Ranskalais-kreikkalainen yhteistyö lasten- ja nuorten elokuvien rintamalla on tuottanut valkokankaalle elokuvan pojasta ja pelikaanista. Yannis (Thibault Le Guellec) elää erakkomaisen isänsä Démosthéneen (Emir Kusturica) kanssa pienellä Zoran saarella, joka ei osu minkään turistireitin kohdalle – siis todellinen, koko kylä kasvattaa paikka. Isä on ankara ja sulkeutunut perheen äidin kuoleman jälkeen, eikä oikein osaa osoittaa pojalleen pitävänsä tästä. Pojan päivien pelastukseksi nouseekin hänen vaihtokauppana hankkimansa ruma ’ankanpoikanen’, josta kasvaa massiivinen pelikaani. Ison pelikaanin piiloittelu on kuitenkin oletettua vaikeampaa ja sen tultua ilmi elokuva keskittyykin kertomaan siitä, millainen merkitys Nicostratos nimeä kantava pelikaanilla on koko kyläyhteisölle. Tai niin se ainakin yrittää tehdä.
Elokuvassa on hyvää sen maisemat. Kreikan saaristossa Kykladiessa kuvattu elokuva antaa silmän levätä ja sielun kaivata kesää kohti – tai ainakin lomamatkaa Kreikkaan kaikesta taloudellisesta tilanteesta huolimatta Elokuvasa pieni ja syrjässä oleva kreikkalainen kyläyhteisö kuvataan omine omituisuuksineen ja persoonallisina henkilöineen, ehkä juuri sellaiseksi mikä meilläkin voi mielikuvana siitä olla. Ilman lässytyksen pelkoa Nicostratos nostaa esille yhteisöllisyyden merkityksen ilon ja onnettomuuden kohdalla. Siitä meillä suomalaisillakin olisi vielä paljon opittavaa. Mutta toivottavasti se tapahtuu ilman pelikaania. Tämän kaiken maisemallisuuden ja pelikaanin ihailemisen rinnalla on hyvä tiedostaa, että Nicostratoksen innoittajana voi pitää Mykonoksen saarella elänyttä Petrusta, joka houkutteli turisteja paikalle useita vuosia ennen traagista loppuaan. Se,samoin kuin osittain elokuvan sanoma pakottaa pohtimaan sitä, miten suhtaudumme villinä luonnossa eläviin eläimiin. Riskinä on helposti helpon ruuan perässä eläimen muuttuminen city-tyypiksi. Suomessa niitä taitavat olla city-karhut ja Kreikassa Petrus-pelikaani ainakin sai kantaa vastaavaa titteliä.
| Mitä ihmettä |   |
|---|---|
| Elokuva on suunnattua lapsille ja nuorille ja tässä kohtaa painopiste varmaan pitäisi olla siellä lapsissa. Nicostratos elokuvan aikana saa tuhrauttaa muutaman kyyneleen silmäkulmastaan, mutta pääasiallisesti raina on kyllä hyvin aurinkoinen, muutenkin kuin maisemiensa puolesta, ja hyväsydäminen. Jälkimaku on lämmin ja sopii kaikille. Itseäni näin elokuva-arvioinnin puolesta harmittaa Nicostratoksen kohdalla vain se, että leffasta olisi voinut saada paljon enemmänkin irti kuin pelkkää silmäniloa ja pelikaaninlentoa. Melkein jäi tunne siitä, onko kyseessä oikeasti Kreikan matkailumainos enemmän kuin kohti syvällisempää tasoa pyrkivä lastenleffa. Lapsia ei tulisi aliarvioida elokuvien katsojina ja jos nuoren katsojan salakuunneltu kommentti elokuvasta oli, ihan kuin olisi kesämekossa Canarialla, voi miettiä sitä, miten paljon leffaan meneminen oikeasti kannatti . | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |