Outin Leffaopas

Elokuvan ideana lienee se, että 10 vuotta kestäneen Troijan sodan jälkeen Odysseus tahtoo palata kotiinsa Ithakaan. Mutta erinnäisten vastoinkäymisten vuoksi matka kestää 10 vuotta. Samaan aikaan kotona hänen vaimollaan Penelopella on useita kilpakosijoita, joita olemassaoloa hän yrittää unohtaa yhdessä poikansa Telemakhosen kanssa.

Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta on vastannut Mr. Christopher Nolan, mikä myös tarkoittaa, että elokuvalta saattoi odottaa ihan mitä vaan. En oikein uskaltanut ottaa mitää ennakkoasennetta mukaan elokuviin, mutta salaisesti toivoin, että elokuva etenisi loogisesti. Muta myönnän toki, että varauduin myös pelaamaan Nolan-bingoa. Nolanin elokuville on tyypillistä monimutkaiset rakenteet suuren idean ympärillä, joka johtaa tunneperäiseen kliimaksiin elokuvan lopussa. Jos haluat harrastaa Nolan-bingoa Odysseyn parissa, niin voit varautua bongailemaan näitä:

• Aika on aina keskeinen hahmo, eikä se käyttäydy perinteisen ajan tavoin vaan tarina voi mennä taaksepäin, aika voi kääntyä tai muuttua suhteeliseksi. Katsoja joutuu joka tapauksssa ratkomaan elokuvan tarinaa ajan mukana.
• Katsoja joutuu rakentamaan tarinaa itse kuin kokoisi palapeliä. Mikään ei ole yksinkertaista, juuri kun luulee olevansa kartalla tarinan etenemisen suhteen, se muuttaa suuntaansa. Katsoja ei vain seuraa elokuvaa, vaan yrittää pitää hallussaan yhtä aikaa useita aikatasoja, rinnakkaisia tapahtumia ja hyvinkin epäluotettavia havaintoja.
• Ajan lisäksi musiikkia voi pitää yhtenä hahmona. Nolan vaikuttaa suosivan Hans Zimmerin tai Ludwig Göranssonin musiikkia. Se on hyvin bassopainotteista ja voimakasta.
• Päähenkilö on usein erittäin pakkomielteinen. Hän on hyvin tavoitteellinen, älykäs, mutta emotionaalisesti ihan hajalla.
• Oikeat elementit. Vaikka elokuvan tarinan voisi rakentaa puhtaasti CGI:n avulla, Nolan suosii fyysisesti oikeaa maailmaa, oikeita maisemia, oikeita koneita, oikeita rakennuksia ja niin edelleen.
• Juonellisesti jokainen elokuva on keskittynyt yhteen isoon käsitteeseen, kuten aikaan, identiteettiin, todellisuuteen tai moraaliin.
• Juoni rakentuu usein kahden vastakkaisen voiman välille. Tämä voi muodostua henkilöistä (Jokeri >< Batman) tai esimerkiksi ajasta (eteenpäin >< taaksepäin). Dualismi on sinänsä hyvä teema, koska se pakottaa katsojan päättämään. Maailma ei ole harmaata mössöä.
• Elokuvat alkavat usein analyyttisessä ilmapiirissä, poissolollaan loistaa kaikenlainen tunnepitoisuus. Mutta mitä lähemmäksi loppua mennään, sitä enemmän valkokankaalla suunnataan grande finaleen, yllättävän emotionaaliseen loppuun.

Christopher Nolanin myyttistä The Odysseyn toimintaelokuvaa on kuvattu eri puolilla maailmaa. Sillä on haluttu välttää pelkkää CGI-mytologiaa ja sen sijaan tarjota katsojalle autenttisesti aidolta tuntuvia paikkoja. Maailmanmatkaajat voivatkin sitten tarinan lisäksi bongailla kenties tuttuja maisemia seuraaavista maista:

• Italia: Favignana ja Aeolian-saaret: merikohtaukset, myyttiset rannikko- ja tulivuorimaisemat
• Kreikka: Peloponnesos-alue, Voidokilia Beach, Methoni Castle, Nestorin luola, tavoiteltu Odysseuksen kotiseutua ja klassisia tapahtumapaikkoja
• Marokko: Aït Benhaddou, Marrakech. Dakhla (aavikko- ja rannikkoalueet). Käytetty laajoihin aavikkokuvauksiin ja sotaosien maailman luomiseen
• Skotlanti: Findlater Castle . Buckie ja rannikkoalueet: käytetty myrskyisiin merimaisemiin ja karuihin kallio- ja linnamaisemiin
• Islanti: jäätiköt ja tuliperäiset ylängöt (mm. Landeyjahöfn-alue): käytetty äärimmäiseen luonnon olosuhteisiin ja ehkäpä myös alamaailma-tyyppisiin kohtauksiin

Joten nyt vaan karttakirja käteen elokuvan jälkeen ja toteamaan, että kaikkien näiden maiden rannikoilla reissaamisen jälkeen Odysseia voi todellakin sanoa viettäneensä aika pitkän ajan merellä. Mutta mitä taas tulee siihen mten hyvin Nolan onnistui tavoitteesssaan voidaan olla montaa mieltä. Toki autenttista rantamaisemaa on tarjolla, mutta se ei tarjoa mitään ”ooooh” oivalluksia tai ihastuksen huokailuja. Sen sijaan erikoistehosteet pääsevät esille – niitä tuskin voi välttää Odysseyn tarinassa. Mutta niissäkin olisi ollut petraamisen varaa. Parhaiten jäi mieleen Kirke taikoineen. Sillä se oli mielenkiitoisempaa katsomista kuin yksinäisen miehen käveleminen rannalla tai massojen seisominen harmaassa säässä.

Näyttelijät tekevät toki parhaansa, mutta takarivissä oli tylsää. Jäin pohtimaan sitä, että olisiko raina toiminut paremmin, jos sitä ei olisi pullistettu täyteen A-luokan nimiä ja tämä raha olisi sijoitettu enemmän säällisen juonen rakentamiseen. Materiaalista ei nimittäin pitäisi olla puutetta. Odysseia ei ole yhden ihmisen aikaan kynäilemä kokonaisuus, vaan antiikin Kreikan suullisesta perinteestä muodostunut eeppinen runoelma. Odysseia yhdistään usein Mykenene Kreikan aikaan, jolloin oli sotia ja runsaasti vaarallisia merimatkoja. Jolloin tämä eepos edustaakin sodan jälkeistä sankarin kotiin paluuta. Koska kyse oli alkuaan suullisesta perimästä, ei yllätä, että Odysseiaan liittyy vahvasti kreikkalainen mytologia eri jumalineen (mm. Poseidon, Athena), kohtaloineen (moira) ja yliluonnollisine olentoineen (kyploopit, seireenit). Näiden avulla oli helppo selitää luonnon ja ihmiselämän arvaamattomuutta.

Homerosta (noin 700 – 600 ennen ajanalaskumme alkua) voi kiittää Odysseian kokoamisesta kirjalliseen muotoon. Hän ei sinänsä keskinyt pyörää uudelleen, vaan kokosi aiemmat suulliset perimäkertomukset yhdeksi kokonaisuudeksi. Tätä kautta Odysseia sai selvemmän juonen ja runomittansa. Tarinassa keskiössä on lähteminen, kohdatut vaikeudet, niistä selviytyminen, oman identiteetin muuttuminen ja kotiinpaluu sekä selviytyminen erilaisista vaikeuksista älyn ja voiman avulla. Että jos Odysseia selvisi, niin kyllä sitten minäkin. Jos tämän kombon laittaisi hakusanaksi samantyylisten elokuvien lista olisi loputon. Mutta itse Odysseiasta aiempia esityksiä ovat olleet:

• Ulysses (1954). Se yhdistää Iliasta ja Odysseiaa, sekä tiivistää ja yksinkertaistaa tarinaa paljon
• L’Odissea (1968, TV-sarja). Tarkka ja “klassinen” tulkinta
• The Odyssey (1997, TV-sarja). Monien mielestä yksi uskollisimmista versioista
• The Return (2024). Keskittyy kotiinpaluuseen

Elokuvan jälkeen on ollut pakko pohtia, onko tämä vuoden huonoin elokuva. Huippusijoista kamppailee Odysseian kanssa Couture ja Partir un jour / Leave One Day. Sisareni totesi elokuvasta hyvin ja laitankin hänen arvionsa tähän.

pääosissa nähdään matt damon, tom holland, anne hathaway, robert pattinson, lupita nyong’o, zendaya, charlize theron

Osastot: ???, Draama
Henkilöt: anne hathaway, charlize theron, lupita nyong’o, matt damon, robert pattinson, tom holland, zendaya