The Super Mario Galaxy Movie singauttaa Marion, Luigin ja joukon uusia kavereita pelastusretkelle, jossa prinsessa Rosalina pitää saada pois Bowser Juniorin kynsistä. Mukaan liittyvät Peach, Lumot ja luonnollisesti sellainen määrä kosmista kaaosta, että välillä tuntuu kuin elokuva yrittäisi suorittaa itseään läpi valonnopeudella. Mielenkiintoista kyllä, edelliseen Super Mario elokuvaan verrattuna, tähän tähtipölyn joukkoon mahtuu enemmän juonellista rakennetta, hahmojen kehitystä ja haikeutta. Galaxy yrittää olla oikea lastenelokuva tik-tok-meemeilyn lisäksi.
Ääninäyttelijöiden joukko ei ole muuttunut: Mario (Chris Pratt), Luigi (Charlie Day), Peach (Anya Taylor-Joy), Bowser (Jack Black) ja Rosalina (Brie Larson). Näistä Bowserin nahoissa oleva Mr. Jack Black vie voiton kaikista. Hänen eläytymisensä jättää pääosissa pyörivät hahmot jälkeensä ja itse olisin valmis katsomaan kaksituntisen Bowser-spin-offin, jos siinä vain annetaan hänen laulaa ja huutaa dramaattisesti laavan keskellä etsien uusia puolia itsestään yhdessä Bowser Juniorin kanssa.
Koska en omaa minkäänlaista Super Mario fanipohjaa (ellei sitten mukaan lasketa yritystä pysyä veljen poikien mielenkiinnon kohteiden tahdissa) en kanna kaunaa aiemmista Super Mario -elokuva filmatisoinneista. Tosin on samaan hengenvetoon myönnettävä, että näistä ihka ensimmäinen Mario-elokuva ikinä ”Super Mario Bros.: Peach-Hime Kyushutsu Dai Sakusen!”(1986) voisi olla mielenkiintoista nähdä, koska sen verran paljon on tullut istuttua Vabriikin pelimuseossa, että alkuperäisiin NES-peleihin perustuva anime voisi olla vakuuttava.
Mutta sitäkin enemmän kiinnostaa kultttimaineeseen noussut Super Mario Bros. (1993) –live-action Mario-elokuva, joka on niin huono, että se on jo hyvä. Pääosassa pyörineiden Bob Hoskinsin (Mario), John Leguizamon (Luigi) ja Dennis Hopperin (King Koopa) esiintyminen Mushroom Kingdomissa voisi todellakin olla jo kitsch-arvonsa vuoksi katsomisen arvoinen. Ehkäpä tästä voisi tehdä uusintaversiota Minecraft-elokuvan tyyliin, nähtäväksi jää. Tosin on myönnettävä, että nykykriteereihin nähden aika paljon on parannettavaa…..
Mutta ajat muuttuvat ja elokuvat sen mukana. Enää videopelielokuva ei tarkoita automaattisesti totaalista katastrofia. Edellinen Nintendon ja Illuminationin animaatiotekele The Super Mario Bros. Movie (2023) oli aikoinaan yksi kaikkien aikojen menestyneimmstä videopelielokuvista, sen rinnalla kolmen kimpassa keikkuvat A Minecraft Movie (2025) ja Pokémon Detective Pikachu (2019). Top 10-listalta löytyy luonnollisesti myös Sonic the Hedgehog 2 ja 3 sekä Angry Birds Movie 2. Voineekin kai väittää, että nämä kolme huipulla heiluvaa todistivat studiopomoille, että peleistä saa aikaiseksi elokuvallisia jättihittejä = mega paljon rahaa. Ja näissä merkeissä ei lienee ollut kenellekään yllätys, että valkokankaalle on nyt saapunut The Super Mario Galaxy Movie. Yllätys voisi se, että joku tekisi animaation Tetriksestä.
Ohjauksesta ovat vastanneet herrat Aaron Horvath ja Michael Jelenic. Heidän elokuvilleen on tyypillistä ylivirittyneeseen kaaokseen liittyvä huumori. Kohtauksia vaikutetaan valvovan sekunttikello kädessä ja mielellään jokaiseen pitäisi liittyä vitsiä tai viittauksia popkulttuuriin. Näitä pääsiäismunia (mm. Star Wars, Interstellar, 2001: A Space Odyssey, Back to the Future) voi sitten jokainen yli 10-vuotias elokuvien suurkuluttaja itse bongailla valkokankaalta – kyttäilyiloa kaikille. Joka tapauksessa Galaxyssa tahti on (onneksi) hidastunut edeltäjästään. Visuaalisille efekteille, maisemille ja katsojan katseelle annetaan aikaa viipyä valkokankaalla. Ja tämä on omalla tavallaan tämän elokuvan suurin yllätys. Gimme time, please.
Mutta Illumination on edelleen Illumination. Ja ohjaajat ovat edelleen Aaron Horvath ja Michael Jelenic. Joten riskiä ei ole olemassa siitä, että elokuva pysähtyisi mihinkään kovin pitkäksi aikaa. Tätä ajatusmallia vastaan Bowserin kasvu yllättää iloisesti. En usko lapsiyleisön kyllästyvän kolmessa sekunnissa, joten rauhoittuminen = tahdin hidastaminen ei välttämättä ole kovin huono idea. Ja tämän hidastamisen myötä elokuva saa myös huomattavasti enemmän persoonallisuutta. Pohdittavaksi jääkin sitten onko The Super Mario Galaxy Movie valkokankaan Happy Meal: värikäs, turvallinen, dopamiinipiikki, missä on vitsejä vitsien perään. Eli vähän kuin kumipoikani sanosi paikallisessa pikaruokaravintolassa: ”Tavallinen hampurilainen, ei suolakurkkua, isot ranskalaiset ja iso maito.” Sitä tuttua ja turvallista meininkiä, jonka tiedetään uppoavat lapsiyleisöön.
Käsikirjoituksessa on jatkanut Mr. Matthew Fogel (The LEGO Movie 2, Minions: The Rise of Gru) Miehen kirjoitustyyli on täynnä energiaa ja on-linereita. Hän kirjoittaa lukijaa (tai tässä tapauksessa katsojaa) mielistelevän tekoälyn lailla Hollywoodin ihannoimaa nopeatempoista ja helposti kaupallistettavaa perhe-elokuvaa. Ihastuttavaa on se, että tätä vastaan Galaxyssä on sitä tunnetta, syvyyttä, inhimillistä kasvua, joka kyllä myös onnistutaan sijoittamaan takavasemmalle, kun aika olisi paneutua siihen paremmin. Mutta sitä sentään on tarjolla. Tämän tarjoaminen on varmasti vaatinut tasapainoilua Galaxy-pelin tunneperinnön ja tik-tok tahdin välillä. Ja tässä kohtaa hyperaktiivinen energia on vienyt voiton. Fogel ei pysty (tai studio ei ole antanut lupaa) pysähtyä tärkeiden asioiden kohdalle ja katsoa niitä pintaa syvemmältä. Mutta ne hetket, mitkä ovat valkokankaalle päätyneet vakuuttivat ainakin tämän katsojan.
Herralle on nostettava hattua Hollywood vaatimusten edessä. Kun takana on käsikirjoitus yhteen kaikkien aikojen menestyneimpään videopelielokuvaan The Super Mario Bros. Movie, on vaikea kuvitella studion antavan kovin pitkää narua uuden käsikirjoituksen tekemiseen. Rahaa on saatava mielellään kassaan enemmän kuin edellisellä kerralla, hyvää formaattia ei saa muuttaa, mutta ihan toistoakaan ei saisi olla. Siinäpä dilemma, suorita luovuuttta ja brändinhallintaa yhtä aikaa. Ja tässä kombossa pieni hetkellinenkin rauhoittuminen valkokankaalla voi muttua suureksi riskiksi studiopomojen silmissä.
| Komsii komsaa |    |
|---|---|
| Mitä mielä elokuvasta pitäisi olla. Kriitikoiden mukaan raina on ylikallis Nintendo sokerihuuma, joka kumartaa sinne mistä taaloja tippuu eniten. Lasten mielestä (mukana seuranneen lapsiasiantuntijan mukaan) leffa oli hyvä ja mukaansa tempaava ja sen voisi katsoa heti uudestaan. Mukana seuranneena aikuisena puolestaan pidin eniten Bowserin kasvusta ja siitä miten sille oli annettu aikaa kaiken alleviivatun huumorin keskellä. Kaikkia näitä kolmea tahoa on vaikea vakuuttaa yhtä aikaa. Raha ja omat mieltymykset kuitenkin ratkaisevat loppupeleissä. Haluatko juonta – ei kannata. Haluatko nopeatempoista seikkailua – kyllä ehdottomasti. Haluatko tunne-elämään perehtymistä – harkitse tarkoin. Haluatko lapsen katsovan kiinteästi valkokankaalle koko elokuvan ajan – anna mennä vaan. Nintendo ja Illumination ovat kyllä tienneet kenelle elokuvansa ovat tehneet. Valkokankaalla nähdään elokuva, joka pyrkii tasapainoilemaan mielenkiintoisen avaruusseikkailun ja kaupallisen brändin välillä, se on tähtipölyä, sokerihumalaa ja Bowserin tunne-elämää. The Super Mario Galaxy Movie on mukaansa tempaava elokuva, jonka parhaat hetket ovat lasten fantasiaseikkailu inhimillisine piirteineen. Ja ennen kaikkea Bowser, joka saa oikeita tunteita, persoonallisuutta ja sisäistä kasvua... sitä spin-off-rainaa odotellessa. Lapset rakastavat varmasti tätä elokuvaa ja mukana seuraavat vanhemmat voivat yllättyä siitä, että kaiken kaaoksen keskeltä löytyy myös herkempiä hetkiä. Ja Bowser. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: anya taylor-joy, brie larson, charlie day, chris pratt, donald glover, glen powell, jack black