Ensimmäinen kolmesta Hobbitti-elokuvasta (An Unexpected Journey – Odottamaton matka) saadaan nyt valkokankaalle joulukuun iloksi. Sitä toista (The Desolation of Smaug – Smaugin autiomaa) joudutaankin sitten odottamaan ensi vuoden joulukuuhun asti (on se niin väärin…) ja viimeinen ( There And Back Again – Sinne ja takaisin) saadaan teattereihin vasta heinäkuussa 2014. Nyt valkokankaalla nähtävät Bilbo Reppulin (Martin Freeman) seikkailut yhdessä Gandalf Harmaan (Ian McKellan) ja Thorin Tamminkilven (Richard Armitage) kanssa sijoittuvat Keski-Maahan aikaan noin 60 vuotta ennen Taru Sormusten herrasta -trilogian ensimmäistä elokuvaa. Herrojen seikkailun tavoitteena ei ole mitään sen suurempaa tai pienempää kuin vapauttaa Ereborin kääpiövaltakunta sitä valvovasta Smaugin lohikäärmeestä. Matkalla sattuu ja tapahtuu sekä vastaan tulee joukko mielenkiintoisia tuttavuuksia aina hiiseistä ällöttäviin örkkeihin. Uusista tuttavuuksista lienee merkittävin tulevien tapahtumien kannalta on Klonkku / Gollum (Andy Serkis) ja hänen vartioimansa aarre, yksinkertainen kultasormus.
Elokuva Hobbitti: Odottamaton matka, perustuu taiteellisin vapauksin Mr. Tolkienin alkuperäiskirjaan Lohikäärmevuosi eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin (9173). Kirjan uudempi ja samassa linjassa teemallisesti Taru Sormusten Herra -kirjojen kanssa, tuli vannoituneille faneille luettavaksi vuonna 1985 uuden nimen kanssa: Hobbitti eli sinne ja takaisin. Elokuvan ohjaajan Mr. Peter Jacksonin mukaan elokuvassa on kuitenkin paljon sellaista, mitä ei välttämättä kirjan sivuilta löydy. Itseäni tämä ei haittaa, koska kirjan lukemisesta on sen verran aikaa ja taiteellinen vapaus ajatusmaailman ilmentämiseen suotakoon taitavalle ohjaajalle. Tosikirjafanit saavat edelleen pysyä tosiuskollisina kirjoille, tosielokuvafanit ohjaajan Mr. Jacksonin tulkinnoille ja muut jollekin siinä välillä, niin kauan kuin sillä on viihdearvoa.
Kuten jokainen kunnon kirjoihin perustuva elokuva, myös Hobbitti: Odottamaton matka on mainostanut itseään kaikkien aikojen odotetummaksi elokuvaksi. Hmmm.. samaa varmaan ovat aikoinaan väittäneet Harry Potter ja Twilight-elokuvien odottajat. Sillä ainakin omalta kohdaltani on tunnustettava, että en ole tätä mitenkää suu kuolasta valuen odottanut. Sen sijaan muistelen kauhulla (lämmöllä) ensimmäistä kohtaamistani Taru Sormusen Herrasta kirjan elokuvaversion (Sormuksen ritarit, 2001) kanssa. Se oli synkkä ja myrskyinen yö… ei nyt kuitenkaan vaan, vaan rakkaan veljeni DVD:ltä katsoma elokuva, jota uskalsin katsoa yhteensä ehkä 20 minuuttia ja silloinkin ilman ääntä. Sarjan toista elokuvaa, Kaksi Tornia (2002) minut jo pakotettiin katsomaan elokuvateatterissa, eikä kukaan suostunut elokuvan lopussa kertomaan miten Aragonin oikein käy, pyydettiin vaan tyynesti odottamaan vuosi kolmannen osan, Kuninkaan paluu (2003), tuloa elokuviin. Pakkohan siinä oli käydä kirjastossa ja aloittaa kirjan lukeminen lopusta alkuun riistävän jännityksen poistamiseksi. Joten en todellakaan mitenkään yli-innokkaasti odottellut tätä leffaan, vaan toivon kovasti, että se on vähemmän pelottava kokemus kuin Taru Sormusten Herrasta -kirjan filmatisoinnin tuotokset. No, alku on ainakin lupaava, tai sitten hermot alkavat hitaasti parkkiintumaan (siis, ei todellakaan), sillä elokuvaa uskalsi katsoa – ainakin suurimman osan ajasta.
Omalta kohdaltani uupuu 100%-fanittaminen Mr. Tolkien kirjallisuuden suhteen. Kirjat ovat toki hyviä ja mukaansatempaavia, mutta en koe rasitusta niiden taiteellisesta suolistamisesta valkokankaalle. Tosi faneja nykyinen leffa voi kuitenkin ahdistaa, sillä siellä seikkailee sellaisia hahmoja, mitä kirjassa ei mainita. Jos näistä pääsee yli, voi tästä Taru Sormusten Herraa trilogiaa pohjustavasta leffasta nauttia täysin rinnoin. Mutta muuten kyllä vaikuttaa siltä, että ohjaaja on onnistunut seuraamaan lähes pilkulleen kirjan tarinaan. Tässä kohtaa voi olla tarpeellista suunnistaa kirjastoon tai kaivaa se oma opus esiin naftaliinista asian tarkistamiseksi. Mutta lopputulosta pidän kuitenkin hyvänä. 
Vakuuttava kokemus 
missä ohjaaja rakentaa hitaasti ja varmasti jännitystä minuutti minuutilta ja sitten päästää höyryjä aina välillä ulos tahdikkaan toiminnan nopeassa tahdissa. Elokuva-arvioinnin näkökulmasta Hobbitti: Odottamaton matka yllätti minut odottamattoman myönteisesti. Leffa on visuaalisesti tosi kaunis, se tarjosi viihdettä ja naurunpaikkoja säännölliseen tahtiin, unohtamatta niitä perinteisiä tappelukohtauksia. Tätä pohjaa vastaan on helppo ymmärtää, miksi jotkut katsojat kokevat elokuvan olevan nuorille ja varhais-aikuisille suunnattu toimintaviihdettä kirjauskollisuuden sijaan. Oli niin tai näin, elokuva ei taatusti jätä ketään ilman mielipidettä ja uskoisin enemmistön pitävän tavasta, jolla ohjaaja Mr. Jackson on meille Hobitin tarjoillut. Tässä on myös minulla nyt mahdollisuus kasvattaa hermojani uudestaan ja pidentää pinnaa vuoden verran, sillä nyt rauhallinen (?) Smaugin luokse saapuminen on saavutettu ja lisätoiminta aarteen saavuttamiseksi alkaa vuoden kuluttua. Luvassa on tuolloin myös varmasti örkkejä, joiden suhteen minulla on selvästi sulattamisvaikeuksia. Suosittelen leffaa katsottavaksi isolta valkokankaalta ja hyvien ahterilihasten kanssa. Vaikka Hobitti pitää hyvin otteessaan, niin vajaa kolme tuntia on todella pitkä aika. Tämä siitäkin huolimatta, että mitään en leikkaisi pois lyhentäisi nykyisestä elokuvasta. Toivotan kaikille hyvää odottamatonta matkaa sinne ja takaisin. Overall Kokonaisarvosana.
Ja tämän retkikunnan matka jatkuu vuoden kuluttua.
Osastot: Draama, Leffat, Seikkailu, Toiminta/äksönpläjäys