
Fear of the Dark. Kun bändillä on ikää 50-vuotta sitä tulisi juhlistaa jotenkin. Ja Iron Maidenin kohdalla on varmaa, että materiaalista ja näkökulmista ei ole puutetta. Haastetta onkin siitä, että mitä esitetään ja mistä näkökulmasta. Valinta on tehty ja valkokankaalle tykitetään viiden vuosikymmenen mittaista matkaa nuorisobändin alkuajoista Itä-Lontoon pubeista kohti maailmanlaajuista instituutiota, joka täyttää stadioneita. Dokumentissä ääneen pääsevät niin Iron Maidenin fanitkin kuin bändin jäsenet. Näiden lisäksi katsoja saa katsauksen Iron Maidenin merkitykseen musiikkihistoriassa ja fanien keskuudessa. Dokumentin vahvuus on tunnelma. Se ei ole tutkiva dokumemtti, se ei kaivele auki erilaisia skandaaleja joita varmasti sisältyy 50 yhteiseen vuoteen, eikä se kerjää verta nenästä bändin kokoonpanon muuttuessa. Sen sijaan se osoittaa, että Iron Maiden on pysynyt uskollisena itselleen ja musiikilleen vuosikymmenestä toiseen.
Rime of the Ancient Mariner. Ohjauksesta on vastannut Mr. Malcolm Venville. Miehen aiempi ohjaushistoria on painottunut pitkiin rikosdraamoihin 44 Inch Chest ja Henry’s Crime sekä autourheilua ja ympäristöteemoja käsittelevään dokumenttiin And We Go Green. Lisäksi hän on kunnostautunut TV-dokumenttisarjojen parissa (mm Abraham Lincoln, Theodore Roosevelt, Churchill at War). Pohtimisen arvoista on, miksi juuri Mr. Malcolm Venville valittiin Iron Maiden: Burning Ambition dokumentin ohjaajaksi. Veikkauksia voisi esittää useita, mutta valintaan on varmaan vaikuttanut Mr. Venvillen kokemus historiallisista dokumenteistä (tämä nyt kyllä kuulostaa ihan siltä, kuin Iron Maidenin jäsenet olisivat muinaisia). Taito tiivistää elämätarina mielenkiintoisella tavalla pariin tuntiin vaatii omaa osaamistaan. Varsinkin kun henkilöt ovat vielä elossa, joten materiaalia on varmasti riittänyt yli oman tarpeen. Ja tämä materiaalin paljous näkyy valkokankaalla arkistomateriaalina konserteista, kulissien takaisista hetkistä ja äänokommenteista sekä fanien tarinoista. Tässä kohtaa sitä vaan jää aina miettimään, että miten paljon mielenkiintoisia juttuja jäi niin sanotusti studion lattialle leikkausvaiheessa. Sanoisin, että paljon.

Hallowed Be Thy Name. Toiseksi Iron Maiden: Burning Ambition dokumentti on bändin 50-vuotisjuhladokumentti. Ja vaikka kuinka mielenkiintoista olisi keskittyä pelkästään Iron Maidenin jäseniin niin bändiä ei olisi ilman sen faneja, eikä faneja ilman bändiä. Dokumentissä keskitytään haastattelemaan tosifaneja, joiden elämässä Iron Madenin musiikki on ollut tavalla tai toisella mukana merkityksellisesti mukana. Mukaan on saatu pari kuuluisampaa fania, mutta itse jäin kaipaamaan vielä meidän tavallisten tallaajien kokemusta Iron Maidenista. Mutta myönnettäköön samaan hengenvetoon, että Mr. Javier Bardenim kommentteja oli mielenkiintoista seurata. Dokumentti sai hänestä varmasti paljon enemmän irti kuin minusta. Venville ja minulla olisi varmaankin ollut seuraavanlainen keskustelu:
Venville: No, mitä mieltä Iron Maidenista
Minä: Se on ihan ok
Venville: Mikä Iron Maidenissa vakuuttaa
Minä: Niillä on hyviä biisejä, mutta ne soittaa liian kovaa
Venville: Millainen vaikutus Iron Maidenilla on ollut sinuun
Minä: Täh?
Venville: Saisiko Javier Bardemin tämän suomalaisen naisen tilalle, ASAP!
Iron Maidenin musiikin merkitys nousee hyvin dokumentissa esille. Mutta sitäkin enemmän nousee esille yleensä musiikin ja yhteisten kokemusten jakamisen merkitys. En tunnustaudu Iron Maiden faniksi ja elokuvankin päätin katsoa vain puhtaasta mielenkiinnosta. Mutta olin myönteisesti yllättynyt. Korvatulpat eivät olleet tarpeen ja musiikki näytti yhdistävän voimansa tyylilajista huolimatta. Jäin pohtimaan sitä, että kauanko tiukkahousuiset sedät jaksavat vielä hyppiä. Onko Iron Maiden = Bruce Dickinson, Steve Harris, Nico McBrain, Dave Murray, Janick Gers, Adrian Smith? Vai onko Iron Maiden = heidän musiikkityylinsä ja uskollinen asenteensa bändille vaikka puikkoihin tarttuisi nuorempaa väkeä? Eli kun iän tuoma fysiikka tulee vastaan, mitä muutoksia on luvassa, koska Ed ei taatusti korvaa kaikkia elettiinpä mitä digiaikaa tahansa. Tähän dokumentti ei vastaa. Maailmankiertue on nyt menossa, ensi vuonna ladataan akkuja ja lavalle ei ole luvattu palata ennen vuotta 2028. Sitä odotellessa.

Powerslave. Mutta ehkä merkittävintä hyvän 50-juhladokumentin onnistumisen kannalta oli se, että sen ohjaaja tuli Iron Maiden organisaation ulkopuolelta. Bruce Dickinson ja Steve Harris ovat korostaneet, että Burning Ambition on ”dokumentti Iron Maidenista, ei Iron Maidenin tekemä dokumentti”. Ja tällä on pystytty antamaan ohjaajalle enemmän vapauksia lopputulokseen koostamiseen. Ja tämä näkyy. Valkokankaalla nähdään juhla- ei tutkivaa dokumenttia Iron Maidenin historiasta, Joskin samaan hengenvetoon on todettava, että se tutkiva dokumentti olisi myös mielenkiintoista nähdä. Tosin herroilla Bruce Dickinson, Steve Harris, Nico McBrain, Dave Murray, Janick Gers ja Adrian Smith voisi olla hieman painavampaa sanottavaa siinä kohtaa dokumentin sisällöstä.
Aces High. Musiikkiteemaisten dokumenttien mestarien pallilla istuu tällä hetkellä brittiläinen Mr. Asif Kapadia. Mies tunnetaan arkistomateriaalia rakkaudestaan, joita hän käyttää elämänkertadokumenteissaan (Amy, 2015) puhuvien päiden sijasta. Amy nosti hänet tämän tyylilajin tärkeimpien tekijöiden joukkoon. Kapadian dokumentaarisena triologina voidaan pitää seuraavia arkistomateriaaliin perustuvia ohjauksia: Senna (2010), Amy (2015) ja Diego Maradona (2019). Niille kaiklle on tyypillistä valtava määrä arkistomateriaalia, keskittyminen kuuluisuuden hintaan, vähän tai ei lainkaan haastatteluja sekä vahva tunne-elämys. Venville ei ehkä ihan ole vielä samoissa sfääreissä, mutta toivottavasti matkalla sinne. Hyvät dokumentit bändien taustoista ovat aina mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa. Ja jos Venville on pelannut korttinsa oikein, olisi mielenkiintoista nähdä hänen tekemänsä tutkiva dokumentti Iron Maidenista.

| Wasted Years | |
|---|---|
| Ohjaaja Mr. Venville on tehnyt mielenkiintoisen 50-vuotisjuhladokumentin, joka keskittyy enemmän itse Iron Maidenin musiikin merkitykseen ja faneihin kuin bändin sisäisiin ristiriitoihin. Dokumentti tarjoaa näkökulmaa siihen, miksi fanitamme edelleen uskollisesti 50-vuotiasta bändiä ja tälle ei vielä loppua näy. Iron Maiden: Burning Ambition on lämminhenkinen ja energinen fanidokumentti, joka juhlistaa enemmän kuin analysoi. Dokumentti ei sinänsä varmaan tarjoa mitään uutta hard-core-faneille, mutta sen sijaan tarjoaa mukavan 50-vuotisbileen. Ikifanien välispiikit ja valitut arkistopalat osoittavat hyvin, mikä merkitys Iron Maidenilla on heille ollut. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka kokevat omakseen raskaan rockin ja musiikkihistorian. Itse jäin kaipaamaan jotain lisää ajatuksen 'musiikki yhdistää ihmisiä' lisäksi. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
The Trooper. P.s. Jos elämänkerralliset katsomukset musiikin parissa kiinnostavat suosittelen katsastamaan myös nämä:
- Metallica: Some Kind of Monster
- Rush: Beyond the Lighted Stage
- The Beatles: Get Back
- Becoming Led Zeppelin
- Foo Fighters: Back and Forth
- Searching for Sugar Man
- Amy
Bruce Dickinson, Steve Harris, Nico McBrain, Dave Murray, Janick Gers, Adrian Smith
Henkilöt: iron maiden