjaa, näin ystävällisenä muistutuksena. Minä kiitän ja kumarran. Kiitos, sekä jään odottamaan mahdollisia uusia jäätikön sankareiden seikkailuja. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |