Outin Leffaopas

Pimeyden velho Gellert Grindelwald päätetään siirtää Eurooppaan vastaamaan rikoksistaan, mutta hemmo pakenee kesken matkan ja alkaa haalia itselleen seuraajia. Samana aikaan Tylypahkan professori Albus Dumbledore pyytää matkakiellossa olevaa taikaeläintieteilijää Lisko Scamanderia matkustamaan Pariisiin etsimään Valiota. Valion perässä on myös Grindelwald omine tarkoitusperineen. Matka uusiin maailmoihin ja siinä samalla ihmeotuksien pariin alkaa. Reissuseurauksi Lisko saa Jacobin, joka lähtee etsimään rakastettuaan Queenia. Vähän samoilla asioilla on myös Lisko, joka haluaa tehdä asiat selviksi entisen heilansa Tinan kanssa.

Kun käsikirjoituksesta on vastannut Ms. J.K. Rowling niin voi olettaa Ihmeotusten sitoutuvan enemmän tai vähemmän uskollisesti Tylypahkan maisemiin. Siinä samalla voi kyllä myös kassakolikoiden kilinän kohdalla olettaa, että ne ihmeotukset jäävät loppupeleissä sinne takavasemmalle. Ja ikävä kyllä (onneksi) nämä oletukset sitten pitivät hyvin kutinsa tämän elokuvan kohdalla. Ja kun pitää vielä mielessä, että rainan ikärajaksi on lätkäisty K12, niin tapahtumatkin voi suurinpiirtein arvata. Siitä huolimatta Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on katsomisen arvoinen raina ja yllättävän hyvin itsenäisestikin toimiva raina. Tässä kohtaa lienee pakko myöntää, että en muistanut ihan kaikkea siitä ensimmäisestä elokuvasta ihmeotuksien ulkopuolelta.

Luulisin leffan sopivan fanaattisille Potter-faneille, jotka kaipaavat yhtyettä Tylypahkaan jokaisen mahdollisen elokuvan myötä. Itse kaipasin yhteyttä niihin ihmeotuksiin. Mutta kohtalokseni taitaa olla tyytyä Virtahevon päiväkirjaan ja muihin avara luonto -dokumentteihin television puolella. Ihmeotukset 2 keskittyy nimensä mukaisesti Grindelwaldin rikoksiin varsin synkkämielisessä tahdissa. Toisaalta, mitä muuta voi kakkososalta odottaa, joka pohjustaa nätisti sitä grande finaalia. Vai, pitikö näitä sittenkin olla viisi osaa – voi ei. Lisää pullistelua on siis luvassa ennen sitä grande finaalia. No, toivottavasti niiden mukana myös lisää ihmeotuksia.

Vaikka varsinaiset ihmeotukset jäävätkin rainassa takavasemmalle, niin leffa toimii ihan asiallisesti. Se ei etene mitään megalomaanista vauhtia, vaan tiputtaa eteenpäin pienillä askeleilla. Ei niitä suuria loikkia kai ole varaa ottaakaan, jos kirjasta pitää vielä rakentaa kolme uutta elokuvaa. Joten ensimmäisestä elokuvasta tutut hahmot saavat päivitellä rauhassa nykyistä tilannetta ja miettiä, mitä tuleva tuo tullessaan. Mielenkiintoisesti elokuva ei myöskään suuremmin esittele, nimetsään huolimatta, niitä Grindelwaldin rikoksia (tai ihmeotuksia), vaan tyytyy pikemmin pohjustelemaan niitä tulevia rainoja ajatellen.

Ohjauksesta on vastannut aikamoinen Potter-konkari Mr. David Yates. Joten ainakaan hänelle ei ole ollut tarpeen selittää potterismia ja tylypahkaisuutta juuria myöten. Tuttu ohjaaja osaa valita ne oikeat näkökulmat ja tekee tuotoksestaan rullaavan oloisen. Visuaalisesti raina säväyttää ja luo jännitystä juuri sopivasti K12-ikärajaansa nähden. Välillä se tuntuu kuitenkin kaatuvan omaan runsauteensa. Valkokankaalle on ängetty kaikkea mahdollista, joten yksi katselukerta tuskin riittää näyttämään sitä kaikkea, mitä sinne on laitettu. Edessä lienee toinenkin iltapäivä leffateatterissa, että osaisi arvostaa koko elokuvan antia.

Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin. Ihmeotuksista kiinnostunut Eddie Redmayne jatkaa tasalaatuista työtään Liskon roolissa, mutta jää ikävä kyllä itse tarinan jalkoihin. On myönnettävä, että elokuvasta jäi parhaiten mieleen professori Dumbledorea esittävä Jude Law, vaikka miehelle ei paljon valkokangasaikaa ollut annettukaan. Jännitin myös John Deppin esitystä, kaatuuko hän maneereihinsa Grindelwaldina vai ei – onneksi ei. Ja suurimman pettymyksen koin Ezra Millerin kohdalla. Toki mies näytteli hyvin Valiota, mutta kun tiedän hänen pystyvän jäätävämpäänkin suoritukseen, niin sitä jäin oikeasti odottelemaan. Ehkäpä hän oli jonkin maagisen taian alaisena ja päästää itsensä valloilleen vasta seuraavissa elokuvissa. Naisnäyttelijöiden suorituksesta en sano juuri yhtään mitään… Ne jäivät selvästi miesten roolitöitä selvästi heikompiin kantamiin. Asiaan tietenkin voi vaikuttaa myös se, että valkokankaalla tupsahtelee tuon tuostakin esiin uusia hahmoja, joilla ehkä voisi olla jonkinlainen merkittävä rooli seuraavissakin elokuvissa. Niille kaikille ei kerta kaikkiaan voi antaa tasa-arvoisesti valkokangasaikaa. Kirjana tämä toimisi ehkä paremmin. Ja varmaa on ainakin se, että valkokankaalla Ihmeotukset eivät saavuta Pottereiden tasoa, missä selvää tarinaa rakennettiin elokuva elokuvalta.

Elokuva ilman otsikon osuutta

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset -elokuva ei pääse oikein koskaan sinne rikoksiin asti. Lähinnä raina pohjustaa tulevia elokuvia. Samoin se onnistuu jättämään ihmeotukset ja niiden parissa työskentelevän Liskon lähes sivurooliin omassa elokuvassaan. Tämä johtuneen runsaasti poukkoilevasta juonesta, liiallisesta määrästä näyttelijöitä valkokankaalla ja kehnosta käsikirjoituksesta. Myönteistä kehnon tarinan kohdalla on kuitenkin se, että se onnistuu yllättämään joissakin kohdin. Leffassa ei oikeasti tapahdu juuri mitään, vaan se keskittyy tähän pohjusteluun. Ja kun luvassa on vielä kolme leffaa lisää, niin jotenkin toivoo, että koko sarja olisi tiiviistetty trilogiaan, niin jotain valkokankaalla olisi jotain katsottavaakin. Visuaalisesti ja taiallisesti raina on toki vakuuttava, mutta mihinkään Pottereiden tyyliseen selkeään tarinanrakentamiseen ja sitä kautta uusien oivallusten tekemiseen se ei pysty. Ihmeotukset vaikuttavat olevan leffan paras anti. Sekä mielestäni myös professori Dumbledorea esittävä Jude Law, vaikka hän tuleekin jakaamaan mielipiteeet puolesta ja vastaan. Joten suosittelen leffaa tosi potteristeille ja ihmeotuksista pitäville. Kaipasin enemmän ihmeotuksia ja toivon kovasti, että niitä myös tulee paremmin vastaa seuraavissa elokuvissa.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler, Alison Sudol, Ezra Miller, Zoë Kravitz, Jude Law, Johnny Depp, Callum Turner, Claudia Kim, William Nadylam, Carmen Ejogo, Poppy Corby-Tuech ja Brontis Jodorowsky
Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia