Voin jäljittää elokuvainnostustani Peter von Baghin radio-ohjelmaan “Elämää suuremmat elokuvat” vuosille 1984 – 1993. Noin tunnin kestävässä ohjelmassa käytiin läpi aina yksi klassikkoelokuva, jonka olemusta Mr. von Bagh arvioi sekä tarjosi kuulijalle mahdollisuuden päästä kuuntelemaan ääninäytteitä kyseistä elokuvasta. Toisinaan mukana oli Ms. Rea Mauranen, joka myös osallistui osaltaan tämän ihmisen elokuvalliseen sivistämiseen. Mitä muuta sitä pieni cinefilinen sydämeni olisikaan kaivannut. Jaksoin vain joka jakson kohdalla ihmetellä miten taitavasti Mr. van Bagh oli osannut valita esiteltäväksi juuri tietyt elokuvat ja niiden ratkaisevat kohdat. Ohjelmia kuunteli todella mielellään ja samalla sivisti itseään elokuvien suuntaan. Minuuttiakaan näistä ajoista en vaihtaisi pois.
Radiosarja on nyt muuttanut nyt muotonsa kirjalliseen versioon samannimiseksi opukseksi ’Elämää suuremmat elokuvat’ (1999). Tämä tiiliskivi ei kuitenkaan ole verbaalinen ja ei siten täytä Mr. von Baghin äänen aiheuttamaa aukkoa mielessäni. Teos toki sisältää samat faktuaaliset tiedot, runsaasti anekdootteja ja kuvia, mutta se ei ole ääni-muodossa. Joten jos esimerkiksi YLE joskus suuressa viisaudessaan päättää tehdä äänikirjan näistä elokuva-ohjelmista, olen varmasti ensimmäisenä jonossa niitä ostamassa itselleni. Siihen asti tyydyn etsimään radio-ohjelmien äänitteitä kirjastosta ja katsomaan itse uusia elokuvia.
Toinen elokuvallinen innostukseni ei kohdannut ehkä ihan samanlaista laatua kuin mitä Elämää suuremmista elokuvista oli tarjolla. Saan yhä perhepiirissä kuulla siitä, kuinka istuin pyhämekko päällä kikkarat hiuksissa ja ryhti suorana olohuoneen sohvalla seuraamassa Elviksen elokuvia. Ne klassikot eivät koskaan pääseet Mr. von Baghin elämää suurempiin elokuviin tai edes näyttelijöihin. Mutta tarina itsessään toi kerran työpaikalleni pullakahvit Iskelmä-radiosta itseni julkisen nolaamisen kautta. Ja koska maine tästä aiheesta on mennyt jo, niin lopullinen virtuaalinen julkaisu ei enää voi pahentaa tilannetta.
Mutta takaisin Mr. von Baghiin. Elokuvahistoroitsijan ääni välittyi radioaaltojen kautta tavalla, joka mahdollisti pienelle ihmiselle elokuvan kokemisen varmasti paremmin kuin itse sen näkeminen. Ja ääneen rakastuinkin. Toki Mr. von Bagh on paljon muutakin, mutta itse suuntaan kiitokseni osin hänen suuntaansa elokuvallisesta innostuksestani. Koskaan minusta ei tule yhtä taitavaa, syvällistä tai elokuvallisia asioita hallitsevaa kuin Peter von Bagh, mutta meillä on aina toisemme radion (u-tuben) kautta. Kun laitan silmät kiinni, avaan oikean kanavan voin melkein kuvitella lipuvani takaisin lapsuuteeni näitä ohjelmia radiosta kuuntelemaan ja pohtimaan niitä kaikkia hienoja sanoja, mitä niissä esitettiin.
Osastot: Elokuvia ja elämää