Outin Leffaopas

Turhamainen ja valtakuntaansa tyrannin lailla hallitseva Kuningatar Ravenna (Charlize Theron) pitää hallussaan valtakunnan kaunein titteliä omin keinoin. Joten hän ei suuresti riemastu peilin (Christopher Obi) ilmoittaessa, että Lumikki (Kristen Stewart) olisi ohittamassa hänet piakkoin tämän manttelin perijänä ja tulevana valtakunnan hallitsijana. Kuningatar lähettääkin metsästäjä-Ericin (Chris Hemworth) Lumikin perään Pimeään Metsään tehtävänä palata kädessään Lumikin sykkivä sydän. Perinteisen sadun mukaan metsästäjän käy sääliksi Lumikkia ja tappamisen sijasta hän opettaa tulevaa hallitsijaansa taistelemaan, johdattaen hänet lopulta uskollisten kääpiöiden (Beith, Quert, Muir, Coll, Duir, Gus, Gort ja Nion) ja Prinssi Williamin (Sam Claflin) avulla Kuningatar Ravennaa vastaan.

Hyvin modernin ja väkivaltaisen Lumikki-tarinan takaa löytyy Liisa Ihmemaassa -elokuvaa tuottaneet Mr. Joe Roth ja Mr. Sam Mercer. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä niin paljon visuaalisia yhtäläisyyksiä näiden kahden elokuvan väliltä löytyy. Tällöin voisi olla myös uskottavaa, että rainan ohjaaja Mr. Rupert Sanders olisi katsonut Liisan seikkailuja vähän tarkemmalla silmällä. Oli asia niin tai näin, niin varmaa on kuitenkin se, että Mr. Sanders on päässyt kunnolla revittelemään visuaalisen ilmaisun puolella. Sen verran silmiä hivelevää meno on valkokankaalla, joskin itseään joutui aina välillä muistellemaan siitä, että kyse on Lumikki elokuvasta ei Liisasta Ihmemaassa. Ja juuri tämän muistuttelun vuoksi olisikin lyhentänyt elokuvaa sen nykyisestä kestosta huomattavasti. Nyt siinä oli mukana runsaasti kohtauksia pelkän visuaalisen vaikuttavuuden vuoksi, jolloin moni kakku on tunnetusti päältä kaunis, mutta sisältä voi löytyä heikomman kokkaustaidon omaavia makuelämyksiä.

Vuoden toisesta Lumikki-elokuvasta (Mirror, Mirror) poiketen valkokankaalla ei nähdä kääpiöitä omissa rooleissaan, vaan heidät on korvattu muilla kovan linjan näyttelijöillä, joita on valkokankaalla nähty viime aikoina. Kääpiömäisiä taitojaan ovat päässeet näyttämään: Ian McShane (Pirates of Caribbean: On Stranger Tides), Johnny Harris, Bob Hoskins, Toby Jones (The Hunger Games), Eddie Marsan (Sherlock Holmes), Brian Gleeson, Ray Winstone (Hugo) ja Nick Frost (Paul). Koska kaikki nämä edellä mainitut ihmiset ovat sitten virallisesti normaalipituisia, en pysty keskimään hyvää syytä siihen, miksi kyseisissä rooleissa ei olisi voinut olla oikeasti lyhytkasvuisia ihmisiä. Ja miten ihmeessä tämä oli toteutettu valkokankaalla?? Elokuvassa haastavaa kääpiöiden roolittamisen rinnalla oli sen oikean Lumikin ja metsästäjän löytäminen.

Elokuvan nähtyään voi pohtia sitä, millaiset fibat katsojalle olisi tullut, jos Lumikin roolissa olisi Ms. Stewartin sijasta ollut joku seuraavista vähemmän tunnetuista daameista: Riley Keough; Felicity Jones (Hysteria); Alicia Vikander; Bella Heathcote (In Time); Rachel Maxwell tai Dakota Fanning (The Twiligt Saga). Itse olen kuitenkin tyytyväinen Lumikin roolivalintaan, sillä se antaa Ms. Stewartille mahdollisuuden karistaa itsestään Bellan-leiman. Tai ainakin mahdollisuus tällaiseen siis oli, ehkä Ms. Stewart ei vaan voi mitään omalla habitukselleen ja suurille silmilleen: please, auta, älä jätä… ja nyt kaikki yhtenä rintamana eteenpäin….

Australialaisen Mr. Hemsworthin tilalle metsästäjän rooliin ajateltiin myös seuraavia valkokankaan kiintotähtiä: Mr. Johnny Depp (Pirates of Caribbean); Mr. Viggo Mortensen (Dangerous Method) ja Mr. Hugh Jackman (Real Steel). Itse olisin näistä roolittanut tähän tehtävään mieluummin Mr. Jackmanin. Mutta on toki myönnettävä, että Mr. Hemsworth pullistelee lihaksiaan kiitettävästi tässäkin kaiken sen muun örinän ja ähinän kohdalla, mitä hänestä on saatu irti.

Ohjaaja Mr. Rupert Sanders esittelee Lumikin ja metsästäjän merkeissä ensimmäisen pitkän elokuvansa. Aiemmin miestä on nähty tekemässä selvästi lyhempiä tuotoksia, mutta ehkä sitäkin tehokkaampia, mainoksia. Ja nyt ainakin tämän elokuvan jälkeen, tekisi mieli suosittaa miehelle paluuta sinne lyhempien tuotosten maailmaan. Leffasta huomaan, että budjetti on ollut suurempia ja se on sitten käytetty varmasti ihan kokonaan. Mikäli Mr. Sanders aikoo jatkaa uraansa valkokankaalla, soisin hänen panostavan enemmän myös sisällölliseen puoleen ulkokuoren lisäksi. Miehen soisin tämän erityisesti muistavan, sillä Lumikin ja Metsästäjän mahdollisesta jatko-osasta on liikkunut huhuja ja ennen kaikkea Mr. Sandersia on esitetty rainan tulevaksi ohjaajaksi.

Leffan kestää loppuun asti Ms. Theronin avulla.  Hänen jäätävä suorituksensa ilkeänä äitipuolena on omaa luokkaansa ja sille ei varmaan ihan heti löydy voittajaa. Mutta kun tarina oli Lumikin, ei Ravennan. (Ja on tässä kohtaa hävettäen tunnustettava, että kuningattaren nimen tarkoitus aukesi vasta suhteellisen myöhään elokuvan aikana, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan). Toisaalta Ms. Theronin on onnistuneesti esittänyt aiemminkin menneisyytensä piinaamia naisia, eikä tee poikkeusta tässäkään elokuvassa.

Lumikki tarttuu miekkaan

tavalla, joka ei jätä ketään kylmäksi tai nuoreksi. Vanha satu on saanut lähes tulkoon uudet kuoret, ja esittelee visuaalista tykitystä, joka leijailee Liisa Ihmemaan maisemisen ja kuningatar Ravenan tuhoaman maan välillä. Kaunista katseltavaa, mutta leffaa olisi voinut oikeasti tiivistää reippaalla kädellä sen juonen siitä pahemmin kärsimättä. Pitkään aikaan en ole odottanut näin innokkaasti elokuvan loppumista – loppuis jo – malliin, kuin nyt. Lumikki ja Metsästäjä tarjoilee muutamia yllätyksiä, mutta mitään varsinaista kolausta cinefiilisessä sydämessäni se ei saanut aikaiseksi. Sen tähden pojotkin jäävät matalalle. Leffa oli kuitenkin ihan säällinen tapa viettää aikaa ilmastoidussa tilassa.

Overall
Kokonaisarvosana.