VALIKKO

Hangover Part II – Kauhea Kankkunen osa 2

Alkuperäisessä Kauheassa kankkusessa (Hangover, 2009) polttareita juhlivien miesten matka suuntasi Vegasiin, joten ihan lienee luonnollista, että tällä kertaa juhliessa Stun (Ed Helms) polttareita, suunta on toiseen yhtä tunnettuuun kaupunkiin: Bangkokiin. Tarinan kirjoittajan tavoitteena oli, että nimi luo samanlaisia odotuksia kuulijalla kuin Vegaskin ensimmäisen elokuvan kohdalla. Ja tottahan se on, jokainen meistä varmaan omaa mielikuvansa Bangkok sanasta. Kaverusten ollessa tuhansien mailin päässä kotona, kaikkea voi tapahtua, vaikka alun perin miesten piti viettää aikaa rauhallisella saarella kaukana pahan maailman vaikuttimista. You know.. rauhallinen ilta miesten kesken rantanuotion ympärillä..eihän siinä mitään voi mennä pieleen, vai voiko…

Alkuperäinen Kauhea Kankkunen oli odottamaton yllätysmenestys. Joten tällä jatko-osalla on kyllä aikamoiset paineet niskassaan, kun sitä ruvettiin tekemään heti perään. Rainassa Phil (Bradley Cooper), Stu (Ed Helms), Alan (Zach Galifianakis) ja Doug (Justin Bartha) matkustavat eksoottiseen Thaimaahan viettämään Stun häitä. Varmuuden vuoksi (ja Vegasin tapahtumat yhä muistaen) Stu halusi valita rauhallisen paikan avioliiton satamaan siirtymiseksi ja päätti pitää häitä edeltävän ajan rauhallisessa pikkusaaressa jossakin keskellä Thaimaata – merta, saaria ja eikä lainkaan riskitekijöitä (ellei laittomia aineita ja kemiallisia lääkkeitä pölläyttelevää Alania sellaiseksi lasketa). Mutta koska mikään ei koskaan mene suunnitelmien mukaan tässä porukassa, katsoja pääsee nauttimaan totaali kolhoilusta bangkokilaiseen tyyliin. Ja samalla miettimään sitä, että missä se kadonnut hemmo on tällä kertaa piilossa sekä miten tähän oikein on tultu. Ensimmäisen Hangover rainan tavoin etsintää lähdetään suorittamaan erilaisten vihjeiden perusteella, jotka ehkä vievät asiaa eteenpäin, jos vain oikeasti muistaisi jotakin… mitä tahansa…jolloin voisi edes tietää, mistä aloittaa… Onneksi miehillä on kuitenkin kokemusta Vegasista, joten sormi (ainakaan oma) mene ihan heti suuhun.

Elokuvassa vilahtaa myös ensimmäisessä Hangoverissa vieraillut Mike Tyson. Mr. Tyson on kuulemma jättänyt nyrkkeilijänuransa siirtyäkseen valloittamaan valkokankaita, mikä näkyy fyysisen massan pienentymisenä, mutta ei ikävä kyllä samassa suhteessa näyttelijätaitojen lisääntymisessä. Mutta toisaalta, jos esittää vain itseään, niin se ei ehkä niin kovasti vaadikaan, siitä huolimatta ehkä olisi kannattanut pitää se suunsa kiinni (tämän jälkeen jokainen varmasti on sitä mieltä, että Mamma Mia elokuvassa esiintyvä Pierce Brosnan osaa ihan oikeasti laulaa – ja hyvin). Mr. Tysonille on kuitenkin annettava kredittiä vallan vaikuttavasta biisin valinnasta. Ne (me), jotka pidämme ehkä enemmän siitä alkuperäisestä, voimme nauttia siitä allaolevasta linkistä.

Murray Head: One night in Bangkok, vuosimallia 1984

Näyttelijät tekevät hyvää työtä eksyksissä olemisen esittämisessä. Erityisesti haluan antaa mainetta ja mammonaa Ed Helmsille, joka tekee hermoheikkoa esitystä hammaslääkäri Stu Pricen kengissä sekä Ken Jeongille, joka palaa myös tähän filmiin esittämään Leslie Chowta ja siten ehkä edistämään myös sen kuuluisan krapulapäivän syntymistä ja sen jälkien selvittämistä (ajotaidosta isot plussat joka tapauksessa). Pikkunilkkiä näyttelevän elämänilo ja usko omiin kykyihinsä on ihastuttavaa seurattavaa. Ja on todella sääli, jos tällainen näyttelijäntaito ei löydä tietään suurempiin rooleihin, vaikka miehellä on toinenkin ”kunniallisempi” ammatti takataskussaa – hän on käsittääkseni lääkäri. Jos joku muukin alkaa nyt fanittamaan Mr. Jeongia enemmän, niin kannattaa katsastaa Transformers: Dark of the Moon ja myös palata menneisyyteen katsomaan hänen suoritustaan Role Models (2008) sekä All About Steve (2009) elokuvissa.

Mr. Helmsiä voi hyvällä onnella puolestaan nähdä elokuvassa Cedar Rapids (joka toivottavasti tulee myös Suomeen levitykseen). Ja nyt ihan rakkaan veljeni iloksi on toki myös myönnettävä, että Mr. Cooperinkaan esitys ei ollut paha. Elokuva oli selvästi pedattu hänelle ja hänen syvän sinisille silmilleen… ooooh…..

Kaikille eläin(apina)rakkaille ihmisille, suosittelen sitten pitkään pinnaa. Leffassa merkittävässä roolissa oleva Crystal-apina oli kuulemma huhujen mukaan opetettu polttamaan kuvausten aikana  – siis huhujen, varmistusta tälle ei tullut, koska elokuvaa ei päässyt paikan päälle seuraamaan eläinten hyvinvointia tarkkailevat ihmiset. Tämä selittää myös sen, miksi rainan lopussa ei ole sitä perinteistä mainintaa: eläimiä ei ole vahingoitettu .. blaa….blaa….blaa… by American Humane Associations. Mutta tosiasia lienee se, että kaikesta, mitä näkee tai kuulee, varsinkin kun huumoritasolla liikutaan siinä, mitä Hangover edustaa, niin valituksia tulee sisään ovista ja ikkunoista. Itse olin viime Hangover jälkeen aika kärttyisä vauvan käyttämisestä. Ja sain pitkään toistella itselleni, että tämä on vain elokuvaa… take it easy… Nyt meni jo paljon paremmin reippaasti karrikoidun huumorin ymmärtämisessä.

Jatko-osan paineetwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
eivät oikein tuottaneet uutta hittiä. Hangover (I) olikin yllätyshitti aikoinaan, teema olisi ehkä pitänyt jättää sellaiseksi. Sillä tässä jatko-osassa ei juurikaan tarjoilla mitään uutta ja katsoja jää vaille varsinaista yllätysmomenttia / yllätysmomentteja. Toisaalta voisi kysyä, että miksi hyvää formaattia muuttamaan, mutta samalla tulisi muistaa, että elokuvan pitäisi tarjota jotain uutta ja mielenkiintoista. Tällä kertaa se oli painottunut uusiin ympäristöihin, mutta ei juurikaan uuteen tarinaan. Lisäväriä (tai jotain vastaavaa) olisi kaivattu PALJON perinteisen etsintäleikin rinnalle. Toisaalta katsojat varmasti saivat sitä mitä halusivatkin, mutta se jokin extra olisi ihan oikeasti parantanut leffaa entisestään. Leffa toki irroittaa muutamat naurut ihan oikeista syistä sekä myötähäpeästä, joskin raja hyvän maun kohdalla on välillä ollut hyvinkin heiluvainen leffan kulkiessa kohti uskaliaampaa esitystä esikuvaansa nähden. Kovin moralistisena tätä rainaa ei kannata katsoa ja pohdittavaksi voi heittää myös sen, että kuinka monet poikamiesbileet on vielä luvassa valkokankaalla – ainakin Zach Galifianakisin näyttelemä hahmo Alan Garne oli vielä sinkku elokuvan lopussa… Hangover Part III??? Jos näin kävisi sen voisi olettaa olevan vieläkin enemmän hyvän maun rajoilla hilluva tajunnan tason ylittävä road movie kokemus. Sitä odotellessa jään seuraamaan muita kesän kassamagneetti elokuvia, joita alkaa tippumaan hitaasti myös tänne suuntaan.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Honey.. meillä on pieni ongelma,  olemme taas kadottaneet yhden ihmisen. Mutta ei hätää, leffa on vasta alussa ja muisti viime yöstä totaalisen mennyt, joten koitetaan tässä nyt sitten rääppiä jotain kasaan… Yritän koota nämä jätkät taas etsimään sitä yhtä meistä… mutta voisitko sitä ennen kertoa meille, että mistä suunnasta tämä puhelu oikein tuli.. maisemat ei ihan ole sitä, mitä illasta viimeiseksi muistan…

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Komedia
Henkilöt: , , ,
Kommentit

Vastaa