Hmmm.. elokuva kertoo jostakin.. siis pakkohan se on.. halusin sen itsekin nähdä, juuri elokuvan syvällisyyden vuoksi ja vielä en osaa oikein päättää, millaisesta syvällisyydestä siinä oikein on kyse. Joka tapauksessa leffa Matka Edeniin on suomalaisen nykytaiteilijan (älä vielä lähde karkuun) Rax Rinnekankaan tuotos. Ja välillä se kyllä aika nykytaiteelta tuntuukin. Toisaalta, jos mies nimeää muusikseen metafyysisesta tasosta kiinnostuneen venäläisen elokuvantekijän Andrei Tarkovskin (mm. Solaris, 1972; Stalker, 1979; Nostalgia, 1983) ja amerikkalaisen realismiin erikoistuneen kuvataiteilijan Edward Hopperin, paljon muuta ei voi olettaakaan. Joka tapauksessa Matka Edeniin rainasta voi saada muutakin kiinni (toivottavasti) kuin kauniita maisemia La Riojan viinialueella Pohjois-Espanjassa (jälleen yksi syy opetella espanjaa).
Matka Edeniin elokuvassa kaksi taiteilijaa Comaz – piirtäjä (Nachio Angulo) ja Ignacio – säveltäjä (Hugo Wirz) tekevät matkaa Pohjois-Espanjassa. He kiertävät kirkosta kirkkoon ja luostarista luostariin hämmestelemässä taideteosten käsiä sekä etsimällä sitä kautta niin anteeksi antamusta kuin inspiraatiota omaan elämäänsä. Luit muuten aivan oikein, miehet tarkkailevat käsiä. Kädet ja niiden merkitys elämässämme nouseekin yhdeksi elokuvan teemaksi (siis sen minäkin ymmärsin).
Elokuva etenee hyvin hitaaaaasti ja olisi varmasti ollut suositeltavampaa katsottavaa joulun alla kuin nyt johtuen jo vahvasta kristinuskon mukana olemisesta. Silloin sen tematiikka, inhimillisyys, luovuus, anteeksi antaminen ja syyllisyys, olisivat myös sopineet tavallisen tallaajan arkeen tammikuun alennusmyyntejä paremmin. Mutta härkää siis otettiin sarvista ja näin elokuvan jälkeen, on todettava, että filosofinen ja henkisesti arvoituksellinen puoleni minussa kaipaa vielä kovasti työtä teoksen totaalisen ymmärtämiseen. Ehkä asiat tulevat selvemmiksi tässä tulevien päivien aikana – toivottavasti.
Parasta antia (tulevan henkisen oivaltamisen lisäksi, tietenkin) elokuvassa oli baskilaisen Vicente Ameztoyn (1993 – 2000) maalaukset, joista muutamia pääsee näkemään elokuvan aikana. Siinä ne ovat sijoitettu La Riojan Alavesassa olevaan Remellurin viinitilan kappeliin. Oikeassa elämässä on vaikea kuvitella, että moisia teoksia säilytettäisiin noinkin kosteusaroissa tiloissa. Toivottavasti kyse oli todellakin vain taiteellisista vapauksista. Jo pelkästään näiden teosten näkemisen vuoksi, voisin suositella elokuvaa – se todellakin kannattaa. Maalaukset ainakin vaikuttivat minuun tavalla, joka aukaisi sananmukaisesti uusia ovia uuteen maailmaan. Erityisesti Mr. Ameztoyn maalaus Edenin puutarhan viimeisestä minuutista oli vaikuttava. Modernisoitu, realistinen ja samalla kaiken kattava. Tahtoisi niin nähdä itsekin nuo maalaukset paikan päällä……
| Sitä pitäisi olla itselleen armollisempi |    |
|---|---|
| sillä käsien takana on oikeasti olemassa oikea ihminen. Jo pelkästään tätä lausetta vastaan on helppo todeta, että Matka Edeniin ei muistata mitään toista elokuvaa sellaiseen ja on siten todellakin uniikkikappale. Olisi vain kiva tietää tai edes koittaa ymmärtää, että miksi se oikein tehtiin. Leffa siis tarjoaa haasteellisuutta (kunhan pääsee siitä yli, että toinen mies kantaa niin reippaan oloisesti matkalaukkuaan – miksi? miksi? miksi? pitkiäkin matkoja) ja herkkyyden oivaltamista katsojan älylliselle kapasiteetille. Lienee parasta omalla kohdallani tunnustaa tässä, että molemmat näistä voivat olla todellakin hakusessa. Sen sijaan, jos leffan sanoma painottaa kriisien paikalleen pysäyttävää vaikutusta – elokuva ottaa siihen hyvin kantaa. Toisin kuin hollywoodlandiassa uskotellaan, kriisit eivät kiihdytä kaasujalkaamme, vaan lamaavat toimintaamme arjessa – sitä elokuva esittää hyvin kahden erilaisen miehen näkökulmasta. Tästä katsottuna onkin kiva huomata, että molemmat saavat synninpäästönsä, ja omien ongelmiensa kanssa kamppaileva katsoja saa myös jotain kättä pidempää – kunhan se oivallus sieltä vain tulee mukaan. Toinen merkittävä piirre, itselleni, elokuvassa on käsien merkitys. Itse pidän niistä ja jos voisin kuluttaisin aikaani valokuvaamalla käsiä – niiden esitystapa ihmisestä ja hänen olemassaolostaan nousee myös Matka Edeniin rainassa hyvin esille. Ilman ihmistä, niitä ei ole olemassa, ja ilman käsiä sekä niistä tulevaa sanomaa ihminen ei ole kokonainen. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
