Outin Leffaopas

Periaatteessa olen edelleen vankasti vastaan dubbauksia ja aina vaan elän siinä toivossa, että valkokankaalle tulisi edes yksi kiertävä versio originaaliäänillä lukutaitoisille aikuisille. Tällä kertaa meillä jäi kuulematta seuraavien tähtösten sulosoinnut: Artturina oli alun perin Jame McAvoy ja Suomessa hänet oli korvattu Riku Niemisellä. Artturin veli Steve oli alunperin Hugh Laurie (oooh), mutta ironisen äänen sijaan saamme kuunnella Aku Laitista. Malcon nimiselle Joulupukille alkuaan äänensä antoi Jim Broadbent (Suomessa Pekka Lehtosaari) ja joulumuorille Imelda Stauton (meillä Carla Rindell). Jouluisena isovaarina, 136 iän vaikuttavassa iässä, äänteli Bill Nighty (Markku Huhtamo). Näiden edellä mainittujen lisäksi dubbausten taakse jäivät äänihuuliaan aukomaan muun muassa Robbie Coltrane, Andy Serkis, Laura Linney ja Eva Longoria. Please…. älkää dubatko ihan kaikkia piirrettyjä!!! Myös me aikuiset nautimme niistä piirretyistä ja sitä kautta osaamme myös arvostaa originaaliversioita.

Tällä kertaa Artturi Joulun animaation takaa löytyy amerikkalainen Sony Pictures Animation (joka esitteli meille tänä vuonna Smurffien seikkailut New Yorkissa) sekä  brittiläinen Aardmanin vaha-animaatiostudio, joka on ollut vastuussa sellaisista mahtavista savianimaatioista kuin Kananlento (Chicken Run, 2000) ja Wallace & Gormit: Kanin kirous (The Curse of the Were-Rabbit, 2005). Itse omistan edellä mainitut DVD-versioina originaaliäänen kanssa esitettynä. Joten siltä pohjalta epäilen, että Artturi löytää tiensä myös kotiini, varsinkin jos DVD tulee alkuperäisten äänien kanssa Suomeen asti. Elokuva nostaa kuitenkin mieleen kysymyksen siitä, että millainen sen lopputulos olisi ollut, jos se olisi myös tehty Kanin Kirouksessa esitetyn savianimaation tavoin. Toki Aardman Animations tekee jälleen kerran hyvää työtä, mutta onnistuessaan puhaltamaan saven henkiin ja toimimaan vakuuttavasti, on  pakko miettiä millainen Artturi Joulu olisi ollut samalla tekniikalla toteutettuna.  Hyvä, parempi,  paras.. ehkä vain paras tyytyä olemaan jossittelematta ja nauttia nykyisestä esityksestä.

Animaation keskeinen juoni keskittyy Artturin ympärille, jonka täytyy suorittaa sankarillinen tehtävä ennen jouluaattoa (”kaveria ei jätetä malliin”). Samalla se kertoo vastauksen siihen, miten ihmeessä joulupukki ehtii jakaa lahjat kaikille lapsille samana iltana. Lisäksi kun kumpikin Joulupukin pojista omaa omat käsityksensä siitä, miten siitä joulusta ja lahjojen jaosta oikein selviää, niin kommelluksia voi vain olla luvassa. Artturi meinaan edustaa parhaimmillaan elokuvan Miracle on the 34^th Street ajattelumallia, kun Steve taas johtaa Joulupukin joukkoja hyvin organisoituun tapaan, aivan kuin Mission Impossible olisi saanut jouluisen version – toiminnan tehokkuus, ei tunnepuoli, ratkaisee.

Kun tarkoituna oli päästä nauttimaan edes yhdestä jouluisesta elokuvasta tänäkin vuonna, niin vaihtoehtoja tarjosi vain koomisesti koheltava Joulupukin perhe tonttuineen – olihan siihen pakko tarttua. Ja täytyy sanoa, että vaikka suomeksi  animaatiota seurasi, niin joulumieli alkoi kyllä kaivaa itseään esiin jostain syvältä sisuksista (muutenkin kuin tuottamalla pari lahjaa joulupuu keräykseen). Oikeasti kuitenkin ihmetyttää se, että valkokankaalle ei ole tuotettu ajankohtaan sopivia leffoja. Viime vuoden joulukuussa meitä sentään ilahdutettiin kahdella hyvinkin erilaisella joululeffalla, joista kumpikin sijoittui Pohjoismaihin. Tanskalaiset pyrkivät Jouluksi kotiin ja suomalaiset pyrkivät lähettämään joulupukin maailmalle Rare Exports  rainassa. Likemmäksi, ainakin ajankohdallisesti tulee New Year’s Eve, vaikka se ei todellakaan keskity enää joulun ihmeeseen. Näitä jouluelokuvia olisi ihan saada markkinoille hieman enemmän siitäkin huolimatta, että ne keskittyvät suhteelliseen lyhyeen aikaan. Mutta hyvä elokuva joulun aikaan sidottuna onnistuneesti yleensä esittelee joulunaikaan liittyvää perheen merkitystä, hyvää tahtoa ja rauhaa kaikille päälle maan.

Joulumieli tännepäin

Artturi Joulua voi pitää koko perheen elokuvana, mikä on varmasti asettanut haasteensa myös dubbaukseen. Kun tarkoituksen on viihdyttää perheen pienemmistä suurempiin kaikkia katsojia, suomennos jättää aina osan aikuisille sopivista sanaleikeistä avoimiksi – siis niin originaaliversion paikka. Juonellisesti ja tunteellisella skaalalla mitattuna Artturi Joulu kiihdyttää katsojan riippuvuutta kohti loppusuoraa, joka tarjoaa ikimuistoisen lopun. Mutta tämän ymmärtää, kun ikäraja on K7, ei sitten tule niitä painajaisia ja saadaan Joulupukkiin uskomista jatkumaan vielä vähän aikaa. Loppupeleissä elokuva esittää kotisohvalta käsin ajatellen sitä, että kun vain riittävästi uskoo ja omaa mielikuvitusta, asioista selviää. Tälle ei sitten kyynikot voi mitään, vaikka kuinka kiristelisivät hampaitaan. Jihuu, ja ihan sen vuoksi hurraan täällä ja rupean nauttimana joulumielestä....

Overall
Kokonaisarvosana.

Artturilta fanipostiin vastaaminen vie vielä vähän aikaa…rakas Susan, Joulupukki on oikeasti olemassa…

Mielestäni ikimuistoisia joulunhenkeen tavalla tai toisella liittyviä elokuvia ovat seuraavat klassikoiksi muodostuneet tuotokset

A Christmas Carol – ja kautta aikojen meillä kaikilla on niistä se oma suosikkimme

It’s a Wonderful Life (1946)

Miracle on 34^th Street (1947)

How the Crinch Stole Christmas (2000)

The Polar Express (2004)

Arthur Christmas (2011)

Animaatioiden lisäksi, joka vuosi joulunaikaan katson It’s a Wonderful Life tai Miracle on 34th Street. Niiden avulla joulunajan tunnelma löytää lopullisesti paikoilleen. Aina vaan jatkan myös haaveilemista siitä, että jokin elokuvia esittävä instituutti ottaisi myös esityksiinsä joulun alla, säännöllisesti, edes toisen näistä. Sillä elokuvista pitäville, tai televisiota tuijottaville, ihmisille en voi kuvitella parempaa pysähtymisen paikkaa kuin jommankumman leffan parissa vietetty aika. Sieltä se joulumieli löytyy.

Kuva on loppukohtauksesta elokuvasta: It’s a Wonderful Life